lauantaina, lokakuuta 16, 2004

Bukarest, kolmas paiva

Torstain lento Bukarestiin Wienin kautta sujui mukavasti. Wienista jatkoyhteys oli Romanian lentoyhtion Boeing-koneella, joka on melkeinpa mukavampi kuin monet Finnairin koneet.

Tuntuman romanialaiseen mielenlaatuun sai jo koneessa. Hammastynyt lentoemanta mietti pitkaan minka lehden minulle antaisi kun pyysin romanialaista sanomalehtea luettavakseni. Kun kerroin, etta minulle se on ihan sama, koska en ole nahnyt elaissani yhtakaan, han napsautti nopeasti: "Jumalan kiitos, sinun ei tarvitse lukea niita."

Lueskelin sitten sujuvasti tarinoita ja mainoksia saadakseni tuntemusta tahan kieleen, josta suomalainen latinalaisten kielten avulla ja kautta voi saada irti yksittaisia sanoja ja jopa virkkeita. Ihan pihalla ei tarvitse olla, vaikka ei television teksteista paljon selvaa saa.

Maa oli yllatys. Positiivinen kaiken kukkuraksi. Asiat tuntuvat menevan rennosti omalla painollaan vaikka poliittisesti maa on niin sekaisin kuin mikaan voi olla. Puolueita tuntuu riittavan, valtapuolue "sosiaalidemokraatit" on jakautunut ties kuinka moneen fraktioon ja vaalit ovat tulossa. Tama on pitkien listojen maa ja juuri nyt asetetaan ehdokkaita parlamenttivaaleihin. En tieda ovatko senaatin vaalit samassa yhteydessa, luultavasti eivat. Hallitseva puolue asetti uudet listat, ja niilta puuttuu 60 prosenttia parlamenteista istuvista. Linjan on muututtava, selittaa puolueen johto. No, pois jatetyt pillastuivat ja poliittinen sota on kaynnissa. Fraktioista ei kukaan ota selvaa, ja vaalitavan vuoksi myos uskottavat, todennakoiset ja uskomattoman epatodennakoiset vaaliliitot nayttavat olevan paivan sana.

Engalnninkielinen, ex-emigranttien muodostama lehti Nine O'Clock News raportoi tapahtumista ehka epaselvasti - nain minulle romanialaisvoimin vakuutettiin - mutta turistin silmaan varikkaasti. En ole ennen lukenut lehtea, joissa lahes jokaista poliitikon lausumaa saestaa kommentti "X sanoo ironisesti". "Olen oikein tyytyvainen siita etta minut pudotettiin listalta", " Puolueen lista on taydellinen, suorastaan kaunis", sanoo toinen ehdokas. Listoilta karistetaan nimia myos siten, etta heidat sijoitetaan listoilla riittavan alas ja asetetaan ehdokkaiksi alueilla, joista ei ole sisaanpaasya. Perusteeksi muutokselle sanottiin myos sita, etta nuoret ja naiset paasevat nyt paremmin esille ja edustamaan. Nuoret ja naiset valittavat etta kaytannossa niin ei tapahtunut. Puolueen keskusta kaappaa vallan tiukemmin itselleen. Mukana on nyt myops armeija, silla paaesikuntaa johtanut kenraali asettui sosiaalidemokraattien ehdokkaaksi. Hanta syytetaan petturiksi ja sotilaskunniansa myyjaksi. Kieli on siis varikasta. (Aivan helvetin upea lude kavelee juuri nayton poikki.)

En ole paljon ehtinyt ihmisia tapailla. Torstaina herasin aamuviidelta ja olin lahetystossa kello 14, tuntia myohemmin hotellissa, jossa viskin ja cocacolan avulla kirjoitin puheen luonnoksen. Illalla kavin kuitenkin kaupungilla ja huomasin nuorten ihmisten puhuvan englantia paljon paremmin kuin pariisilaiset - tata kaupunkiahan kutsuttiin sotien valisena aikana Pikku-Pariisiksi. Ihmiset ovat ystavallisia ja siina maarin kuin ihmiset yleensa myos rehellisia. Jos annat vahingossa suuren setelin, he uskollisesti kaivavat sinulle rahat oikeasti takaisin vaikka tajuavat ettet ymmarra rahayksikoista mitaan.

Ei se ihan helppoa olekaan. Euro on noin 40000 leita ja siina joutuu laskukasi tiukille seteleita lavatessa. Onneksi mielessa on aina Ritari Siniparta, jossa Chaplin naytti miten rahatukon kanssa pelataan. Myos lapsuuden taikurikirjojen korttietempuista on hyotya. Jos joku huijaa, se olen mina.

Lahetyston kulttuuriorjana on paikallinen Carmen, joka oli jarjestanyt minulle eiliseksi ohjelmaa tuutin taydelta. Aamulla tapaamaan Elokuva- ja teatteriakatemian johtajaa rva Cernatia. Cernat oli ystavallinen ja kiireinen, kuten hanen asemassaan oleva instituutin johtajan sopii ollakin. Han oli ylpea elokuvakoulustaan, josta siis kaytannossa oli kyse, silla hanen oppilaansa ovat sijoittuneet uusiutuville markkinoille loistavasti. Suurin osa heista tyoskentelee mainostoimistoissa mainoselokuvia tekemassa. Suurempaa uraa havittelevia on mennyt runsaasti ulkomaille.

Cernatin priimusoppilaita lienee ollut Juliana, jonka sukunimea en nyt ottanut mukaani, joka johdatteli minut opiskelijoiden pariin. Elokuvaa opiskelevista noin 15 saapui paikalle, luku on huomattava, silla vuosikursseilla on noin 9-11 opiskelijaa. Katsoimme Julianan elokuvan, joka kertoi laittomasta maahanmuutosta symbolisella ja taiteellisella tavalla. Silti kameran liikkeista aisti myos television vaikutuksen. Yhden kameran tekniikka oli kuvaajalla hyvin hallussa, liikkeet suorastaan loistavia.

Pidin itse parin tunnin esitelman improvisoiden, silla aiheesta ei ollut sovittu. Mukana oli sen verran naytteita, etta aika sujui lupsakasti ja sain argumenteilleni jopa vastavaitteita, mika oli oikein mukavaa. Suomalaiset opiskelijathan yrittavat yleensa olla niin, etta he antaisivat mahdollisimman valinpitamattoman vaikutuksen. Taalla silmat kiilsivat. Ehka kuvissa oli eksotiikkaa.

Luennolta ilman taukoa paikalliseen historialliseen aikakauslehteen entiseen poliisin paamajaan. Siella paatoimittaja pyysi minulta artikkelia lehteen. Lupasin. Takaisin lahetystoon kirjoittamaan edellispaivana luotu puhe koneelle ja printtaamaan se, sitten lounas klo 16 ja hotellille puoleksi tunniksi, ennen kuin oli lahto Kansalliseen taidemuseoon.

Vakea ei ollut yhta paljon kuin viime vuonna, silla nyt oli samalle hetkelle kuin suomalainen (sota)elokuvaviikko sattunut myos ranskalaisen elokuvaviikon ja yhden merkittavan paikallisen elokuvan ensi-ilta. Pari sataa kuitenkin. Bukarestissa riittaa elokuvia ja Cinematecassa on todella hieno ohjelmisto. Ensi viikolla siella nahdaan myos Hitchcockien ja Fellinien seka saksalaisten 1920-luvun klassikkojen seurassa Erik Blombergin Valkoinen peura.

Suurlahettilaan ja prof. Cernatin puheen jalkeen oli minun vuoroni. Valot paistoivat silmiin isolta stagelta, jossa ei ollut puhujakoppia. Puheeni oli paperilla, joten koppi olisi ollut parempi. Se meni sujuvasti, olin rakentanut sen niin, etta alussa lahetyston vaki suutahtelee antinationalismistani ja sitten loppua kohden aloin loysata ja hellyin lopussa jopa positiiviseen asenteeseen. Elokuva kylla osoitti etta olin oikeassa ja kaksi ensimmaista puhujaa olivat ylistaneet elokuvia jo tarpeettomin ylisanoin. Diplomaattinen ja akateeminen puheenparsi eroavat aina, ja niiden pitaakin eroa. Minulta odotetaan kriittisyytta tai ainakin itse odotan sita. Lahetyston nakokulmasta en ole niin varma. Heille varmaankin myos ylisanat riittavat. Pekka Parikan Talvisodan jalkeen luokseni tuli paikallisen viikottaisen sotilasaikakauslehden paatoimittaja, joka pyysi saada julkaista puheeni lehdessaan. Suostuin ilomielin, katsotaan kuinka kay. Paikalla oli myos parikymmenta johtavaa kriitikkoa suurimmista lehdista, joita minulle esiteltiinkin. Lahetyston puolesta todettiin, etta nyt sinulla on kaksi ja puoli paivaa ilman ohjelmaa. "Olet siis taalla tyhjanpanttina." Kylla siina kiitoksia oli ihan tarpeeksi.

Paasin hotellille puoli kahdentoista aikaan, enka jaksanut juhlia. Pari viskia cocacolan kanssa ja unten maille. Luvattuja tanssityttojakaan mukavat portsarit eivat sitten lahettaneet iltaohjelmaa esittamaan. Sita minulle levean hymyn kanssa tarjottiin. Business-hotelli, 120 euroa yo, joten palvelut ovat laajat. Aamulla jutellessani kolme portieeria lausui yhteen aaneen, etta he toivoisivat kaikkien asiakkaiden olevan minun kaltaisiani. "Miten teidan tippituloillenne sitten kavisi!", oli pakko kommentoida.

Nyt olen keskikaupungissa, Underground-baarissa. Se on maan alla, illalla underground-musiikkia, mita se ikina onkaan. Mutta taalla on internet-kahvila. 15000 leita tunti eli alle puoli euroa, joten ei maksa paljon. Windows 1998 ja Nokian naytto, hitaahko yhteys, mutta pelaa. No comnplaints.

Karaoke-paikkojakin kaupungissa on ainakin kolme. Huomenna ajattelin kayda yhdessa, opiskelijoiden asuinalueella sijaitsevassa Onx-ravintolassa. Sita portieeritkin suosittelivat. Olen merkannut kymmenen baaria ja lahetyston kakkosmies lupasi vieda minut tanaan jazz-klubiin. Han on elokuvan tuntija, ollut jopa toissa elokuva-arkistossa opiskeluaikoinaan, kaantanyt venajankielesta elokuvia suomeksi, tuntee alan konkarit ja vastannut kulttuuriasioista Moskovassa ja Kiovassa. Luulen etta meilla on ihan hauskaa.

Kuulumisiin. Parjailkaa kotimaassa. Taalla on melkein sama saa. Lupasivat parikymmenta, mutta nyt on kymmenen, sumuista ja kosteata. Ei sada, mutta sumuaa.

Lahetykseni Bukarestista paattyy tahan. Yhdistan Helsinkiin!

Ei kommentteja: