keskiviikkona, lokakuuta 27, 2004

Mä oon kuningasjätkä

Heräsin aamuviideltä katsomaan Kuningasjätkää. Onnen maahan verrattuna se on lööperiä, ei kostu silmänurkka eikä hirveästi nauratakaan. Ehkä ajankohdalla, uusien lääkkeiden totutteluvaiheessa aiheuttamalla pahoinvoinnilla - ihmisen olohan on nykyisin täsmälleen yhtä hyvä kuin hänen lääkkeensä - nälällä, hirvittävällä silmäkivulla, hartia- ja niskasäryllä ja suoranaisella mielenvitutuksella on sijansa näinkin kriittisen ihmisen elämässä. Sain valmiiksi ojankaivuu-urakkani vartin yli kahdeksan.

Onneksi on stressi. Tuo meidän nykyihmisen, homo postpostmodernicuksen, elämä on yksinkertaista. Paina sinä jätkä vaan. Se sopii seksuaalivalistukseksi kaikille yli kuusitoistavuotiaille ja alle kolmekymppiselle sukupuolesta riippumatta. Se sopii rahantekoon ja uran kohottamiseen. Se sopii työhön ja vapaa-aikaan. Se on pulttaavan ATM:n ja kaavakuvia piirtävän YTM:n ilo ja elämä. Se sopii ruumistaan ajattelevalle ja siitä vähät välittävälle. Se sopii elämänmalliksi toisille ja varoitukseksi epäilijöille, jotka eivät voi sen kiusausta kuitenkaan välttää, heti kun kohdalle sattuu sopiva tilaisuus.

Kynttilöiden pitää palaa. Molemmista päistä ja liekinheitin keskellä. Uhrasin tähän kolme minuuttia. Onkohan se liikaa tämän päivän time tablessa?

Nähdään klo 17 Orionissa.

Ei kommentteja: