maanantaina, lokakuuta 11, 2004

Elokuva-arkiston superviikko

Nyt on pakko mainostaa, on kova viikko Suomen elokuva-arkiston elokuvateatteri Orionissa. Älkää missatko ihmiset, jos Helsingissä voitte elokuvia katsoa.

Laitoin näin etukäteen elokuvablogiini Leni Riefenstahlin Olympiafilmien esittelyn. Sen ensimmäisen osan voit nähdä to 14.10. alkaen klo 19 Orionissa, joka sijaitsee Helsingissä osoitteessa Eerikinkatu 15. Toinen osa esitetään perjantaina 15.10. klo 19. Elokuvissa on suomenkielinen elektroninen tekstitys.

Muista myös superharvinainen nitraattifilmiversio elokuvasta Tabu - Tarina Etelämereltä (1931, ohj. F. W. Murnau) tiistaina klo 21. Se tilaisuus EI toistu elinaikanasi, maailman toisesta nitraattikopiosta tämä on se ainoa esitettävissä, ja on luultavasti viimeinen kerta uusinnassa 16.10. klo 19.

Suomen elokuva-arkiston ulkomaisesta elokuvasta vastaava arkistonhoitaja Juha Kindberg kirjoitti meille sisäisessä sähköpostissa näin ja antoi tehtäväksi värvätä talo täyteen:

"Tulemme kohta esittämään Orionissa Murnaun Tabun – nitraattikopiona. Eli kopiona, jota ei ole koskaan nähty Orionissa. Tästä kopiosta teetettiin 80-luvulla DDR-suhteittemme avulla meille asetaattikopio, josta ainakin yhden katsojasukupolven suttuiset muistikuvat periytyvät. Nitraattimme taas on kuvatasoltaan erinomainen ja se on printattu joko suoraan kameranegatiivista tai lavenderista. Eli se joko vastaa tai on erittäin lähellä alkuperäistä kuvalaatua. Tabun statushan on, että sen negatiivit (ja mahdolliset lavenderit) ovat kadonneet, joten esityskopioiden kuvalaatu nyt (ja tulevaisuudessa) ei vedä vertoja nitraatillemme.

Vielä 80-luvulla Tabusta lienee maailmalla ollut 3 nitraattikopiota. Murnaun perikunta oli 60-luvulla teettänyt omastaan asetatisoinnin, ja tätä perua olevia kopioita on etenkin Amerikassa edelleen liikkeellä. Kuvatasoltaan ne siis vastaavat SEA:n asetaattikopiota. [Perikunnan kopiosta ei ole kuultu sitten 1980-luvun JS]


Toinen säilynyt nitraattikopio – joka editoinniltaan on eri versio kuin perikunnan – on tiettävästi Library of Congressin hallussa. Tätä nitraattikopiota ei – sen kunnon tai LOC:n tai tallettajan politiikan takia – esitetä.

Tällä hetkellä SEA:n nitraattikopio on siis toinen tiedetyistä olemassa olevista nitraattikopioista. Ja ainoa, jonka (fyysinen) tila sallii myös esittämisen (ja kunnostamistoimenpiteet esittämistä varten). SEA:n nitraattikopion editointia ei ole verrattu perikunnan asetatisointien eikä LOC:n nitraatin editointeihin – eli kopiomme voi olla jompaakumpaa tai jotain kolmatta versiota. Kysymys versiosta voi pysyä avoimena aina siihen asti, kunnes Tabua ehkä joskus aletaan restauroida. Tästä ei nykyään näy merkkiä, koska restaurointi tulisi nielemään varoja, joita rahoittaja tuskin tulisi saamaan takaisin. Restauroinnissa keskeisellä sijalla olisi paitsi editointi – josta primääriä tietoa on saatavissa molemmista nitraateista ja perikunnan versiosta – myös kuvalaatu, joka nitraattikopioista printattuna ei yltäisi samaan hohtoon kuin mitä nitraattikopiot projisoituna antavat. Tabusta on myös olemassa huimat metrimäärät järjestelemätöntä (poisto/testi)materiaalia pieninä nitraattinegatiivirullina, joista toki olisi mahdollista päästä hyvään kuvalaatuun. Tuhansien inventoimattomien otosten käyttöönotto kuitenkin edellyttäisi, että jotain olemassaolevaa versiota vastaavia otoksia kyettäisiin satsista blokkaamaan (muuten saataisiin jälleen yksi uusi versio, kuvalaadultaan tosin erinomainen).

Koska materiaalien vertailu tulisi olemaan iso operaatio, ei rahoitusta ole näköpiirissä, ja toiveita rahoituksesta heikentää mahdollisuus, että poistomateriaalien läpikäynnin ja vertailun jälkeen joudutaan toteamaan, ettei poistonegatiiveja pystytä yhdistämään tarjollaoleviin editointeihin, eli restauroinnin urakka kaikkineen osoittautuu "turhaksi" ja restauroinnin kuvalaatu jää vaatimattomaksi.

Koska kopiomme on kaukaisen tulevaisuuden kannalta arvokas referenssi- tai kuvalähdemateriaali, sitä ei arkistoetiikan takia saisi vaarantaa esittämällä. Olen jo saanut ulkomaankommenttia, jossa on huolestuttu asiasta. Arvelin Orionin 20-vuotisuuden olevan tapaus, jolloin tällainen poikkeus voitaisiin tehdä. Enää en ole niinkään varma, kannattiko kopiota luvata esitykseen: ohjelmavihon tilaan mahtuvien tavanomaisten hehkutusten valossa luultavaa on, ettei yleisöä tule paikalle yhtään enempää kuin tulisi muutoin. Eli paikalle saapuva yleisö ei ainakaan SEA:n ohjelmavihon perusteella ymmärrä mitä näkee. Tiedossa pitäisi olla, että näin lähellä alkuperäistä olevaa Tabua ei muualla enää ole mahdollista kokea. Nitraattikopion näin suuri harvinaisuusaste tuli lopulta yllätyksenä.

Niinpä Tabun esittäminen nitraattina on poikkeus, jota tuskin toiste aikanamme tulee. Kun tällaiseen mennään, pitäisi tiedottamisen olla parempaa: ongelmana on, että jos tieto rariteettiudesta ei löydä yleisöä, ei (näin) harvinaisten kopioiden esittämisessä (kunnostamisesta puhumattakaan) ole mieltä."


Keskiviikkona 13.10. klo 17 esittelen yhdessä Ilkka Kippolan kanssa Suuren Kekkosillan. Siitäkin pistän tarkempaa tietoa sitten, kun saamme esitteen valmiiksi.

Seuraa Sediksen elokuvablogia.

Merkkaa kalenteriisi ja tule. Ja näistä saa levittää tietoa!

3 kommenttia:

Timo kirjoitti...

Se on tarina Etelä_mereltä_. :)

Sedis kirjoitti...

Totta. Liekö ollut Nanook mielessä tai aamun pakkanen. Huima virhe!

Sedis kirjoitti...

Korjasin, vaikka vähän myöhästyin! Omien virheidensä logiikka olisi joskus kiva tietää. Toisaalta arvailukin on mukavaa.