Tänään Orionissa - Suuri Kekkos-ilta

Tänään Orionissa Helsingissä, Eerikinkatu 15, alkaen klo 17.

Suuri Kekkos–ilta
Maa luotti häneen
Suomi 1955. Tuotantoyhtiö: Mainos-Matti Oy. Tilaaja: Maalaisliitto. Ohjaus ja käsikirjoitus: Johannes Huumo. Kuvaus: Kalle Patoluoto. Selostus: Oke Jokinen. Laboratorio: Aarne Syväpuron filmivalmistamo-laboratorio. VET: 5911 – S – 170 m (16 mm) / 15 min. Esitetään otteita videosuurkuvana.
Elokuva on Urho Kekkosen 1956 presidentinvaalien vaalielokuva: elokuvan teemoina ovat kansallinen eheyttäminen ja Paasikiven-Kekkosen linjan käsitteen lanseeraaminen.

Finlandia-katsaus 287
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Ohjaus: Harry Lewing ja Allan Pyykkö Käsikirjoitus: Harry Lewing. Kuvaus: Niilo Heino, Uno Pihlström ja Yrjö Aaltonen. (35 mm). Leikkaus: Allan Pyykkö. Selostus: Martti Silvennoinen. VET: 6127. 348 m / 11 min. Esitetään otteita videosuurkuvana
Elokuva näyttää Porkkalan palautukseen liittyviä tapahtumia, mm. luovutusasiakirjan allekirjoittamistilaisuuden.

Finlandia-katsaus 289
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Ohjaaja, käsikirjoitus, selostusteksti, leikkaaja: Allan Pyykkö. Kuvaus: Uno Pihlström, Allan Pyykkö, Harry Lewing, Hilldebrandt. (35 mm). Äänitys: Lasse Hjorth. Selostus: Martti Silvennoinen. VET [13.3. 1956]: 6197. 205 m / 9 min. Esitetään otteita videosuurkuvana.
Elokuva joka valmistui 13.3. 1956, kuvaa presidentinvaihdoksen: J. K. Paasikivi jättää virkansa ja Urho Kekkonen astuu virkaan eduskuntatalossa.

Finlandia-katsaus 322
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Ohjaus: Olavi Puusaari. Käsikirjoitus: Olavi Puusaari. Kuvaus: Väinö Kolhonen, Yrjö Aaltonen, Matti Oksa, Hans Haataja, Harry Lewing. (35 mm). Äänitys: Heikki Laakkonen. Selostusteksti ja selostus: Olavi Puusaari. VET: 6127 [28.2. 1957]. 348 m / 9 min. Esitetään otteita videosuurkuvana.
"Suomen ja Neuvostoliiton välisen tieteellisteknillisen yhteistoimintakomitean toimesta on Messuhallissa pidetty Neuvostoliiton atomivoiman rauhanomaista käyttöä esittelevä näyttely", Olavi Puusaari avaa elokuvan. "Avajaistilaisuudessa oli läsnä tasavallan presidentti, Urho Kekkonen, Suomen hallituksen edustajat pääminieri Fagerholmin johdolla, suurlähettiläs Lebedev sekä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökuntaa."
Tilaisuuden avasi tuolloinen kauppa- ja teollisuusministeri Kauno Kleemola. Näyttelyn tieteellinen johtaja, professori Fedorov, esitteli mm. Neuvostoliiton tiedeakatemian atomivoimalaitoksen pienoismallin sekä ydinsäteilyn ominaisuuksien tutkimiseen tarvittavia tarkkailu- ja mittauslaitteita.

Urho Kekkonen
Suomi 1961. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi. Tilaaja: Maalaisliitto. Ohjaus: Harry Lewing. Käsikirjoitus: Jouko Loikkanen, Johannes Huumo, Eino S. Repo. Kuvaus: Niilo Heino (värikuvaus). Osa kuvamateriaalista Suomi-Filmin arkistosta. Selostus: Risto Mäkelä. 1105 m / 37 min. Esitetään otteita videosuurkuvana.
Kyse on Urho Kekkosen vaalielokuvasta, jota luonnehdittiin seinäjulisteen sanoin: "Mielenkiintoinen värielokuva tasavallan presidentti Urho Kekkosen työstä ja valtiovierailuista."

Suomen presidentti Neuvostoliitossa
Neuvostoliitto 1961. Tuotantoyhtiö: Tsentralnaja studija dokumentalnyh filmov. Ohjaus: V. Kiseljev. Johtavat kuvaajat: V. Kiseljev ja M. Osurkov (väri, osin mv). VET: 56234 – S – 470 m (16 mm) / 43 min. Esitetään otteita videosuurkuvana.
Elokuva kuvaa presidentti Kekkosen valtiovierailua Neuvostoliitossa toukokuussa 1958. Matkakiertue alkoi Moskovasta, jatkui Tbilisiin, Leningradiin, Sverdlovskiin, Tashkentiin ja takaisin Moskovaan.

Finlandia-katsaus 573
Vierailu Yhdysvaltoihin / Presidentti Kekkonen Amerikassa / Presidentti Kekkosen vieraily Yhdysvaltoihin / Finland Review 573
Suomi 1961. Tilaaja: Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiö. Tuotantoyhtiö, valmistaja: Suomi-Filmi. Ohjaus: Harry Lewing. Kuvaus: Niilo Heino. Äänitys: Mauri Laakkonen. Selostusteksti: Erkki Savolainen. Selostus: Martti Silvennoinen. VET: 12130 (20.12. 1961). 12 min. Esitetään videosuurkuvana.
Elokuva kuvaa presidentti Kekkosen valtiovierailua Yhdysvaltioihin 1961. Elokuvan loppuosa kuvaa presidenttiä kotona Suomessa, ja käsikirjoituksen mukaan " kotiinpaluun tunnelmia oli sävyttämässä uusi tilanne, jonka Neuvostoliiton Suomen hallitukselle lähettämä nootti oli synnyttänyt". Elokuva on yksi Finlandia-katsaus, mutta se on erikoistapaus, sillä se oli uutiskatsauksen ohella myös vaalielokuva. Elokuvaa esitettiin paitsi Maalaisliiton tilaisuuksissa myös alkufilminä Fennada-Filmin elokuvateattereissa.

ETYK – päämääränä rauha

Suomi 1980. Tuotantoyhtiö: Käpy-Filmi Oy. Ohjaus: Mikko Niskanen. Käsikirjoitus: Seppo Härkönen, Juho Gartz. Kuvaus: Seppo Immonen, Pekka Aine, Mikko Niskanen. Äänitys: Antti Kari ja Heikki Innanen. Leikkaus: Juho Gartz. Miksaus: Veikko Partanen. VET: 23923 – S – 240 m (16 mm) / 25 min. Esitetään videosuurkuvana.
Mikko Niskasen dokumenttielokuva koostuu pääosin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksessa Helsingissä kesällä 1975 sekä Belgradin jatkokokouksessa 1977 kuvatusta materiaalista, jonka ulkopoliittiset kehykset kertaa virallisin äänenpainoin suurlähettiläs Ralph Enckell. Leikatusta kuva-aineistosta on nähtävissä myös epävirallisia ja ironisia painotuksia.

Urho Kekkonen in memoriam
Kuvaajina mm. Eino Itänen, Tauno V. Mäki, Mikko Niskanen.

*********************
Elokuvien Kekkonen

Paasikiven luottoministeri Urho Kaleva Kekkonen nousi uutiskuviin sodan jälkeen YYA-sukkuloinnin siivittämänä. Jo Porkkalan palautuksen julkisuudessa Kekkonen säteili päämiestään kirkkaammin. Samana vuonna 1956 hänestä tuli presidentinvaihdoksen myötä politiikan johtotähti, jota maaseudun media uskollisesti seurasi idänsuhteiden tiellä.

Maalaisliiton tiedotuskoneisto oivalsi elokuvan propaganda-arvon alun alkaen. Nuori mainossihteeri Ahti Karjalainen oli jo vuonna 1948 suunnitellut puolueen ensimmäisen propagandafilmin eduskuntavaalien täsmäaseeksi. Nyt presidentinvaalien alla Ahti Karjalainen ja Kustaa Vilkuna kantoivat Urho Kekkosen markkinamiehinä strategisen vastuun. Puolueen tiedotustoimiston Mainos-Matin avustamana he saattelivat jakeluun ensimmäiset Kekkosen politiikkaa tukeneet vaalifilmit.

Kansakunnan puolesta muokkasi suotuisaa maaperää Kekkosen amerikkalaistyyliselle vaalikiertueelle. Mainos-Matin käsikirjoittaja Johannes Huumo kätilöi siinä vaalielokuvaksi ensimmäistä kertaa Paasikiven-Kekkosen linjan. Tämän jälkeen Maa luotti häneen tasoitteli presidentille vaalitaistelussa rouhittua väylää. Se kertasi ehdokkaansa tien presidentiksi asti ja päättyi Kekkosen jäähyväisiin eduskuntaryhmälleen ja puoluevaltuuskunnalle.

Urho Kekkosen lähipiiriin liittyi myös kaitaelokuvauksen harrastelijoita kuten henkilääkäri Rickard Sotamaa sekä sitkeä perässähiihtäjä Tauno Mäki. Lähituntumaan pääsivät myös elokuvauksen kaksi ammattilaista, Risto Orko ja myöhemmin Mikko Niskanen. Heidän kameransa tallensivat lähikuvia ja värille filmattua henkilöhistoriaa, jota suodattui myös julkisiin elokuviin. Tulevaisuuden maa, metsänhoitaja Mäen kuvaus hiihtovaelluksesta Lapin keväthangilla 1956, päätyi presidenttivaalin ratkettua myös Maalaisliiton kaitalainaamon levitykseen.

Mainos-Matin ajautui konkurssiin vuonna 1960. Presidentin elokuvayhtiönä jatkoi Suomen suurin valmistamo Suomi-Filmi. Sen uutiskuvayhtymä Finlandia-Kuva oli uskollisesti esitellyt Kekkosen ministerikauden menestykset presidentin vaihdokseen asti. Suomi-Filmin suopeudelle löytyi henkilökohtaiset syynsä Risto Orkon ystävyydestä Kekkoseen yhteisten lakiopintojen ajoilta. Tämä ystävyys velvoitti ammattiapuun myös puolueen projekteissa. Näin Finlandia-Kuvan tuottaja Holger Harrivirta sai hoitaakseen Maalaisliiton mittatilauksena historiaelokuvan Raivaajakansan puolesta.

Risto Orkon vaalima elokuvayhteistyö jatkui 1960-luvun jälkipuolelle sekä puolueen että Kekkosen imago-elokuvien merkeissä. Kilpailevalle yhtiölle Filmisepolle lipsahti vuonna 1961 uutiskuvista koostettu summaus Urho Kekkonen pääministerinä ja presidenttinä. Muuten Suomi-Filmillä säilyi monopoli valtakunnan päämiehen valtiovierailuihin Finlandia-Katsauksissaan.

Vuoden 1958 vierailu Neuvostoliittoon oli Kekkosen idän-politiikan tähtihetki ja myös Neuvostoliitolle tärkeä propagandanäytelmä. Sen vaiheet esiteltiin kansalaisille kolmen Finlandia-Katsauksen jatkokertomuksena. Lisäksi politbyroo varmisti oman näkemyksensä Dokumentaarielokuvien keskusstudion Suomen markkinoille suunnatulla tuotteella Suomen presidentti Neuvostoliitossa. Värille filmattu vierailu oli menestys ja kului nopeasti puhki Suomi-Neuvostoliitto-Seuran esityksissä.

Kompensaatioksi Filmisepon koosteelle valmisti Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston pääohjaaja Harry Lewing värillisen elämäkertaelokuvan Urho Kekkonen, jossa henkilökultin piirteet jo orastivat. Lewing sai koostaa myös värikatsauksen Presidentti Kekkosen vierailusta Yhdysvaltoihin. Elokuvatarkastamon katselussa se tuomittiin aivan oikein Kekkosen vaaliliiton pelivälineeksi. Ulkopolitiikka henkilöityi katsauksessa täydellisesti presidenttiin, jonka edustuskuvien taakse noottikriisin realiteetit vaiettiin.

Suomi oli laskeutumassa suurmiespresidenttinsä jalkojen juureen. Ja samaan aikaan Suomi-Filmin valtakausi Kekkosen yhtiönä sai lopullisen sinetin. Maaperää oli jo muokattu Lewingin elokuvalla, kun Kari Uusitalon ohjaama Urho Kekkonen – valtiomies, presidentti kylvi ensimmäisen kerran suurmiehen siemenet. Yhtiön luottosuhde Kekkoseen katkesi tämän jälkeen vuoden 1971 virhearvion seurauksena. Tuolloin Ahti Karjalaisen taakse ryhmittynyt vaaliliitto tilasi dokumentin ”pääministerin valtiovierailusta Neuvostoliittoon”. Keskeneräiseksi jäänyt luomus hyllytettiin korkeimman käskystä Suomi-Filmin varastoon. Jatkonäkymät uuden presidentin yhtiönä eivät siis toteutuneet. Luottosuhteen Kekkosen lähipiiriin solmi kaksi tunnettua elokuvan tekijää. He olivat Suomi-Neuvostoliitto-Seuran aktivisti Matti Kassila ja maaseudun oma mies Mikko Niskasen.

Fennada-Filmiltä tilattu juhlaelokuva 25 vuotta Suomen itsenäisyyttä rajautui Kassilan käsittelyssä katsaukseksi Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteisiin. YYA-sopimus on elokuvan ydinkäsite. Sen fraseologian toistaa elokuvan haastatteluissa molempien maiden poliittinen johto. Viimeisen puheenvuoron käyttää ystävällisten naapuruussuhteiden takuumies Urho Kekkonen. Kaksi vuotta myöhemmin Kekkonen Helsingin Etyk-kokouksen isäntänä siirtyi ulkoasianministeriön harkinnan tuloksena Mikko Niskasen Käpy-Filmin kuvattavaksi. Etyk – päämääränä rauha dokumentoi Etyk-diplomatian huippuhetket. Ulkoasiainministeriön lisätilaus Suomi tässä ja nyt nosti Urho Kekkosen odotetusti Suomen tärkeimmäksi symboliksi, ja viimeistään tämän elokuvan myötä rinnastukset Itä-Euroopan johtajakeskeisiin kansandemokratioihin loksahtivat kohdalleen.

Etyk-huumaa reaaliajassa koettiin kansallisen television välittämänä. Vuoden 1975 noste polkaisi kuitenkin maailmalle vielä yhden Kekkos-elokuvan, tällä kertaa MTV:n tuottamana. Juhan af Grannin tv-dokumentti Luova valtiomies – Urho Kekkonen levitti Etykin kirvoittamaa suurmieskuvaa viimeisen kerran. Siirtymä Suomen lähihistorian arviointeihin Kekkosen aikakauden merkeissä oli lähellä. Se toteutui Arvo Ahlrosin ja Eero Silvastin televisiosarjan Kekkosen ajan myötä. Mikko Niskasen suunnittelema elokuvadraama tuosta ajasta jäi kesken. Ennen sitä oli päättynyt Urho Kekkoseen henkilöityvä valtiomiesaika. Se julistettiin virallisesti päättyneeksi valtioneuvoston istunnossa 26.10.1981.

– Otevalikoimat työstivät ja esityksien kokonaisuuden kokosivat Suomen elokuvarkiston tutkijat Ilkka Kippola ja Jari Sedergren. Aineiston videoeditoi Jarmo Nyman. 13.10. 2004.

[Siirrän tämän myöhemmin elokuvablogiini]