Taiteiden yo oli ja meni. Kaupunki on hiljainen nain aamukymmenelta. Menin tuttuun baariin, jossa oli tuttuja ja tuli tuttuja. Pari putelia viinia ja bandikin alkoi kuulostaa ihan mukiin menevalta. Tahdissa en sentaan nytkynyt. Yritin siis sailyttaa arvokkuuteni.
Alkuillasta keskustelua viela riitti, mutta hiljalleen meno tyrehtyi normaaliksi baarinotkumiseksi. Kun beatista oli jaljella enaa puolikas neljannesta iskusta hyvastelin kyynel silmakulmassa suomalaiset toverit, heidan ranskalaiset ystavansa ja itsensa Afrikan Kuningattaren. Lyhyesta virsi kaunis. Kaupungilla oli tungosta, mutta selvitin tien hotelliin ilman suurempia harharetkia, joihin ei edes ollut haluja.
Alun perin olin ajatellut etta olisi mukava olla pitka paiva taalla ja lahtea Suomeen vasta yon selkaan sunnuntaina. Se oli virhe. Olisi ollut kiva lahtea juuri nyt. Lippuni ovat sellaiset, ettei niita voi vaihtaa, joten on mittailtava Pariisin katuja: koneeni lahtee vasta vajaan yhdeksan tunnin paasta.
On lamminta. Tulossa ilmeisen kaunis paiva, lampotila noussee yli 20 asteen. Ehka loydan jonkin mukavan sunnuntailounaspaikan. Ja siita se paiva taas lahtee rullaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti