Hetki hengähdystä

- "Oli oikein hyvä sisältöseloste", aloitti työtoveri. Huomasin että ilmeessä oli jotakin erikoista.
- "Kiva", aloitin nopeasti.
- "Kyllä minä painoinkin, kun piti tehdä tuo toinenkin leffa vielä tänään. Mutta niin kuin sanoin, kolmeen mennessä se on valmis".
- "Valmis on, joo", sanoi kamu.
- "Mutta se oli väärästä leffasta".

Jumankauta! Mulla oli oikea kasetinkotelo, mutta väärä kasetti sisässä. Enkä ollut sen vertaa tsiigannut, että mistä oli kyse.

Minun piti palata vielä Romaniaan. Sunnuntaiaamuna lähdin kaupungille ja eksyin huuhailemaan sivukaduille. Oli aika kuuma, 24 astetta ja takki piti riisua. Vastaan tuli kartta kädessä oleva romanialainen, joka sanoi olevansa turisti. "Missä on Dacea-katu", hän kysyi. Vastasin että tuo seuraava tuossa takana. "Miten sieltä pääsee Merriot-hotelliin?" Yritin selittää, että se on toisella puolen kaupunkia. Ihmettelin itsekseni, että tämä "turisti" ei kyllä ole Merriotin asiakkaita. Se on kaupungin ykköshotelli ja hieman kallis hänen makuunsa.

Ja silloin se välähti. "Politi", rokonarpinen satakiloa painava nahkatakkimies sanoi. "Your identity card." Kirosin, etten ollut ottanut kopiota passistani. Miehiä oli kaksi, ja toinen sanoi, että ei tarvitse olla huolissaan, sillä he ovat täällä turistien suojelemiseksi. Minua epäiltiin laittomasta rahanvaihdosta. Mies vilkaisi passiani, joka oli käytännössä pakko antaa hänelle. Jos hän olisi yrittänyt laittaa sen taskuunsa, olisin lyönyt, ja siinä olisi pitänyt sitten alkaa lyödä enemmänkin. Siinä olisi mennyt aikaa ja luita rikki.

Vai valuutanvaihtoa! Romaniassa, jumankauta kakkonen. Kuka hullu vaihtaa laittomasti rahaa Romaniassa, jonka rahayksikkö vajoaa päivittäin syvemmälle mutaan. Euroilla saa lystiä ihan tarpeeksi valuutanvaihtopisteissäkin. Epäilykseni heräsivät. Nämä ovat valepoliiseja, putsaamassa turisteja. Keltainen poliisikortti oli vain vilahtanut silmieni edessä, ja sen muovi oli ollut epäilyttävästi rikki.

"Turisti" antoi miehille lompakkonsa tutkittavaksi. Sitten poliisit kääntyivät minun puoleeni. "Your wallet, please." "Perkele minä mitään anna", sanoin suomeksi ja hymyilin. Olin sen verran matkustanut, että tiesin mitä pitää kantaa mukanaan ja missä. Passi oli lipsahdus, mutta sen olin jo saanut takaisin. Nämä olivat pehmeitä kavereita. "Your wallet, we want to check if notes are acceptable."

Annoin rintataskustani uskottavan summan, miljoona satatuhatta leitä eli noin 13 euroa. Hipaisin tahallani takataskuani. Mies katsoi setelit läpi, ojensi ne takaisin ja sanoi: "Your Big Money. Where is your big money?" Minä viivyttelin ja kysyin miksi hän semmoista haluaa. Vittu minulla isoja rahoja ole, sanoin englanniksi. Nelikirjaiminen sana vähän värähdytti hemmoa, jonka nenään puhaltelin juuston ja viskin yhdistelmätuoksuja. Astuin tahallani vielä lähemmäksi, jotta hän tuntisi olonsa epämukavaksi. Vasen käteni oli nyrkissä. Olin valmis, varautunut ja keräsin adrenaliinia.

Hän osoitti takataskuani, aivan kuten olin arvannutkin. Siellä pidin 25 euroa pieninä seteleinä Yhdysvalloissa oppimallani tavalla. Jos joku osoittaa pistoolilla, on parempi olla vähän rahaa annettavana, jos tupakalla ei selviä huumehöyryisen uhkailusta. Mies otti 25 euroani ja antoi ne takaisin pettyneenä. "Where is you big money." Kaksi muuta tekivät jo lähtöä.

Astuin metrin taaksepäin ja näytin siltä, että härkä kuopii. "I dont have fucking big money." Kaksi muuta oli jo viisi metriä takanani. Kiersin miehen oikealta ja käännyin hänen selkänsä takana. Kaksi muuta miestä oli jo poistunut jonnekin syrjäkadulle. Mies oli yksin ja minua suututti.