keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004

Synttäreiden jälkeen

Oli aika mennä töihin. Kirjoitin, kokoustin, printtasin ja nidoin, söin ja kävin puhujapöntössä Orionissa - Helsingin Sanomien tämänpäiväinen (vielä viisi minuuttia) Minne mennä tänään -palsta mainosti tilaisuutta, mutta ihmisiä oli niukalti. Niin vähän etten viitsinyt laskea. Jutussa mainostettiin heti aluksi, että kyse on uusinnasta, mikä ei ihan tarkkaan ottaen ollut totta, mutta sen verran kuin journalismissa tarvitaan.

Ravintola Moskvassa keskustelimme hetken yhden sakun ja votkapaukun voimalla. Ihmiset kertovat anarkisti- ja radikaaliajoistaan meillä ja Berliinissä ja DDR:ssä. S

Siirryin karaokeen, ja kukas se siellä, ellei eilinen "sairauden vuoksi" poisjäänyt neitonen niiskuttamassa. Kysyin, oliko kolera jo parantunut. Mikään sitä pienempi syy ei nimittäin kelpaisi selitykseksi poisjäännistä.

Ei ole, hän vastasi ja laski kätösensä juomalasille. Neiti sai kotoa viestejä kasapäin, että pitäisi jo tulla kotiin sairastamaan. Ehdotin, että hän voisi kertoa olevansa karanteenissa koleran vuoksi. "Sieltä ei niin vain lähdetä."

Kun sitten olin pari kertaa maininnut poissaolosta, odotettu tiuskaisu tuli. Että kuinka kauan siitä nyt aiotaan jauhaa. Minä sanoin olevani hyvin optimistinen. Neuvostoliitto on sortunut. Berliinin muuri murentunut. "Kyllä sinäkin vielä saatat hyvinkin päästä pois mustalta listalta." Tosin ostin sen Kiinan muurilta, sanoin lopuksi.

Ei kommentteja: