sunnuntaina, lokakuuta 10, 2004

Miten paviaaneja teloitetaan?

Tyttärelläni on sosiaalista omaatuntoa. Hän on valmis luopumaan kahden viikon viikkorahoista paviaanien pelastamiseksi.

Se vaati miettimistä niin kuin pitääkin: "Viikkoraha on sama kuin karkki", tytär pohti. Suu kääntyi muikeaksi, mutta päätös tuli hymyn kera. "Voisin mä luopuakin."

Kulutushimostaan huolimatta lapset eivät ole vielä talouden orjia, mutta juuri siksi esimerkiksi edellä linkattu tiedemies pohti sitä, kuinka yritysten on syytä järjestelmällisesti miettiä kannattavuuttaan juuri lapsien teon suhteen. Lapsien ohella raskaana olevia naisia ei talouselämä kaipaa, sillä he ovat tuotantotekijöinä nolla ja syövät pääomaa, lisäävät velanottoa, eivätkä tuota osakkeenomistajien toivomalla tavalla. Näinhän Tiedemies meitä taannoin valisti ja julkisesti taputtavia oli melkein yhtä monta kuin punaisten teloittamista seuranneita taputtavia tamperelaisia sisällissodan loppuselvityksissä siinä rautatieaseman läheisyydessä. Luodinjälkiä voitte käydä vieläkin katsomassa.

Olen melko varma, että yksikään Blogistanin suurista talousajattelijoista ei nouse kannattamaan paviaanien teloittamista. Se on selvää, että heidän pitäisi. Teloitus voitaisiin tehdä televisiokameroiden edessä julkisesti kasvulukujen varmistamiseksi. Ikään kuin varottavana esimerkkinä. Miksikö?

Paviaanien kuolemantuomion syyhän on sama kuin työttömien tekemisessä: kannattavuus ja sijoitusvaikeudet.

Blogistanin kapitalistisimpien talousajattelijoiden olisi syytä nyt muistuttaa, että paviaanien kuolema on niiden itsensä aiheuttama.

Paviaanit ovat ansainneet kuolemansa, koska eivät ole pystyneet olemassaolollaan tarpeeksi houkuttelemaan yleisöä, tuottavuusluvut eivät riitä tuotannontekijöiden ylläpitämiseen tuotantotauon aikana. Siksi paviaanien on mentävä. Kun paviaaneilla ei ole kilometritehdasta, ne teloitetaan. Niin tehtäisiin työttömillekin, jos he eivät ampuisi takaisin. Kyse on liikaväestöstä, joka löytää markkinataloudessa oman paikkansa "luonnollisesti". Tiedemiehen sanoin: "Jostain kumman syystä laman aikana ja sen jälkeen työn tuottavuus nousi hyppäyksenomaisesti, kun enää ei ollut varaa pitää töissä niitä, joilta ei mitään järkevää panosta työhön saanut."

Kyynisimmät laskevat tietysti - itse olen kuullut tämän jo kolmasti ja vielä kerran nyt iltauutisissa ja joka kerta naisen suusta - että kyse on vain mediatempauksesta: resurssipulainen Korkeasaari kiristää emotionaalisesti paviaanien murhalla resurssitilanteensa kohentamiseksi. Tähän liittyy jokin kummallinen ajatus kapitalismin armollisuudesta: että tappaminen rahan vuoksi olisi vain fiktiota. Ehkä tuo ajattelu suojelee minuutta pahalta aivan kuten kunnon defenssin pitääkin. Miehet tuskin näin ajattelevat, sillä pyssy ei ole koskaan kaukana miehen ajatuksista.

Todellisuudessa Korkeasaari on jo paljastanut tuottamattomaksi yksiköksi, joka voitaisiin lopettaa sekä epäeettisenä että taloudellisesti kannattamattomana. Lasten eläinsuhteen voisi hoitaa muutenkin kuin vankilan kautta.

Lopuksi henkilökohtainen tietoisku: En ole koskaan käynyt yhdessäkään eläintarhassa. Olen monille eläimille allerginen. Sitä paitsi Korkeasaaren perustanut John Cedergren sai aikaan tämän kaiken 1800-luvun lopulla: hänen perustamansa "tarhan" eläimet kuolivat nälkään talousongelmien vuoksi. Eikö hän raaskinut tarttua aseeseen tai myrkkyyn?

Miten paviaaneja teloitetaan?

3 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Minua hieman hämmästyttää, että olet tehnyt tuollaisia tulkintoja tekstistäni. Minähän esitin voimakkaan paheksuntani sille, että yritykset syrjivät naisia työhönotossa. Esitin vain syyt sille, miksi näin on. Onko nyt tosiaan mielestäsi niin, että jos esitän jonkin ilmiön syntymekanismin, olen jotenkin hyväksymässä tai jopa edistämässä tuota ilmiötä?

Olen elänyt tähän saakka luulossa, että maailmaa voi parantaa vain ensin ymmärtämällä sen toimintaa. Olet ilmeisesti ottanut marxilaisen filosofien tehtävän selvästi kirjaimellisemmin kuin minä.

Chloe kirjoitti...

Pikkusiskoni sanoin: Paviaanit on söpöjä, niitä ei saa tappaa.

Sedis kirjoitti...

Ehkä sinun, Tiedemies, pitäisi nyt politiikkaan aktiivisesti ryhdyttyäsi oppia erottamaan (vielä) paremmin omat ja toisten, ehkä jopa auktoriteetteina pitämiesi ajatukset. En pyri vääriin tulkintoihin ja minusta on hauskaa, jos semmoisina pitämiäsi haluat kiistää.

Tämä maailma haluaa luoda valtavasti uutta kieltä, jonka takaa paljastuu varsin usein se vanha. Tällä kuviolla minä hieman leikin. Tavoitteena ei ehkä totuus, puhumattakaan ainoasta, vaan ajatteluun virittäytyminen, usein vielä historiallisten ja arkaaisten asioiden kautta kierittäytymällä.