Nyt kun edellinen postaus oli mitä oli, niin minun on sanottava, ettei tämä päivityskertoimen tilapäinen lasku 99,994:ään Pinserin-asteikolla siitä johtunut. Ei se niin ollut kuin te luulette. Minä tiedän, sillä minä olin siellä.
Olen tehnyt töitä. Sediksen elokuvablogi on täyttynyt kolmella uudella, tänä aamuna kirjoitetulla esitteellä. Sen lisäksi toteutin urakkavelvoitettani kansallisfilmografian suuntaan katselemalla vihdoin Säädyllisen murhenäytelmän ja sisältötoimitettuani sen kässärin yhteen liuskaan ja lehdistön neronleimaukset toiseen. Tuloksen voitte lukea ensi vuonna kirjasarjan 12. osasta.
Ja niiden työtehtävien välissä on tehty yhtä sun toista, mikä sammuttaa viimeisenkin järjenpisaran. Vaikka ei sitä ollut silloinkaan paljoa, kun menin lupaamaan ruokapalkalla puhetta opiskeluaikaisen osakuntani seniorikerhon päivällispartyyn. Onneksi siellä on sentään ruokaa ennen puhetta, joten jokainen seniori ymmärtää nuokkua asiaankuuluvaisen tyytyväisenä, kun huomenillalla avaan sanaisen arkkuni. Yritän mahduttaa sen tavallisen kahden tunnin esitelmäni 45 minuuttiin ja näyttää vielä sopivan riettaita välikuvia hereillä olevien hämmennykseksi.
Eikä siinä kaikki. Ensi yönä katson Timo Linnasalon elokuvan Eros ja Psykhe ja teen sille nuo tavanomaiset tempaukset, sillä filmografia ei ole saanut viikottaista veriannostaan.
Ja torstai-aamuna ylös ennen viittä, junaan 6.34 ja Joutsenoon puhumaan viideksi tunniksi tuleville kulttuurituottajille, illalla 17 ja risat takaisin junaan ja Helsinkiin toivottavasti pian iltakahdeksan jälkeen. Viidentoistatunnin työpäivä siis tiedossa.
Kuten näette. Ei niin pientä virkaa, etteikö se bloggaamista haittaisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti