Lisää ryhmysauvaa

Blogivanhus karistaa arvottomien kritiikin vahatulta hartiaseudultaan kuin lokki pesuveden. Huitaisee pari kertaa ryhmysauvallaan vasemmalle ja oikealle, katsoo näkyykö lymyileviä moraali- ja kielipoliiseja ja poistuu arvokkaasti kiusaantumaan näppäimistönsä ääreen. Uusia, hentoisia, vielä viattomia blogeja kymmenittäin arvioitavana.

Pieni järkytys blogivanhuksella kuitenkin velloo mielessä: anonymiteetin takaa tehdyn kritiikin lisäksi pippurista Birdyä (nimi muuttamaton) oli hänen selibaattibloginsa tavanomaisen blogisaarnan - oikeastaan kyseessä on aina islamilaisittain sanottuna hadith eli opettava kertomus - mukaan kiusannut koulussa isokokoinen Jari (nimi muutettu), mutta hän oli lopulta suivaannuttuaan tehnyt tästä selvää yhdellä reippaalla huitaisulla. Toivottavasti kaikki Jarit eivät tästä nimensä käytöstä järkyty, vaikka on ihan pakko sanoa, että myös Pertti olisi ollut oikein hyvä nimi tämmöiseen esimerkkiin. Itse asiassa Pertti olisi ollut yksi parhaista, onhan nimellä voitettu olympiapronssia nyrkkeilyssä ja kenelle tahansa seitsenvuotiaalle olisi kunnioitettava saavutus kellistää yhdellä tuiskauksella tuleva olympiamitalisti. Toivoisin, ettei Jari-nimeä käytetä väärin, vaan ainoastaan positiivisissa esimerkeissä. On nimittäin olemassa äärimmäisen herkkiä Jareja, tunnen itsekin sellaisia!

Kiusaantumatta paras. Uusia blogeja on siis yhä tullut maisemiin. Zirun kissatarhassa oli kissa-allergikolle aivan liikkaa kissoja. Sedis Zediskään ei ole täydellinen - kissat ovat vihreää kryptoniittia, vaikka muuten ympäristö oli väritetty sympaattisesti, ja vaaleanpunaiset ruusut herkistävät aivan eri tavalla kuin kissat. Voisin tästä lähteä muistelemaan lapsuuteni kissoja, kadonneita, kuolleita ja kuopattuja kaikki ja sitä, kuinka muutto kovaan kaupunkiin muutti elimistöni: minusta tuli kissa-allergikko. Tasapuolisuuden nimissä olen myös kala-allergikko.

Kortty.net oli niin hauska nimi, että jäin tarkastelemaan sitä pidemmäksi aikaa. Ilmeisesti sillä on tekemistä "nörtti"-sanan kanssa. Jarno asuu Hollannissa ja katselee tulppaa... ei vaan videoita. Hän myös kertoo katsomastaan. Ring-elokuvan juju on tässä:

"Rachel Keller (Naomi Watts) on nuori journalisti joka huomaa tutkivansa salaperäistä videokasettia. Jokainen sen katsonut henkilö on kuollut viikon sisällä. Viikon aikana mysteeri vie Rachelin syrjäseuduille ja kotiväkivallan reunoille. Ja tietysti myös kirjastoon Internetin ääreen.

Minusta on tullut pahasti nörtti sillä tuijotin kriittisesti Rachelin kuvakaappauksia enkä tunnistanut hakukonetta. Hakutulokset kuitenkin näyttivät ihan Googlelta, kunnes hoksasin katsoa osoiteriville. Hakusivu ja sen tulokset olivatkin Windows 2000:n työpöydällä olevia html-sivuja."

Ilahduin tarkkuudesta. Se muistuttaa aivan työtäni, kansallisfilmografian jokapäiväistä rutiinitarkkailua olipa kyseessä code breaking tai heart breaking tai vaan breakin'.

Ehkä kyse ei olekaan liukuhihnasta, kuten ojalapioon nojatessa tulee aina mietittyä, vaan varteenotettavasta tavasta tarkkailla maailmaa. Vai mitä sanotte elokuvan loppukaneetista:

"Tarinassa on kuitenkin mukavasti sisältöä hyväksi urbaanilegendaksi. Katsoin leffan myöhään illalla juuri ennen nukkumaanmenoa, ja aina kylkeä kääntäessäni näin mielessäni kauhuun kuolleen ihmisen jähmettyneen ilmeen."

Tämmöiset elokuvat pitää katsoa nukkumaanmenon jälkeen.

24 ruutua sekunnissa katselee videoita liukuhihnalta. S.W.A.T kirvoittaa paitsi hienon analyysin ja kommentaation eri ikäisenä tehdyistä katsojakokemuksista jopa pienen paljastuksen:

Voi voi, kun itsekin joskus uskaltaisin irrottautua arjesta ja lähteä varastamaan pihatonttuja!

Minä en uskaltaisi! Saattaisin muuttua pihatontuksi itse. Toivottavasti Raimo ja muutkin elokuvakirjoittelijat löytävät myös Sediksen elokuvablogin.

Ilmeisesti Kokkolasta maailmaa tarkasteleva Finnjewel näyttää alkuun jääkiekkofanin sivustolta, mutta osoittautuukin tarkemmassa syynissä mainos- ja mediakommentaattoriksi.

Lopusta selitys sitten löytyi, vaikka olisi voinut olla sivupalkissakin, eikä blogin perällä aivan ensimmäisessä postauksessa:

1. Mikä on "Sivullinen"?"Sivullinen" on Finnjewel Oy:n työntekijöiden ja avustajien ylläpitämä blogi lehdistä, markkinoinnista, markkinointiviestinnästä, viestinnästä, mediasta ja muusta sellaisesta. Kirjaamme ylös löytämiämme helmiä ja ihmettelemme media- ja markkinointimaailman menoa.2. Mikä on Finnjewel Oy?Finnjewel Oy ['finje:vel] on markkinointiin ja markkinointiviestintään erikoistunut yritys. Eräs sen näkyvimmistä tuotteista on Hockey-lehti, mutta sisältöä tehdään toki muillekin.3. Kuinka usein blogi päivitetään? Eräs markkinoinnin perussäännöistä on, että ei saa luvata enempää kuin pystyy tekemään. Siksi emme lupaa uutta sisältöä joka päivä - mutta muutaman kerran viikossa yritämme saada tänne tavaraa.

Senni aka Oola on Oola-laa!:n oman määrittelynsä mukaan "Pieni Myy-otus isojen ihmisten maailmaa ihmettelemässä. Havaintoja ja oivalluksia sekä arjen kauneutta." Paketti on vienon värinen ja - miten sen nyt sanoisin - nuorekas.

Oola oli siis vienyt itsensä korsettiin käärittynä kapakkiin eikä osannut ottaa huomioon, että herättäisi nukkuvan kansanosan:

"Olimme kaveriporukalla viettämässä pikkujouluja lauantaina ja päädyimme tanssahtelemaan Amarilloon (Ja oli sitten viimeinen kerta.) Sain heti perääni jos jonninlaista friikkiä. Etenkin eräs "herrasmies" yritti kovasti vakuuttaa minulle, että hevimusiikkia ei kannata kuunnella (korsettihan tekee hevarin, jeah!). Ja sitten tämä samainen herra seurasi kaikkialle, notkui utuisena vieressä tanssilattialla ym. Eikä ymmärtänyt lähteä seurastamme vaikka kuinka häntä kohteliaasti ignorasin. Lopulta äkäisenä rukkasista möllötti tanssilattian reunalla tuijottaen minua otsa kurtussa ja meni supisemaan jotain eräälle toiselle miehelle, joka ystävääni ja minua lasinsa yli tuijotti. Pian he katselivat meitä kahdestaan, molemmilla otsa kurtussa. Hetken päästä herra meni vielä toiselle samassa pöydässä olevalle miehelle supisemaan jotain osoitellen meitä ja niin sitten pian pöydällinen miehiä katseli meitä ylimielisesti, äkäisenä, kuin halpoja haisevia makkaroita. Mitä lie supisi... Vähän vaivaantunut olo siinä tuli, kun ei kuitenkaan mitään pahaa tarkoittanut. Sitä kun ei oikein tykkää herraseurasta, jonka puheesta ei saa selvää ja joka ei usko sanaa "ei"."

Näin on. Kannattaa tulla korsetti päällä karaokeen. Siellä saa arvonsa mukaisen kohtelun!

Nimim. Geselius kirjoittaa blogia nimeltä Satukirjani. Itse määritellen:

"Tämä on Satukirjani. Kerron kaikenlaista ajatuksistani ja elämästäni. Toivon, että siihen kuuluisi paljon iloa ja nautintoa: ystäviä, naurua, punaviiniä, rentoilua ja esteettisiä elämyksiä. Niin ja jossakin vaiheessa prinssi valkoisella ratsullaan hakisi minut matkaansa. Silloin se on ihan oikea Satukirja. Pienten tyttöjen unelmat eivät muutu koskaan."

Tämä ei ole vielä toteutunut, mutta itähelsinkiläistä arkea nettipäiväkirjan malliin on kuitenkin jo tarjolla.

Saunasiiderin blogin pohjamaali on paras tähän mennessä nähdyistä. Kyse on nuoresta naisesta, joka kohtaa liikkeessään jatkuvasti erilaisia asiakkaita, mutta ei ole silti vielä kertonut aikovansa opiskella venäjää. Esim. kaupankäyntinsä volyymin moninkertaistaneessa Lappeenrannassa monet jo osaavat, ja ehkä siksi siellä ei tarvitse sanoa: "Rotusyrjintää tai ei, mutta en ole asiakaspalveluhommissa tavannut vielä koskaan iloista, hymyilevää tai ystävällistä venäläistä." Että edes joskus joku nauraisi iloissaan. Tai uskaltaisi.

Koskapa Kilpirauhanen tuli sisäelimistä jo käsitellyksi, jätän sen väliin ja pidän hengähdystauon. Ryhmykeppiä sivellen odotan kiusaussyytteitä.