Siirsin kirjoitukseni kotikaupunginosastani Herttoniemestä Sediksen elokuvablogiin, joka tilastoista päätellen kaipaa Päivän pamaus -tilaajia. Tuosta linkistä vain toimeksi.
Se olisi muuten näpsä artikkeli tai vieläkin keskeneräinen artikkelinpohja sopivaan Herttoniemi-blogiin. Minusta ei semmoisen rakentamiseen ole. Kallio-elokuviakin minulta on usein pyydetty vastaavaan kaupunginosajuttuun, mutta niistä pitäisi kirjoittaa oiekastaan juttusarja, kun niitä on niin paljon. Siinä kuitenkin ilmainen vinkki Kallioblogille tai aktiiselle free lance -kirjoittajalle.
Nyt toimivat saitit eivät tarjoa kirjoittamisen mahdollisuutta, kuten vilkaisu sivulle Herttoniemen sää tai Helsingin kaupunginkirjaston Herttoniemi-linkit osoittavat. Minulta on joskus pyydetty lupaa tuon elokuvajutun Herttoniemi-lehdessä julkaistun version julkipanoon jollekin kaupalliselle, netissä toimivalle yritykselle - se muuten kieltäytyi tekemästä muuta kuin keräämästä rahaa, kun vihjaisin että kaupallisen saitin jutusta on tapana maksaa ainakin viskipullon verran - mutta lupasin köyhälle ilmankin. Mutta kaupunginkirjastosta semmoista lupaa ei koskaan ole kysytty.
Minusta on hieman omituista, että tämmöiset julkisen palvelun linkit tehdään ilmoittamatta tekijöille yhtään mitään, varsinkin kun itse linkkisivulla ei näy edes tekijöiden nimiä. Se olisi kohteliasta ja hyvän tavan mukaista, vaikka instituutio itse piilottelisikin omien työntekijöidensä nimiä loppuun asti. Tässä tapauksessa olisi voinut antaa paremmankin linkin käyttöön...
Toinen salaisuus on, että vaikka toimimme vaimon kanssa ajoittain työparina ja allekirjoitamme jutut siten, niin itse juttu voi olla kokonaan toisen kirjoittama, niin kuin tämä elokuvajuttu sattuu olemaan minun. Rahajutussa se voi olla myös verotekninen ratkaisu: juttu laskutetaan sen nimiin, jolla on matalampi veroprosentti. Siksi varmaan Lennon & McCartneykin toimivat aina pareina. Tämä on kuitenkin aivan ilmaista yhteisöllisyyden rakentamista identiteettikaupunginosastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti