perjantaina, marraskuuta 12, 2004

Rooma. Viides ja kuudes pàivà

Aamulla satoi, puolenpàivàn aikaan satoi. Se tietàà yleensà vàhàn hiljaisempaa menoa nàin turismin nàkòkulmasta. Niinpà opettelimme metron kàytòn. Se ei mene kovinkaan monelle turistinàhtàvyydelle, mutta esimerkiksi Piazza Popololle sillà pààsee nàpsàkàsti. Siellà saattoi sitten juoda cappucinon 4,20 eurolla kappale. Kahdensadan metrin pààssà pikkukuppilassa hinta oli 0,80 euroa.

Metro oli niin tàynnà ettà pienet mustalaistytòt, jotka olivat harjoittamassa sorminàppàryyksià, kààntyivàt ovelta poissa. Oli liian tàyttà, eikà nopea poistuminen ollut mahdollista ja siinà olisi saattanut litistyà itsekin. Heille tuli siis kahvitauko.

Edellisenà pàivànà olimme istuneet illan lopun hotellimme làhellà olevassa Snack Barissa, jossa tyòskentelee italialais-kiinalainen aviopari ja heidàn sukunsa. Meno on mutkatonta ja perhekokoontumiset vàrittàvàt muuten hieman hiljaista ympàristòà. Paikka toimii samalla kioskina, josta erityisesti nuoret kàyvàt hakemassa iltaoluensa ja -viininsà làhihotellien privaattipartyihin. Menemisià ja tulemisia riittàà siis katsottavaksi, varsinkin kun omistajapariskunnan viisivuotias tyttò, joka kertoi nimekseen Utopsia, esiintyy aina vàlille meille pòydissà istuville.

Naapuripòytààn istuutui englannin kuuloista kieltà puhuva tyttò, joka uppotutui làhes tunniksi paksuun, paksuun Italia-oppaaseen. Hànen seurassaan vàlàhteli kaveri, joka oli paikan sisàànheittàjà: hàn kiertelee ympàristòssà ja ohjailee turistityttòjà ravintolaan. Saanee siità hyvàstà joitakin palkkioita, joita en kày tàssà yksilòimààn.

Paikalla sattui pieni insidentti, kun iso italialaisporukka tuli hàistà ja halusi cappucinoa ja espressoa koko seurueelle. Omistaja, joka ehkà on hieman ihastunut - liiottelenkohan minà, mutta tyttò kàvi haistattamassa uutta hajuvettààn miehellà - Kiinasta kotoisin olevaan, vaimoaan huomattavasti nuorempaan myyjààn, joka on selvàsti harrastanut voimistelua, sillà voisi olla ammattiurheilija sekà liikehdintànsà ettà fysiikkansa puolesta.

Ilta oli kàynyt kylmàksi ja porukka yritti nykàistà ovea pienemmàlle. No, ovelle kàvi huonosti ja se irtosi kannattamistaan. Omistaja ryntàsi takahuoneesta sadattelemaan, ja niin kàvi, ettà hàmmàngin synnyttànyt porukka poistui paikalta edessààn juuri tàytetyt kahvi- ja espressokupit maksamatta. Ovea korjailtiin sitten sukulaisvoimin, mutta kiinnike oli vààntynyt ja miehet kantoivat lasioven làpi kapean baarin. Minà aloin viheltelemààn hymyhuulin Kasperia, Jesperia ja Joonatania ja naapuripòydàn tyttò tunnisti kappaleen ja alkoi nauraa hillittòmàsti.

Kohta istuimme samassa pòydàssà ja kittasimme pari pulloa Spumantea (Prosecco). Australialainen, Lontoossa asuva tyttò oli ensimmàistà kertaa Italiassa, ja sai tuhdin paketin Rooma-tietoutta hauskalla tavalla. Myòs paikan sisàànheittàjà, Sisiliassa puoliegyptilàiseen perheeseen syntynyt uusroomalainen, osallistui illan viettoon. Pojalla oli enemmànkin yritystà mannertenvàliseen kontaktiin, mutta huonosti taisi kàydà. Ce la vie, kuten naapurissa sanotaan.

Kun seuraavakin pàivà meni vàhàn sadetta pidàtellessà, kutsuimme australialaistytòn, jonka nimi on Kylie - se tarkoittaa alkuperàisasukkaiden kielellà bumerangia, eikà ole kovin yleinen nimi, vaikka Minoguen tyttò sità onkin viime aikoina puffannut enemmàn kuin tarpeeksi.

Veimme Kylien Forumiin iltakierrokselle ja luettelimme sujuvasti antiikin historian peruskurssin ensimmàiset luennot niin, ettà anglosaksisen koulukunnan edustaja oli vakuuttunut suomalaisten syvàllisestà sivistyksestà saunasta Roooman keisareiden elàmàn yksityiskohtiin.

Pàivàn pààtarkoitus oli kàydà syòmàssà Valentinossa, joka on Via Cavourilla. Suosittelen. Varsinkin naiset saavat suurenmoisen palvelun ja paikallisen mittapuun mukaan ruoka on hyvàà, eikà paikka ole liian kallis. Viineineen kolme henkeà sòi itsensà tàyteen 60 eurolla. Suosittelen toisen kerran, sillà ettehàn te paatuneet turistiroistot muuten usko. "Suomalaisilla on erityinen paikka sydàmessàni", omistaja vakuutteli uskottavasti heti tunnistettuaan kummallisen kielen. "He tulevat tànne aina uudestaan." Valentinon pojat ovat samaa luokkaa, eikà ilta kày pitkàksi muidenkaan asiakkaiden eloisuuden vuoksi. Yhdistelmà mutkattomuutta, hyvàà ruokaa ja mainiota atmosfààrià on harvinaista ja siksi suosittelen sità kolmannen kerran. Muuten kaupungin ravintoloissa ei ole mitààn erityistà kehumista.

Pààtimme làhteà parin viinilitran ja jààtelòannoksien jàlkeen hotellihuoneeseemme, koska matkan alussa ostamamme pullot olivat vajonneet huolestuttavan hitaasti. Vannoimme ystàvànmaljoja Koskenkorvalla ja Avernalla, hòystimme sità konjakilla ja kevyemmillà juomilla ja kahden aikaan Australia ja Oseania sekà Eurooppaa ei enàà erottanut mikààn suuri valtameri. Kikatimme siihen asti, ettà vaimon silmàt alkoivat lupsahtelemaan ja kàvin saattamassa Kylien kotihotelliinsa, sillà yòllà ei naista viitsi panna yksin etsimààn osoitettaan edes Roomassa, joka on tunnettu siità, ettei siellà ryòstòjà tarvitse pelàtà, vaikka aamu-uutisia katsomalla voisi pààtyà toiseenkin pààtelmààn. Enemmàn ne kuitenkin ovat roistojen keskinàisià vàlienselvittelyjà, joihin sivullisetkin sitten vahingossa saattavat joutua mukaan.

Tànààn kuudentenà pàivànà ei sitten olo ollut kaikkein helpoimpia. Aamiainen oli ojankaivuuta ja kàvimme kiireesti yhdessà kirkossa làhellà Colosseumia. Mitran kulttia ja tuhat vuotta vanhoja reliefejà, Johannes paavin 1500-vuotta vanhoja tunnusmerkkejà ja arkeologiaa sàilyneiden fragmenttien muodossa oli tarjolla, eikà vàsyttànyt vaikka heikottikin. Minà kuitenkin palasin lepàilemààn ja bloggaamaan hotellin làhistòlle. Vaimo jatkaa ostosvimmaansa, joka alkaa saada merkittàvià muotoja. Matkalaukut tàyttyvàt uhkaavasti sallitun painon ààrirajoille.

Illalla odottaa Trasteveren kierros. Tuo joen tuonpuolinen alue on ollut kòyhàn kansan asuinaluetta ja seinàgraffiteista pààtellen monietnistà, poliittista kantaa ottava vielàkin. Afrikkalaiset hallitsevat katumaisemaa myymàllà kàsitòitààn ja CD-levyjà. Musiikki- ja elokuvaostokset ovat vielà tekemàttà, joten taidan làhteà etsimààn ennen iltakierroksen aloittamista Callisto-baarista niità juuri nyt. Jokunen DVD italialaisista klassikoista kelpaisi, jos kieliversioita lòytyy. Pelkàllà italialla ei nyt selvità, sen verran kovapuheisia tarinoita niistà irtoaa.

Aamulla 8.15 tulee bussi hakemaan meità lentokentàlle. Rooma on nàhty ja koettu. Mutta vielà on yksi ilta edessà. Meille on luvattu parasta ruokaa Trasteverestà.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tervetuloa kotiin!!! Toivon näkeväni pian kuvia matkastanne. E:lle terveiset! *systeri*

Anonyymi kirjoitti...

Missä ravintolassa ruokailitte Trasteveressä? Muistan erityisesti yhden pizzeria/spaghetterian Via A. Bertanilla, jonne olin eksynyt joskus sattumalta. Katu lähtee Pza San Cosimatolta ylöspäin kohti Gianicoloa. Muistan syöneeni gli spaghetti al limonea: troppo buoni! Myöhemmin vein roomalaisen ystäväpariskuntani sinne syömään. Sittemmin he ovat kertoneet käyneensä siellä usein, koska paikka on heidän mielestään Rooman parhaita. Turistin tuurilla.

LL