Työviikko loppui ja laiminlyönnit piti unohtaa. Upotuspeli maksoi 150 euroa, mutta sen säästää seuraavan päivän ruokarahoista, kun ei pysty syömään. Viikko oli rankka ja sen mukainen huvi.
Aamu ei ollut ankea, kun skippasin sen ja heräsin vasta iltapäivän valjettua. Ihmettelen näitä blueslaulajia, jotka sillä elämällä aina aloittavat kappaleensa "When I woke up this morning..."
Mutta nythän on niin, että olen pannut silmälasini jonnekin. Eivät ole pöydän reunalla. Eivät toisenkaan pöydän. Eivät kirjahyllyn reunustalla. Eivät keittiön pöydällä. Eivät vessan lattialla oikealla puolella. Eivät eteisen kirjahyllyn reunalla. Eivät tiskipöydällä. Eivät lattialla sängyn vieressä.
Päivän kysymys siis on: "Missä ovat minun silmälasini." Eilen niitä ei olisi tarvinnut, kun oli niin nättiä seuraa, mutta karu arki haluaa olla tarkkanäköisempi.
4 kommenttia:
Ne olivat sängyn päädyssä. Onnettomuustutkimuslautakunta antoi lausuntonaan seuraavaa: "Henkilö Sedis oli saapunut taksilla varhaiseen aamuön aikaan, käynyt vessassa, jääkaapilla, parvekkeella ja riisuuntunut sohvan äärellä. Ilmeisesti tpaitaa riisuessa hän oli sijoittanut silmälasinsa huolimattomasti kirjahyllyn reunalle, josta ne olivat ns. "magic bullet" -efektin mukaisesti pompanneet sohvan päädyn päälle, takaisin kirjahyllyn alemmalle hyllylle, ja sieltä sängyn alle, josta vielä pomppaus kirjahyllyn alle. Sedis syytti lasiensa häviämisestä kaikkia muita, koska kukaan muu niitä ei koskaan hävitä. Vaimo löysi lasit, joka vain vahvisti hänen syyllisyyttään miehen mielestä. Miten muuten hän olisi heti älynnyt etsiä sieltä?"
Vahinko, etten voi epäillä sinua niiden hukkaamisesta!
Miten niin et voi....
Lähetä kommentti