Nyrkillä päähän

iTSEKSENI ySKISKELEN

Lauantaina, jolloin elämän lähtökohdatkin olivat varsin vähissä perjantain suuren henkisen vapautusoperaation vuoksi, aloin yskiä metrossa. Siellä nyt yskittää muutenkin, ajattelin ja yskin lisää, ilmastointi sen tekee. Kuivaa, kovaa yskää. Liiankin tuttua. Viime vuonna meni kuukausi. Ja keväällä toinen.

Kettupäivien paneelissa kutitus ja yskä olivat sitten jo kaikkien nähtävissä ja lähdin pois heti kun pystyin. Kotona katselin DVD:ltä Fellinin Roman, ja silmät lupsahteli.

Sunnuntaina kotona kietouduin huopaan, latkin laimeata mehua, söin marjamössöä ja jugurttia. Räkä valui kuin kolmevuotiaalla. Katsoin monta elokuvaa, joiden keskelle nukuin. Nukuin. Nukuin. 15 tuntia.

Aamulla sitten töihin. Maanantaihan on semmoinen päivä, että vaikka kepakon kanssa sinne on päästävä. On niin kovat työhalut. Sankarityöläisen viitta häämöttää. Viisivuotissuunnitelma on täytettävä, kehityskeskustelulomakekin on tuossa vierellä odottamassa.

Työmatkalla piti poiketa pari kertaa. Sen verran sekaisin kroppa ja tuo vatsa. Tupakkihuoneessa olin kaksinkerroin ja keräsin sääliviä katseita. Että olisi pitänyt mennä pois häiritsemästä heidän tervettä elämäänsä. Kun räkä tuli rinnuksille yskiessä, sääli muuttui vihaksi. Enää kyse ei ollut häirinnästä, vaan terveyden vaarantamisesta. Sädekehääni liitettiin mainossanoma: tartuttaja.

Pikkujoulut ovat perjantaina. Ehtiiköhän tässä enää toipua?


Pääkirjoitus

Onneksi olin sentään saanut aikaiseksi pääkirjoituksen nettilehteemme. Eihän sitä ollut kuin parikymmentä kertaa ystävällisesti tivattu.

Tunnustettakoon näin julkisesti, että Skrubu pelasti minut pälkähästä, kun muut aiheeni vanhenivat silmissä.

Laitan oman aikaansaannokseni tänne näytille, kun se ilmestyy.

Määrä vai laatu?

Marleena oli pohtinut ajatustani 24 postauksen lähettämisestä yhden vuorokauden aikana. Mietiskeli toisiko se lukijoita lisää. Saattaisi tuodakin.

Niin kuin muuten toplistalle paluukin, jota hänelle suosittelen. Jollemme saa runsaahkosti intertekstuaalisia viitteitä, lukijoiden enemmistö tulee sieltä: pamausväki on sitten se toinen vajaa puolikas, hakukoneet kolmas. "Next blog" -toiminto, satunnaiset lukijat ja independentit oman tiensä kulkijat eivät ainakaan minulla muodosta kovin suurta lukijaryhmää.

Ja sitten M jätti kommentoimatta noin puoliviattomasti sitä asian kääntöpuolta, että laatuhan siitä kärsii, jos aikoo paljon postata. Mainitsi vain, että minä mietin määrää, en laatua.

Mikä on totta. Minä mietin määrää, en laatua. Aika ja minä on erikoistunut tähän laadun ja kirjoituksen määrän suhteen käsittelyyn. Minä ajattelen vain, että laadunhan päättävät muut.

Päätellen tilaajamäärästä, hetkellisen kasvun jälkeisestä tilaajakehityksestä, muut miettivät sitä oikein tosissaan.

Ei ole kehumista henkisessä laadussa nyt. Sirkushuvejakin saatte odottaa, kunnes leijonat ovat syöneet tarpeeksi pitkään jugurttia.

Nyt flunssa on lyönyt minua nyrkillä päähän ja minä otan lukua.