Aamulla ajattelin, että nyt ovat monet asiat pielessä. Se ei yllättänyt, että lunta satoi. Mutta että sitä satoi poikittain. Olisin ollut nuorempana, siis silloin kun se vielä oli mahdollista, hämmentynyt, jos televisioruudun "lumisade" olisi joskus mennyt poikittain. Mutta nyt kyse oli luonnosta. Koska lumisade meni poikittain vasemmalta oikealle, päätin yksinkertaisesti palata makuulle, läimähdin vasemmalle kyljelle ja kas, lumisade normalisoitui. Nyt tuuli näyttää lakanneen ja pienet iloiset lumihiutaleet leikkivät kaaosleikkiään takapihalla.
Aamuherätysyllätykset voivat olla mojovia. Opiskelun alkuaikoina bileiden jälkeen herää kapeassa sängyssä ja huomaa olevansa ahtaalla katse seinään päin. Vasen käsi lähtee hamuamaan taakse. Kyllä siinä joku on. Käsi hamuaa lisää, tuntee pehmeän kaaren. Suupielet leviävät: "Nainen, jumalauta". Siitä se aamu taas lähtee jolkottelemaan.
Tai kun talvisena aamuna heräsin isäni kotona ja panin radion auki. Venäjän kielen oppitunti menossa. Toinen ja viimeinen kanava: venäläistä iskelmää. Okei: on haettava postilaatikolta pohjoissuomalainen sivistäjä, Kaleva-sanomalehti, joka peruskirjansa mukaan kannattaa sitä "yhteiskuntajärjestelmää, joka kulloinkin on voimassa".
Silmiä hieroskellen sitten kyynärpäät levällään ja tukka sotkussa ulko-ovi auki. Kirpaisevan kylmää huomasin portaikon päällä, mutta en viitsinyt panna kenkiä, vaan lähdin avojaloin jäistä riitikköä pitkin hakemaan postia kolmenkymmenen metrin takaa.
Kymmenen metriä pääsin etenemään sipsutellen ennen kuin tajusin että postilaatikon vieressä seisoo tankki. Hyökkäysvaunu. Piippu osoittaa naapurin taloa. Jumalan kiitos. Katse vasempaan - tankkeja silminkantamattomaan. Katse oikeaan - tankkeja koko ...keleen kilometrin mittainen katu. Okei.
Jälkeenpäin olen ajatellut sitä pekingiläistä miestä joka pysäytti tankkikolonnan muovikassit kädessään. Minulle semmoinen ei juolahtanut mieleenkään. Suipistin suutani hieman eteenpäin, ja puhalsin ilmaa höyryämään. Sitten kokeilin irtoaako pieni viheltely. (Tehkää perässä, se nostaa tunnetta... Kwai-joen silta on hyvä biisi...).
Onnistui se viheltely ja yllättäen sain jalkapohjani irti jäätiköstä. Olin seisahtunut toviksi paikoilleni ja se oli kyllä virhe pikkuvarpaani mielestä. Viheltelin siis muina miehinä, hipsin tankin viereen - ajatuksissani oli silloin Molotovin Cocktail vaikka cocktailit oli juotu jo ennen aamuneljää mikä ei helpottanut tilanteen haltuunottoa - otin Kalevan ja kääräisin sen kainaloon, käännyin kantapäilläni ja hipsin takaisin taloon.
Isä oli aamukahvilla. Heilautin päätäni tankkirivistön suuntaan: "On sitten kotikadun verran tankkeja tuolla pihan takana. Ostitko postimyynnistä?" Taustalla Yle:n kanavilta kuului Alla Pugatsova. "Katsotaan lehdestä", isä sanoi ja nappasi sen kainalostani. Puhelin toimi, mutta kenellepä siitä soittaisi kun maa on mennyt. Siinä ryypiskeltiin kahvia. Parin minuutin lukemisen jälkeen isä sitten sanoi: "Itsenäisyyspäivä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti