Kirjallisuuspiiri pieni pyörii

Kun on pimeää, ei lumihiutaleiden suunta vaivaa. Vaimo on lähdössä "naisten" "kirjallisuuspiiriin", jossa viiniä naukkaillen kerrotaan profeministisesti kuinka hankalaa taas oli lukea tämäkin kirja, kun jatkuva raataminen esti ideaaliksi asetetun makoilun kirja kädessä sängyssä. Tosin tämä kirja, joka alkaa kuvauksella etruskien nekropolista, kuolleiden kaupungista, saattaa herättää muitakin muistoja. Vaimo on nimittäin ollut kaivamassa Cerveterissä etruskihautoja. Minun tietääkseni laillisesti arkeologisissa kaivauksissa.

Käsiteltävänä näytti nimittäin vaimon käsilaukun sisällöstä päätellen olevan Giorgio Bassanin teos Ferraran puutarha. [Esim. nimellä "Il giardino dei Finzi-Contini", kustannusyhtiö Einaudi Tascabili, 1999, 1. painos 1962]. Koska en sukupuoleni vuoksi voi osallistua keskusteluun, esitän näkemykseni yksipuolisesti täällä blogissa.

Vuosien 1938 ja 1948 välillä Bassani (1916-2000) valmisti suurta romaanisarjaa Il romanza di Ferrara. Hän suunnitteli siihen itsenäisiä teoksia, nimeltään Dentro le mura, Gli occhiali d’oro, Il giardino dei Finzi Contini, Dietro la porta, L’airone ja L’odore del fieno.

1962 ilmestyneestä kirjastahan on tehty elokuvakin (1970), jolla Vittorio de Sica voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 1971 ja josta on peräisin nerokas one-liner: "Lapset ovat aina aikuisten vankeja."

Elokuva kuten kirjakin kertoo 1930-luvulla Emilia-Romagnan pääkaupungissa Ferrarasta ja yhdestä siellä asuvasta kaupungin johtavasta perheestä, Finzi-Contineista. He ovat aristokraatteja, kaupunkilaisia ja juutalaisia. He viettävät varsin sulkeutunutta elämää, jossa kontakteja ulos ei erityisesti haeta. Tämä välinpitämättömyys ja tietämättömyys on Bassanin kritiikkiä aristokraattista juutalaisyhteisöä kohtaan. Kun romaanissa nämä teatraaliset ja keinotekoisen maailman luoneet henkilöt viedään pois ja tuhotaan, kirja ohittaa sen yhdellä kappaleella, kuin osoittaen sen merkityksettömyyttä. Silti itse juutalaisuuden kuvaus on rakennettu päähenkilöiden elämään varsin elegantisti ja huumorilla. Kirja kuvaa juutalaisten uskonnollisia rituaaleja tavalla, joka avaa ne kaikille lukijoille heidän uskonnostaan riippumatta.

Muu maailma on Finzi-Continin perheen elämästä varsin kaukana, kunnes juutalaisiin kohdistuvat rotulait (21.7.1938) muuttavat tilanteen. Rikkailtakin juutalaisilta kielletään yleisten kirjastojen ja muiden vastaavien palveluiden tapaan tenniksen peluu klubeilla, mutta Finzi-Continin puutarha tarjoaa tilanteeseen ratkaisun. Perheen aikuiset lapset, Micól ja Alberto, avaavat perheen ulkopuoliselle maailmalle (ja samalla ulkopuolisen maailman perheelle) kutsumalla nuoret ystävänsä pelaamaan tennistä ja juhlimaan kanssaan näennäisesti vailla huolia. Kuitenkin erityisesti kirjallisuus on kaikkien elämässä keskeistä. Jopa sosialisti Malnate siteeraa mielellään runoja. Dickinson, Croce, Baudelaire, Carducci ja Panzacchi tulevat mainituksi yksinä monista kirjailijoista. Tämä kirjallinen elämä luo kontrasti ulkoisen maailman reaaliseen pahuuteen.

Näin nuorten ympyröihin tulee mukaan myös Giorgio, keskiluokkainen juutalainen, joka rakastuu Micólin. Giorgion isä kuuluu sopeutuviin juutalaisiin, hän on jopa liittynyt fasistipuolueeseen (niin kuin monet Pohjois-Italian juutalaiset tekivät). Tyttö näyttää vain leikkivän Giorgion tunteilla. Micól menee jopa niin pitkälle, että rakastelee pojan kaverin kanssa tietäen tämän näkevän kaiken. "Totta puhuen sydämellä täytyy olla aina jotakin sanottavaa siitä mitä on tulossa hänelle, joka tarkkailee sitä. Mutta mitä sydän tietää? Vain vähän siitä, mikä on jo tapahtunut." Kun Micól näyttää rakastavan toista, Giorgio tietää, ettei voi menestyä. Nimettömän kertojan kuvaamat Micólin suhteet symboloivat sosiaalisen yhteisön rapautumista.

Rakkaudelle rinnasteisesti puutarha tenniskenttineen symboloi juutalaisten aseman rappeutumista, sillä sekin ränsistyy ajan kuluessa silmin nähden. Näin sekä elokuva ja kirja käsittelevät rakkausteeman ohella politiikkaa, Italian tapahtumiin siitä, kuinka Italian juutalaiset vietiin Saksan keskitysleireille Italian sodan päätösvaiheessa 1943. Tapahtumasarja muodostaa elokuvan synkeän lopun, eikä se ole sen eikä kirjankaan tärkein teema. Mutta se on ohittamaton teema Italian juutalaisista puhuttaessa.

Kirjana Bassanin teoksen suurin sosiaalihistoriallinen merkitys on sen yhteisön tuhon kuvauksessa. Satoja vuosia pysyneet yhteisölliset rakenteet murtuivat, ja eräs harvoille ja valituille (uskonnosta riippumattomalla tavalla varakkaalle aristokratialle) mahdollinen elämäntyyli kuoli.

Mutta sekä rakkauden että politiikan dilemman takana on vanha Marxin asettama peruskysymys, jonka edesmennyt historian professori Matti Viikari muotoili lauseeksi näin: "Ihmiset tekevät historiansa itse, eivätkä he kuitenkaan sitä tee." Sekä Bassanin teos että de Sican elokuva pureutuvat juuri kysymykseen siitä, kuinka yksilö voi olla voimaton oman tuhonsa äärellä. Päinvastoin kuin elokuvassa, kirjassa tämä on tiedossa aloitusvirkkeestä lähtien: "Kuka tietää, saivatko he kunnon hautajaisia koskaan."

Toisin sanoen, ylihistorialliset voimat jyräävät yksilön, sanoisi historiateoriaan perehtynyt. Bassanilla oli omakohtaisiakin kokemuksia asiasta, sillä hän vapautui vankilasta vasta liittoutuneiden tultua avaamaan laitoksen ovet.

Tästä lyhyt lista elokuvan palkinnoista:
1971 nominated for Best Adapted Screenplay from Academy to Pirro, Ugo.
1971 nominated for Best Adapted Screenplay from Academy to Bonicelli, Vittorio.
1971 won Best Foreign Language Film from Academy.
1971 nominated for Best Direction from New York Film Critics Circle to DeSica, Vittorio. 1 pt.
1971 won Golden Bear from Berlin International Film Festival.
1971 nominated for Best Foreign Film from National Board of Review.

Ja tässä DVD:n osat kuin muistiinpanona: Chapters:Side #10. Scene Selections1. Start [3:07] / 2. The gates to the kingdom [2:56] / 3. Greeting their guests [4:00] / 4. Botany & bikes [1:28] / 5. 10 Years Ago [2:05] / 6. In Alberto's room [1:16] / 7. Today's paper [3:39] / 8. In Georgio's room [6:03] / 9. Rainy day woman [3:34] / 10. Thinking of Gladys [2:16] / 11. No one home [4:46] / 12. A place to study [4:53] / 13. Passover calls [2:25] / 14. A surprise for Giorgio [4:05] / 15. In bed with Micol [12:01] / 16. Malnate [1:35] / 17. An evening out [1:46] / 18. Giorgio disobeys [4:25] / 19. "Italy's declared war!" [1:52] / 20. One last get-together [2:13] / 21. Forbidden love [3:49] / 22. Bad news all over [3:55] / 23. Deathbed vigil [1:30] / 24. The funeral [:56]25. "They're hunting Jews." [1:33] / 26. The round-up begins [3:48] / 27. The Finzi-Continis leave [2:32] / 28. Bound for Montanari [5:43]

[Homma jäi vähän kesken, kun lapsi halusi pelata Afrikan tähteä. Se voitti kolme kertaa peräkkäin. Se oli minulle liikaa.]