Aamuheràtys oli aikainen, mutta selvisimme lentoasemalle ajoissa ja lento sujui nopeasti, palvelu oli ystàvàllistà ja elàmà tuntui maistuvan varsinkin kun aurinko paistoi perillà. Aamulla oli vielà suomenkesàn tuntua, paivalla jo 23 astetta, suurin piirtein.
Aamulento on paras mahdollinen tapa tulla Roomaan. Lauantaina edes ruuhkat eivàt olleet pahat ja selvisimme hotelliin todella nopeasti, reilussa puolessa tunnissa. Kun vielà huonekin oli valmiina, niin mikà ettei muuta kuin làhikauppaan. Viinipullot euron, viidellà saa jo hyvàà. Makkara- ja juustolajitelmaa 14 euroa, leipià, tomaatileipàà ja sàmpylòità, pullo Avertaa jàlkiruoaksi ja hotellilounas oli valmis. Nokoset ja ensimmàiselle kàvelykierrokselle.
Vaimohan on oleskellut tààllà aikoinaan seitsemàn kuukautta ja osaa italiaa jonkin verran, joten ongelmia ei pààse syntymààn. Tàssà pààrautatieaseman takana tuppaa olemaan joskus levotonta, mutta meidàn hotellimme on siità pari sataa metrià syrjemmàllà, jonne pààsee aika rauhallista reittià. Terminià reunustava katu oli nàin yhdeksàn aikaan illalla jo hieman arveluttavampi, humalaisia afrikkalaisia tuli vastaan useampi, mutta he tyytyivàt làhinnà heilumaan pystyssà. Tàssà nàyttàà olevan aasialaisia ravintoloita làhettyvillà enimmàkseen. Internet-kahvila tuli vastaan ensimmàisen kadunkulman jàlkeen: Via Marghera, 21, on tàmàn paikan osoite: làhtohinta kymmenen minuuttia 50 senttià, tunti lienee pari euroa. Historiallisella alueella tuli vastaan yksi internet-kahvila, joten niità kaupungissa on useita.
Kavimme peruspiazzat làpi, Venezialla oli reilun nàkòinen mielenosoitus, jossa syytettiin vàlinpitàmàttòmyyden aikaa ja otettiin kantaa làhes kaikkea vastaan. Mielenosoittajat olivat huomattavan nuoria, heità oli jokunen tuhat plakaatteineen, banderolleineen ja iskulauseineen. Kàyttàytyminen oli iloista ja reilua, ja juuri siihen verrattuna ne muutama sata mellakkapoliisia tuntuivat kovin tiukalta ratkaisulta. Mielenosoittajien kulkueen peràssà kulki useampi mellakkapoliisin bussi, liikkuvia poliisiasemia ja univormupukuista poliisia ja karabinieeria riitti myòs sivukatujen sulkemiseen. Joitakin valokuvia otin, mutta laatu lienee huono, sillà ilta oli jo pimentynyt.
Piazza Venetzialta siirryimme Fontana di Treville, joka oli niin tàynnà ihmisià ettei koskaan. Sen viereisessà kahvilassa oli sitten hyvà tutkia C'e Roma -vihkosta, joka muistuttaa Helsinki Weekly-lehteà. Sità saa lehtikioskeista, hinta 1 euro. Ilmestynee torstaisin. Siità bongasimme jopa pari kolme karaokepaikkaa, mutta kukaan ei tiedà missà ne ovat. Ilmeisesti sen verran kaupungin keskustan ulkopuolella. Tàytynee vàhàn googlailla, kun mainoksetkaan eivàt siità kertoneet. Mutta ehkà pààsemme karaoken makuun tààllàkin. Rooma on valloittamatta, ja siihen nàyttàà yllàttàen menevàn useampi kuin yksi pàivà.
Tsakuvarasryhmià tulee vastaan kaikkialla, joten laukuista on pidettàvà tarkka huoli, ruusunmyyjàt ovat sinnikkàità, joten naisseuralaiset on opetettava sanomaan "no" tarpeeksi pààttàvàisesti. Miehen ei kannata asiaan paljon puuttua, mutta kerran piti ottaa jo texasin aksentti kàyttòòn kun sinnikkyys ylitti sietokykyni. Tuppasivat ruusun vaimon kouraan, eikà meinannut kelvata takaisin, ennen kuin sanoin ettei hànelle muut ruusuja anna kuin minà. Hàn olisi halunnut rahaa, ei ruusua takaisin. Yhteen solidaarisuuskeràykseenkin jouduin jo osallistumaan, kun itse hairahduin kirjoittamaan nimen listaan. Lahjoituksesta alettiin puhua vasta jàlkeenpain. Listaan oli kirjoitettu mielikuvituksellisia summia, mutta annoin huumeiden vastaiseen tyòhòn kolme euroa.
Kavelimme Piazza Barberille, josta màkeà ylòs erinàisten kirkkojen ohi - vaimo luennoi kiitettàvàllà taidolla - ja palailimme Piazza Republicalle, josta oli vain hyppàys Terminille, jonka làheisyydessà kàvimme nauttimassa oluen: massiivinen 66 senttilitran birra alkoi jo maksaakin suomalaishintoja. Yllattaen Fonta di Trevin vieressà ollut kahvila oli halvempi! Yleensàhàn kuuluisien piazzojen ja nàhtàvyyksien làhipaikkojen hinnat ovat infernaaliset.
Huomenna aloitamme museokierrokset. Nailla nàkymin. Rooma on kiva paikka, varsinkin jos nàmà sààt jatkuvat. Hyvà sàà on seurannut minua tàmàn syksyn matkoilla: Pariisissa ja Bukarestissa oli ihan kesàkelit, tààllà tàysi kesà nàin suomalaisittain ajateltuna. Tàmà on poikkeuksellista, silla sanoivat kyseessà olevan làmpimin marraskuun alku 100 vuoteen. Vastaavan ihmeen olen kyllà kokenut ennenkin. Kun oli pari vuotta sitten New Yorkissa siellà tehtiin 100 vuoden làmpoennàtys huhtikuussa: sità riitti yli 30 asteen verran Celsiusta.
Koska ainakin Moroskooppi on kiinnostunut - pààtellen hànen kommenteistaan Pariisin eràistàkin valokuvista - voin sanoa, ettà ihmettelen miksi italialaispoikien pitàà tulla Suomeen tyttòjà narraamaan. Kyllà tààllàkin tòità riittàisi. Mutta vuoroin vieraissa, eikos niin. Nyt on aika mennà iltapalalle ja sitten vaimon viereen tutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti