Arvokkaan vanhuksen on aika jälleen heristää ryhmykeppiään. Arvioinnissa uudet blogit, joita on sitten viime arvioinnin ilmaantunut listoille varmaan viisisataa.
Sedis Zediksen kaltaiselle harmaata ja hämähäkkejä pursuavalle blogivanhukselle, jolle The Beatles on järisyttävä rock-uutuus, uudet blogit ovat tietysti dynaaminen haaste. Niin että löytyypikö mätkittävää. Tässä vaiheessa kirjoitusprosessia en dynaamisesti tiedä, montako huikaisevaa arviota yhteen mallikkaaseen postaukseen mahtuu, mutta aloitetaan näin railakkaasti.
Keithämme pothut ja othamme vuoroon vuosikausia vanhoja Erä- ja Soundi-lehtiä inspiraatiokseen selaavan Kilpirauhasen vajaatoiminnan, joka yltyi hienoon rivinalitukseen "nettipäiväkirjassaan":
"Tuosta minulle tuli mieleen sellainen, että on aika jännä juttu että niinkin monet ihmiset joskus ehkä viihtyvät seurassani. Kun en tekojeni perusteella kuitenkaan ole sellainen hyvä tyyppi. Ja ei, ei tämä ole edes mitään itsesääliä. Se ei nimittäin harmita minua yhtään, tiedän kuitenkin pohjimmiltani olevani aikamoinen velikulta! Nyt minun on luettava kirjaa. Tai siis lähdettävä, mutta luen kirjaa."
Tämän jälkeen kenenkään on turha tulla kyselemään mitä hermeneutiikka oikeastaan tarkoittaa. Hänen tarinansa ovat aina välillä vähän hohhoijaa, mutta irtaimet virkkeet löytävät jyväpolon kaluttavaksi:
"Tee vaan, sillä se on sama kuin jättäisit tekemättä, koska aika kuluu ja mielipide muuttuu eikä tyhmyydellä tai päinvastaisella ole kuitenkaan mitään tiettyä määritelmää joten kierrät ja kiertävät ympyrää ja oikeakin mielipide on väärä tai aivan toisin."
Mainittakoon, että kilpirauhasen vajaatoiminnan tietää saaneensa, jos käy näin:
Väsymys, lisääntynyt unen tarve
Palelu
Painonnousu
Kuiva iho
Ummetus
Kuiva ohut tukka, hiustenlähtö
Hidas sydämen syke
Käheys, äänen madaltuminen naisilla
Kuukautishäiriöt (runsaat kuukautiset, pitkät välit, kuukautisten poisjääminen)
Ajatuksen hitaus, masentuneisuus
Turvotus, silmien ympärillä, jalat, kädet
Lapsilla: Kasvun hidastuminen!
Onnea matkaan kaikille oireita joskus tunteneille. Luulotauti on ilomme!
Kilpirauhasjengiin kuuluu myös hengellisenä perintönä samoja kaluunoita kantava Disposable Eternity, jolla on blogiksi siis näinkin surkea nimi, vaikka kirjoittaja itse puolestaan on ristinyt itsensä niinkin kirjallisella nimellä kuin Kissalähde on. Kaikkihan tietävät, miksi jollekin lähteelle annetaan tuollainen nimi. Kisuparat.
Mutta teksti järsyttää, mies joka herää omaan nauruunsa ei voi olla paha.
"Kissalähde, -se olen minä! minä!, hän oli tulossa töistä kotiin kauan sitten, (kala-kala kuten mustaihoiset sanovat Edgar Wallacen vanhoissa Afrikka-kirjoissa, kun he tarkoittavat samaa kuin minä nyt, samanlaista ajallista määrettä, oi kyllä), kun hän havaitsi kääntyvän henkilöauton. Se oli hänen kaistallaan. Sehän ei ole kovin tavatonta, sillä autot kääntyvät. Toiset menevät tänne ja toiset tuonne. Kaikki kääntyvät aina, eikä mikään muu ole lineaarista kuin aika itse."
Vanha vitsi kertoo, että vangilla on vain kaksi hupia: karuselli ja ristikoiden ratkominen. Tästä hupia irti ottaa nimim. Karuselli, jonka verbaali-irroittelu jää ajatusirroittelua vaatimattomammaksi, mutta silti ylittää huomiotason. Viime aikoina tähän vielä listautumattomaan blogiin on ollut hämmästyttävän monta viittausta. Ukraina-kirjoitus sai minutkin nyökyttelemään, hieman pää painuksissa tosin. Pojat olivat siis Erottajan baarissa laittamassa Ukrainan asioita kuntoon:
"No, niin hauska tämä idea kuin onkin, vakavoituneina me ehdotimme ratkaisuksi, että Ukrainan kansan pitäisi vain relata vähän, olla välittämättä duuman tahdosta, vaellella hiljalleen rannalle, syödä oliiveja puista ja antaa Välimeren lempeiden aaltojen leyhytellä heidän varpaitaan. Valitettavasti pian keskuudessamme heräsi kuitenkin epäilys, että Ukraina ei sijaitse välimeren rannalla ja että siellä ei ole Duumaa. ”Missäpäin siellä Neuvostoliitossa on duuma? Kirjoitetaanko Duuma tosiaan pienellä ja välimeri isolla?” joku meistä kysyi (okei, se olin minä) ja me kiistelimme tästä kysymyksestä niin kauan, että tilaamamme toastit tulivat."
Tästä voitte pojat ensi kerraksi opetella Ukrainan kansallislaulun:
"Sche ne vmerla Ukraina, i slava, i volia,
Sche nam, brattia molodii, usmikhnetsia dolia.
Zghynut’ nashi vorozhen’ky, yak rosa na sontsi,
Zapanuiem i my, brattia, u svoii storontsi.
CHORUS (kahdesti):
Dushu, tilo my polozhym za nashu svobodu
I pokazhem, scho my, brattia, kozats’koho rodu."
Se hellyttää naapuripöydän raskaana olevat rakkaatkin! Niin, ja Ukrainan parlamentin nimi on osapuilleen Verkhovna Rada, mitä voi triviakysymyksenäkin käyttää ihan public sharena. Kysykää vaan, täältä pesee.
Public sharekaa toisianne. Palaan seuraaviin blogeihin ennen aikojani.
11 kommenttia:
Anonyymi kirjoittaja piti kirjoitustani "kiusaamisena", koska arvostelin ihmisten kirjoitustaitoa. Kuinkahan sattuikin. Kirjoittakoon saman uudestaan nimellään, niin annan kommentin olla.
Mutta näin se näyttää toimivan tässä uusmoralistien maailmassa. Jokohan piiri pieni pyörii alkaa minunkin savustamiseksi.
Minua se ei kyllä hetkauta, sen verran on ryhmykeppiä tallella. Mutta jos kyse on tämmöisistä syytöksistä tai muista, vastaan vain nimellä esitettyihin kommentteihin. Muut poistan omasta blogistani.
Anonyymille toivotan oikein iloista iltaa. Arvaan, että sinulla niitä riittää!
Kiitos kommentistasi, Irene. Uusien blogien "arviointi" vähän vanhemmissa blogeissa on ollut Blogistanin tapa esitellä ne muille. En aio siitä luopua, vaikka hiljaiseksihan tämmöiset kommentit tekevät.
Esittelyllä luodaan kontakteja: luetut ja jo tutummat blogit tuovat uusia esille omilla tyyleillään - minulla se tarkoittaa vähän rohkeampaa humorististakin sävyä ja samalla sopivan rankkaa - ja uudet blogistit seuratessaan trackereidensä avulla sivustonsa liikennettä löytävät puolestaan ne liikennettä sinne ohjaavat blogit. Etu on suurempi uudelle sivustolle: kun uusien blogeja on paljon, ei ilman ohjailua monikaan kaikkiin uusin ehdi käydä. Etsikkoaika muutamasta tilauksesta viiteenkymmeneen on lyhyt ja vain harva sen läpäisee. Ilman kommentteja määrä unohduttaa useamman blogin ja vielä varmasti.
Toinen asia. Kiusauspuheesi - _varsinkin_ ottaen huomioon sen taannoisen keskustelun - on lyhyesti sanottuna pöljää, mutta kyllä minä sen kestän. Mitä ja ketä tämäkin kolmen blogin esittelyteksti nyt muka kiusaa, ihan oikeasti? En tunne katumusta, vaikka kuinka tekstiäni kääntelisin.
Kaipaamaasi tosikkoa ja sillä lailla poliittisesti korrektia minusta ei tule enkä sitä edes ole, joten kasvatusmielessäkään en asennettasi nyt niele. "Tyrmäykset" ovat hölynpölyä: tätä jargonia "lempeydestä" ja sen vastakohtana "tyrmäyksiä" on kasvatustieteellisessä populaaripuheessa kuunneltu kohta viisitoista vuotta. Elämässä ei kannata olla pelkkää "hyytelöä", pitää ottaa ja antaa - myös kritiikkiä, mieluummin ihan lapsesta saakka. Kun sitten sitä antaa, on yleensä pantava oma nimi käyttöön. Sen voi kirjoittaa ihan itse alle. Ei siihen sen isompaa oppimista tarvitse. Normaalit toiminnot käyttöön.
Kirjoitat: "Jos pinserissä vaaditaan tulevaisuudessa jonkinlaisia blogien älykkyyskriteerejä, pitänee mielestäni tarkistaa myös ”vanhojen” blogien älykkyystaso."
En tiedä mihin kommenttisi viittaa. Blogistan ei minulle eikä varmaan muillekaan tee sääntöjä, "älykkyyskriteerejä" nyt eikä tulevaisuudessa. Semmoisella Blogistanilla heitetään vesilintua. Omia kirjoituspiirejä voi aina perustaa, ihan omine sääntöineen. Kaikilla blogisteilla on ihan oma elämä, ihan oma tyyli ja tapa ja sillä hyvä. Siksi en jaksa nyt ottaa vastaan opettavaisuuttasi blogieni suhteen lempeästi enkä muutenkaan. Koetahan vain kestää tyylini, jos aiot älykkyystasoani pidempään testata. Jos et kestä, soromnoo. En ajattele ihmisiä "uusina blogisteina", vaan tasa-arvoisina keskustelukumppaneina. Siksi en tee eroja isojen pahojen susien ja pikkupossujen kohtelussa. Samaan pataan vain, jos on tarvis.
Se on selvää, että jos joku haluaa teksteihini sijoitetun "arvostelevan" kommenttini itsestään ja linkin blogistaan pois, se kyllä käy, kun sitä pyytää ihan itse. Muiden kannattaa vain kommentoida.
En panisi pahakseni, jos kertoisit blogisi nimen, Irene. Osaisin sitä sitten kirjoituksissani välttää.
Nyt en siis päässytkään kommentoimaan kuin anonyyminä. Suojaudut nyt kyllä melko hyvin, vai mitä? Mieleeni tulee kysymys, onko blogisi tarkoitettu ainoastaan itsesi esittämiseen vai vuorovaikutteiseen kommentoimiseen. Jos et halua keskustella ihmisten kanssa, kannatta ehkä ottaa kommentointimahdollisuus pois.
Tämä sinua kiusanneen Irenen blogi on osoitteessa:
http://irene0812.blogspot.com/
Huom! Olen uusi bloggailija ja oletan, että normaalit kohteliaisuussäännöt pätevät myös blogimaailmassa.
En ole "suojautunut", enkä edes tietäisi miten. Blogger vain yskii kommenttipuolella siinä missä tekstipuolellakin. Liekö liikaa käyttäjiä?
Oliko tässä kaikki tällä kertaa? Ja mitkä ihmeen kohteliaisuussäännöt? En ole luvannut olla kohtelias ainakaan tyhjänpäiväisten kiusaussyytösten alla. Näytät pistäneen ne omaan blogiisikin. Hyvä niin.
Kohteliaisuus on ihmisten tietty perusominaisuus, jopa sinulla. Minua ei huvita olla "kasvattaja" jollei kasvatusta ole aiemmin tapahtunut. Säännöt taas liittyvät normaaliin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Niitä ei välttämättä huomata, mutta "ulkopuoliset" havaitsevat ne melko nopeasti.
Kerroit, että teillä on tapana kommentoida uusia blogeja, kukin omalla tyylillään. Hyvä niin, että huomioidaan, mutta... kannattaisiko pikkasen pitäisi ehkä miettiä, miten kommentoi? Vai voiko ja saako kaiken vain näppäillä suoraan sormistaan?
Kohteliaisuus on ihmisten tietty perusominaisuus, jopa sinulla. Minua ei huvita olla sen kummemmin "kasvattaja" jollei kasvatusta ole aiemmin tapahtunut. Säännöt taas liittyvät normaaliin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Niitä ei välttämättä huomata, mutta "ulkopuoliset" havaitsevat niiden puutten melko nopeasti.
Kerroit, että teillä on tapana kommentoida uusia blogeja, kukin omalla tyylillään. Hyvä niin, että huomioidaan, mutta... kannattaisiko pikkasen ehkä miettiä, miten kommentoi? Vai voiko ja saako kaiken vain näppäillä suoraan sormistaan?
Taas unohdit allekirjoituksen, "Irene", mutta sinähän se näemmä olet, koska sanot aiempaan keskusteluumme viitaten, että sinua "ei huvita olla sen kummemmin kasvattaja". Mieli näemmä tekisi. Mutta siihen asemaan tuskin pääset vaikka kuinka vonkaisit. Allekirjoittamattomuus päällekäypyyden yhteydessä ei ole kohteliasta.
Kohteliasta ei ole myöskään syyttää kiusaamisesta, kun ei kerro millä ja ketä asianosaista sillä kiusataan, kunhan syytät. Turhan syytöksen jälkeen vyörytät sitten mitä vain jankkaavaan ja eskaloivaan peliisi, nyt tämän, että minun pitäisi olla kohtelias, oppia sinun sääntösi, ja korostat, että sinun kohteliaisuutesi ja sinun sääntöjesi osaamattomuus kyllä huomataan "ulkopuolisissa". Ja sinä kun itse vetosit allekirjoittamattomuutesi yhteydessä sääntöihin, siihen, että olet "uusi blogisti", joka "ei osaa sääntöjä". Se ei ole kai "normaalia" - kuinka usein tuo sana jo nyt toistuu - kohteliaisuutta. [Blogissasi kerrot että säännöt ovat jotenkin osa akateemista työtäsi, siksi puhun SINUN säännöistäsi.]
Sama koskee sitä, että sinä väität tuohtuneena minun "suojautuvan" ja estävän kommentaatiosi, vaikka koko ajan kommentoit juuri siellä mistä pitääkin. Bloggerin kommentoinnin ongelmat olivatkin minun ongelmiani. Tunnen tyylin, perääntyminen, anteeksipyyntö ja virheensä tunnustaminen on mahdotonta, ja sitä mahdottomampaa, mitä ilmiselvempää se on. En minäkään semmoisista pidä. Nyt pyydän anteeksi vain sitä, että ylipäätään lähdin sinun kanssasi näin pitkään keskusteluun.
"Sormista näppäily" kirjoitukseni yhteydessä on aikamoista henkilöön käypää vittuilua näin akateemisten ihmisten kesken, mikä ei ole sekään kohteliasta. Toisaalta, kun et kirjoituksieni pakinatyyliä ja siihen liittyvää huumoria ymmärrä, miten sitten tämmöisiä. Suu täynnä sammakoita. Menestystä opintoihin ja hyvästi.
Lähetä kommentti