Kolmas pàivà

Kolmas pàivà sujui perinteisen turismin nimissà. Kàvelimme ensin kaupungin halki tihkusateessa Pantheonille - vielàkààn sateenvarjot eivàt kelvanneet, josta matka jatkui làheiselle Piazza Navonille ja hieman eteenpàin torille, jonka nimi on Campo de Fiori. Puikkelehdimme kapeita katuja edestakaisin useamman tunnin, vàistelimme moottoripyòrià, vestpoja ja muita nopeusmopedeita, irvistelimme nyrkkisankareille, jotka tulevat liian làhelle luimistelemaan, mutta jotka tiukka katse lannistaa loppupeleissà - vàistelemààn ei kannata ryhtyà, sillà tàmà on henkisten kukkotappeluiden maa.

Jengi pyòrii liian làhellà, elvistelee ja kàyttàytyy uhkaavasti, mutta ei kày kiinni, jollei nyt sitten ihan alamaailma ole pààssyt yllàttàmààn. Pàà kallelleen ja kohti, katse tiukkana ja làpi harmaan kiven on perusviikingin ohje etelàn luimistelujen paikalla. Veitsià on liikkeellà suurin piirten saman verran kuin Helsingin rautatieasemalla, joten siihenkin on kaupunkilainen tottunut.

Roomalaiset eivàt ole erityisen ystàvàllisià, sità varten pitàà mennà Sisiliaan. Tàmà on kaikkien aikojen ja tapojen sulatusuuni, eikà kukaan pààse erityisesti kehittymààn roomalaiseksi. En mene vannomaan, ettei aatelispiireissà semmoistakin olisi, mutta sinne minulla ei ole tàllà kertaa pààsyà, kun olen plebeijimatkalla.

Illaksi menimme samalla lentokoneella Roomaan tulleen rouva tohtori ja herra kirjailija Niklanderin kanssa kàymààn "Suomen instituutissa" Villa Lantessa, jossa paikalla seminaariryhmànsà kanssa oleva Kata Mustakallio meille paikan pikaisesti esitteli, ennen kuin làhti seminaaria vetàmààn. Pihalla maisemia ihaillessa - Giannicolon (bussi 870) nàkymàt ovat tunnetusti Rooman upeimmat, pistàn myòhemmin valokuvia - ohi kiisi monia opiskelijoita ja tutkijoita, ja huomasin tuntevani kaikki tavalla tai toisella.

Sàà oli muuttunut jààtàvn kylmàski ja tuuli aivan valtavan voimakkaasti, joten pààsimme kukkulalta alas Trastevereen kuin lennossa. Trasteveressà eli "Tiberin tuolla puolen" (turuks: tois puol jokkee) oli pakko mennà pubiin yhdelle, sillà televisiossa Milano ja Roma, jolla ei mene calzossa lujaa juuri nyt, taistelivat. Tunnelmia latisti eka puoliajan alussa Milanon tekemà maali, mutta tulihan sieltà sarjan kakkosjoukkueelle vastusta lopulta: Roomalla on pelin mukaisesti toivoa. Kelit olivat niin kehnot, etten viitsinyt tàmàn reissun aikana kàydà matsissa.

Palasimme làhikauppaan uupuneena làhes kymmenen kilometrin pàivàkàvelystà ja maistelimme juustoja, salamimakkaroita, viinià ja artisokkaa vatsan tàydeltà, kunnes levollinen loikoilu lakanoiden vàlissà sammahdutti turistilapsoset ihanaan uneen. Kolmas pàivà oli pààttynyt. Tai ainakin melkein...