Ole hyvä. Huomasin vasta jälkeen päin, että olit kommentoinut lukijamääriä. Viimeisin 10000 meni rikki alle kuukaudessa, sitten kun se menee viikossa, olemme kollektiivisesti saavuttaneet vähän enemmän. Jos haluaa ajatella kvantitatiivisesti - se kvalipuolen kommentti oli hyvin sanottu omassa blogissasi - tämmöiset luvut ovat oikeasti hyvin pieniä, ja kaiken maailman seppälät - arvo heillekin omassa mediumissaan - pääsee naputtelemaan ihan höpöjä. Kuten sanoin tsunamiuutisoinnin yhteydessä, raja on Hesarin levikki. Ei pienempi. Jos sitä lukee puoli miljoonaa, miksei tätä. Enkä nyt tarkoita vain itseäni, vaan blogosfääriä. Yhdessä olemme enemmän kuin Hesari, paljon kansainvälisempi, monilukuisempi ja ennen kaikkea tasokkaampi. On se tuo Chardonnay hyvää!
Neljäkymmentä vuotta aloitin päiväni Hesarin yleisönosstolla ja kupillisella kahvia. Opin lukemaan lehden edes suunnilleen alusta loppuun (vrt. lopusta alkuun) vasta, kun vaihtoivat yleisönosaston A-osan alkupuolelle. Pääkirjoitusta en koskaan lue, koska keskikoulun äidinkielenopettajani aikoinaan hehkutti niin kovasti sen puolesta. Päälle jäänyt infantiili kapina.
Viime syksynä aloin seurata blogeja. Kuin varkain monikymmenvuotinen rutiinini murtui: nykyisin silmään aamulla ensimmäiseksi Pamaukseni. Vasta sitten keitän kahvin ja Hesaria luen, jos ehdin.
Jos kaltaiseni keskiluokkainen Hesarin vakikäyttäjä voi näin muuttaa tottumuksiaan, niin mitä mahdollisuuksia institutionaalisilla viestimillä voi pitemmän päälle olla netin myötä kasvaneiden nuorten huomion saavuttamisessa?
7 kommenttia:
Grattis, min vän :-)
Ole hyvä. Huomasin vasta jälkeen päin, että olit kommentoinut lukijamääriä. Viimeisin 10000 meni rikki alle kuukaudessa, sitten kun se menee viikossa, olemme kollektiivisesti saavuttaneet vähän enemmän. Jos haluaa ajatella kvantitatiivisesti - se kvalipuolen kommentti oli hyvin sanottu omassa blogissasi - tämmöiset luvut ovat oikeasti hyvin pieniä, ja kaiken maailman seppälät - arvo heillekin omassa mediumissaan - pääsee naputtelemaan ihan höpöjä. Kuten sanoin tsunamiuutisoinnin yhteydessä, raja on Hesarin levikki. Ei pienempi. Jos sitä lukee puoli miljoonaa, miksei tätä. Enkä nyt tarkoita vain itseäni, vaan blogosfääriä. Yhdessä olemme enemmän kuin Hesari, paljon kansainvälisempi, monilukuisempi ja ennen kaikkea tasokkaampi. On se tuo Chardonnay hyvää!
Neljäkymmentä vuotta aloitin päiväni Hesarin yleisönosstolla ja kupillisella kahvia. Opin lukemaan lehden edes suunnilleen alusta loppuun (vrt. lopusta alkuun) vasta, kun vaihtoivat yleisönosaston A-osan alkupuolelle. Pääkirjoitusta en koskaan lue, koska keskikoulun äidinkielenopettajani aikoinaan hehkutti niin kovasti sen puolesta. Päälle jäänyt infantiili kapina.
Viime syksynä aloin seurata blogeja. Kuin varkain monikymmenvuotinen rutiinini murtui: nykyisin silmään aamulla ensimmäiseksi Pamaukseni. Vasta sitten keitän kahvin ja Hesaria luen, jos ehdin.
Jos kaltaiseni keskiluokkainen Hesarin vakikäyttäjä voi näin muuttaa tottumuksiaan, niin mitä mahdollisuuksia institutionaalisilla viestimillä voi pitemmän päälle olla netin myötä kasvaneiden nuorten huomion saavuttamisessa?
Eläköön blogit! Eläköön nimipäiväsankarit! Eläköön puolimiljoonaa lukijaa!
Näin se käy!
Siis mitä Chardonneyta juot.
Halpaa tietysti. Tai kyllä se jo loppui.
http://www.petermichaelwinery.com/
Lähetä kommentti