sunnuntaina, helmikuuta 20, 2005

Reserviläiselämää

Santahaminassa viime viikolla käydessäni käteeni tarttui Huomio! eli Reserviläisen käsikirja 2004. Se on Suomen Sotilas -lehden erikoisnumero. Suomen Sotilaan taustayhtiö on Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies. Reserviläisjulkaisun yhteistyöjärjestöjen, -instituutioiden ja -yritysten lista on pitkä. Nyt kun Neuvostoliitto on kuollut, Rauhanpuolustajilla ei olisi mitään mahdollisuutta saada noin suurta yhteistyökumppanilistaa aikaiseksi. [Huomion! julkaisijajärjestöistä ja kannen esittelystä on melkein mahdoton näin iltahämärissä saada faktatietoja selville, kun taitto ja kuvitus on niin huonosti tehty.]

Suomen Sotilaan toimitusjohtaja on eversti Ismo Turunen, railakassanainen mies, joka oli Santahaminassakin pohtimassa reserviläisjärjestöjen luonnetta ja mahdollisuuksia. Näitä järjestöjä, ammattilaisjärjestöjä ja vapaaehtoisia, maassamme riittää. Siinä yhteydessä haikaillaan Suomeenkin kodinturvajärjestöjä - tosin yleisöpuheenvuoroissa Ruotsin mallia pidettiin epäonnistuneena. Hän kehotti katsomaan lännen sijaan etelään: Puolaan ja Kreikkaan. Turusen sanoilta vei kyllä pontta se, että myöhempi tutkija osoitti suomalaisten maanpuolustusasenteiden muistuttavan lähinnä ranskalaisten ja belgialaisten maailmankuvaa; Baltia, Puola ja Kreikka olivat Suomesta nelikentälle läimäistynä mahdollisimman kaukana.

Ruotsalainen prikaatinkenraali kertoi seminaarissa Ruotsin uudistuksista: armeijan kooksi suunnitellaan nyt 30000 miestä ja naista. Vuosittain tarjolla olevista 45000 nuoresta koulutettavaksi ajatellaan ottaa enää 8000. Puolustuksen ydin on nettipohjaisessa verkkopuolustuksessa. Toisin sanoen tarkoituksena on rakentaa Ruotsiin 10-15 vuodessa huipputeknologiaan perustuva puolustusjärjestelmä. Sama lienee hillitymmin tavoitteena myös Suomessa, jossa olemme julkisuudessa niin pitkällä, että puhetta riittää oikeastaan vain varuskuntien lakkauttamisesta.

Tarvinneeko sanoa, että Suomeen puhumaan lähetetty ruotsalainen kenraali käsitteli varsin kovasanaisesti poliitikkoja, jotka olivat päätyneet armeijan alasajoon. Suomesta armeijan henkilöiltä ei semmoisia politiikkojen vastaisia kommentteja kuulu. Paitsi jos kenraali on päässyt eläkkeelle.

Suomalaiset tyytyivät esittelemään gallup-tietoja. Maanpuolustustahto on korkealla, lujimmillaan keskustalaisilla ja sosiaalidemokraateilla: termi kattaa myös sosiaalisen turvallisuuden nykyisin - siksi kypäräpääpappikokoomuslaiset ovat joutuneet gallupien mukaan sivulaitaiseen maanpuolustustahdon suhteen: he eivät suinkaan ole sitä isänmaallisinta sakkia, eikä uhraushalua yrittäjäpuolueesta löydy, retoriikkaa varmaankin enemmän.

Suomessa painopiste on nyt niiden sijaan maakuntajoukoissajoita kaavaillaan maahamme lähivuosina. Niitä odotellessa reserviläisjärjestöillä on ongelma: mitä järkevää he voisivat tehdä. Aina toki voi harjoitella käytännön sotimista, mutta niiden integroituminen armeijan muuttuviin rutiineihin on sitten jo eri juttu. Suomessa armeija hylkii reserviläisiään, heitä tarvitaan lähinnä kansainvälisiin tehtäviin, sillä armeijan sisällä asiantuntemusta niihin ei ole tarpeeksi.

Ruotsissa tämä suuntaus on prikaatinkenraalin mukaan muuten johtanut jo siihen, että halu kansainvälisiin tehtäviin on ratkaiseva siinä, tuleeko hyväksytyksi armeijaan. Kovakuntoiset, luontoa ja tekniikkaa osaavat eivät siis tule hyväksytyksi, sillä Ruotsin armeijaa rakennetaan kansainvälisiä yhteistyöhankkeita varten. Kuva oli varmasti kärjistetty, mutta kiintoisa.

Turunen ihmetteli mihin vapaaehtoinen maanpuolustus tarvitsee valtiota. Arveli valtion haluavan kontrolloivan. Näin minäkin uskon ja pidän hyvänä. Ainakin minulla kontrollin halu vain kasvaa, jos tuohon termiin lisätään se oleellinen asia, eli puhutaankin aseellisesta maanpuolustuksesta. Sieniretkellä ei ole kiva törmätä aseita kantaviin jotosmiehiin, vaikka johdossa olisi päteviäkin miehiä.

Palailen aiheeseen, kun tämä venähti näin pitkäksi ja muodostui enemmän seminaariraportiksi kuin tuon lehden kommentoimiseksi. En ole näistä aiheista ennen kirjoittanut, joten heittäkää kommentti teeman mielenkiintoisuudesta tai mielenkiinnottomuudesta.

3 kommenttia:

reservin sotamies kirjoitti...

Armeijan taktiikka (ja strategia) on onnistunut täydellisesti. Kun se vielä parikymmentä vuotta sitten joutui perustelemaan olemasaoloaan ja joutui käymään keskustelua asemastaan, se on nyt noussut aivan uuteen asemaaan.
Se onnistui käymään voitokkaan taistelun vaikutusvallasta valtionhallinnossa, ja - yllätysyllätys - nyt se kysyy, mihin valtiovaltaa tarvitaan. Tämä siis everstisi mukaan.

Armeija on ottamassa iso roolia ulkopolitiikan johtamisessa. Ei se enää tyydy miettimään minkälaiset pyssyt kriisienhallintajoukoille annetaan mukaan.

Ja mitä pienemmällä joukolla asioita päätetään, sitä suuremmaksi armeijan valta käy.

Siinä on myös syy, miksi Halonen saa nyt lokaa niskaansa joka puolelta. Halonenhan on leimattu lässyksi sosiaalitantaksi, jonka ei pidä puuttua miesten asioihin.

Eihän Kokoomuksen nykyinen aktiivisuus ulkopolitiikan militarisoinnissakaan ole sattumaa, vaan se liittyy tähän suurempaan kuvioon.

Koska en halua olla paranoidinen, viittaan eiliseen Helsingin Sanomien juttuun. Se valaisi taloussivuillaan tämän kuvion suurta kokonaisuutta.

test kirjoitti...

test

Sedis kirjoitti...

No nyt on testattu. Olisiko ollut jotain sanottavaa?