Tulo tyhjään kotiin oli synkeää. Ei vaimoa. Ei lasta.
Ovat matkanneet Tampereelle tuhansien kilotavujen taakse. Luultavasti niillä on siellä hauskaa.
Minä kävin karaokessa saatuani kasvispihvit ja vaimon pitkään säästämän valkoviinin tuhotuksi, jälkiruoaksi virolaista kermalikööriä ja mäkihyppyä. Yllättyikö joku?
Taksilla keskustaan hurautettuani laulun tiimellyksessä tapasin oikein kivoja ihmisiä: ensimmäinen oli rahtaritoimistossa töissä, miten sattuikin, toinen ruotsinsuomalainen täysin suomalaistunut päiväkoti-ihminen ja kolmas Kokkolan kasvatteja. Niiden välissä tapasin noin sata ihmistä, joilla kaikilla oli jotain sanomista laulamisestani ennen ja nyt.
Lauloinkin joitakin kappaleita kuten tapanani on. Green Dayn Basket Case on yleisön suosikki, en muista isompia aplodeja koskaan saaneeni kuin tänään. Mukana tosin oli amerikkalaistyylinen lavashow, joka osaltaan saattoi vaikuttaa vaikuttamiseen. Siihen syssyyn meni myös cum laude approbatur Jim Crocen Bad Bad Leroy Brown ja Black Crowen Hard to Handle.
Nykyään on siis niin, että puolet käy siis kiittämässä - pukuihin, paksuihin kravatteihin ja myssyihin pukeutuneet teinit tänään suorastaan ylistämässä lähes nolostumiseen asti - ja puolet ihmettelemässä, että miten sinä nyt juuri tuota kappaletta huudat.
Mutta ei se ollut se hurjin juttu. Messevää oli se, että hartiakipuisena olin jo alistumassa siihen, että tämä kipu pitää viinalla hoitaa pois. Ohitseni kulki viisikymppinen nainen, joka jostain syystä tarttui olkapäästäni kiinni - minua aina kosketellaan -, mutta nyt naisihminen jäikin selkäni taakse. Mitään kysymättä hän tarttui olkavarren lihaksiini ja tähdet alkoivat lentää. Tunnistin tottuneet sormet ja annoin mennä. Kipu oli aivan jumalaton, mutta ote pätevä. Siksi se osoittautuikin, kymmenen minuutin jälkeen hieroja kertoi olevansa ammattilainen ja sanoi ettei tarvitse pelätä.
Seuraavan puolen tunnin aikana sain perusteellisen hartia- ja päähieronnan. Jonkin verran toimintoihin liittyi epäammattimaisia piirteitä, sillä minuun nojailtiin kyllä väliin varsin vapaamielisesti. Mutta ei sentään näin vapaamielisesti.
Mielieläimeni on nimittäin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti