Anita Konkka ja Khilou ovat lähinnä referoineet liikuntaa harrastavan maisterikirjailija Juha Seppälän asiantuntemattomia ja kerrankin on oikein sanoa ylimielisiä kommentteja blogeista: "...blogeja pitävät enimmäkseen siis tavikset, joilla on liikaa aikaa ja latteaa sanottavaa sekä tietokone."
Ehkä kirjailija Seppälän sosiologinen mieli vaatii etsimään juuri sitä, mitä maailma on enimmäkseen. Se on kirjailijanakin tietysti hänen oma toivonsa ja tulevaisuutensa. Miten hänelle kävisi, jos me emme lukisi keskinkertaisia kirjailijoita!
Juha Seppälän lienee innoittanut valitsemalleen tielleen hänen siteeraamansa Petteri Järvisen Nörttisanakirja (WSOY 2004), jossa kirjailijamme mukaan
"'bloggaaja, blogger' eli nettipäiväkirjan pitäjä on määritelty seuraavasti: "Joskus hieman narsistinen tai julkisuudenkipeä henkilö, joka uskoo muiden olevan kiinnostunut hänen omista ajatuksistaan ja mielipiteistään."
Petteri Järvisen määritelmävalikkoa, jolla hänet tietysti kirjataan ikuisten typeryyksien kirjaan malliesimerkkinä, ei tietenkään tarvitse ihmetellä, onhan hän varsin syyttömästi saanut niskaansa monta saavillista rojua vuosikymmenten varrelta juuri vapailta nettikirjoittajilta ja -kommentoijilta. Nyt hän sen ansaitsee.
Panu Rajala kommentoi hieman pidemmälle varovaisen ironisesti Seppälän rahakolumnin turinointia:
"Juha Seppälä on herännyt Aamulehdessä huomaamaan, kuinka turhia tällaiset päiväkirjat ovat. Tärkeä kommentti. Tosin hän ei sanojensa mukaan löytänyt sivujani, mutta kommentoi niitä sillä varmuudella, jonka tietämättömyys yleensä tarjoaa. Hän kuvittelee, että näistä löytyisi juoruja. Kertokaapa nyt minkälaisia. Ehkä kirjat ja teatteriesitykset ovat nykyisin juoruja siinä kuin muukin julkinen aineisto. Kirjoittamisen pieni hankaluus onkin siinä, että pitää välttää sellaisia aiheita, jotka voisivat taas ponnahtaa otsikoihin. Jos kirjoittaisin vapaasti, täyttäisin iltalehdet. Jossain vaiheessa en ollut kylliksi varuillani, ja pienikin irtolause lähti lentoon. Nyt tiedän taas asemani, kun totinen vartiosotilas siitä muistuttaa. Huvittava hapannaama, pysyköön valppaana."
Rajalan on tietysti helppo pysytellä vain minässään, sillä niin Seppälän kuin lähes kaikkien muidenkin blogijuttujen viittauksiin hän tulee valikoiduksi. Eikä aiheetta, sillä onhan tuo ylläkirjoitettukin aika napakkaa tekstiä. Mutta ehkä näitä blogejakin voisi joskus lukea jopa kykyjenetsintämielessä. On suorastaan pilkkaa, että kirjoittamisensa käytännössä lopettanut Rosa Meriläinen tulee aina mainituksi. Kun hän lopetti kiistämänsä pössyttelyn, tukehtui samalla kirjoitustulva.
Asiasta toiseen. Rajala ehtii kommentoimaan ja vertaamaan omaa vuoden takaista tilannettaan ex-piispallisiin häpeän hetkiin, tosin pientä moralisointia retorisena apukeinona käyttäen: hän unohtaa sen mistä kirjoittaa, nimittäin tosiasian, että iltapäivälehdet eivät kerro piispankaan tapauksesta sen enempää kuin mitä painoksen loppuunmyyntiin vaaditaan.
Mutta moralismissa voiton vie SanomaWsoy. Tämän päivän Helsingin Sanomat nimittäin antaa yhtiönsä puolesta tasoitusta: Minkä Ilta-Sanomat mainetta vie, Hesari antaa reilun puoli sivua ex-piispalle maineen palauttamiseen. Reilua ottaa rahat pois molemmissa tapauksessa.
Tosin piispa pääsee kostoiskuun rankaisemaan kirkkoa, johon hän paljasta olleensa usein ennenkin tyytymätön. Nimittäin jutusta voisi lukea, että kovin on suvaitsematonta ja tuomionhaluista Suomen piispain joukko. Piispa taas olettaa kovin naiivisti, että koko kirkon laupeustyö olisi asetettu hänen ja hänen perheensä moraaliseen tukemiseen. Kaikki sen tietävät, että piispa joutaa tämmöisten kuvioiden jälkeen mennä kuin Uurea rintamalle. Siitä huolimatta, että iltapäivälehtien ei olettaisi itsenäistä Suomen kirkkoa johtavan. Siinä on nimittäin tulevaisuudessa arkkipiispalle ja piispoille nielemistä, mikäli minä lehdistön verenhimon tunnen.
7 kommenttia:
Seppälä on näköjään tutustunut blogistanian narsistaniaan. Huomaamme, että meillä ei ole mitään sanomista tähän.
Mitähän tekemistä Seppälällä on sosiologian kanssa???
Jos hän on altruismiin taipuvainen nimittelyn yo.?
Kirjailijathan eivät ole narsisteja, eiväthän?
Kun mietin Juha Seppälän tuotantoa ja vertaan sitä omaan elämääni, tunnistan monia yhteisiä piirteitä, mutta toisaalta eron, joka kai johtuu siitä että Seppälä on (kai?) muutaman vuoden vanhempi kuin itse olen.
Jos vastaavalla tavalla vertaan omaa elämääni Maarit Verrosen tuotantoon, tunnen paljon enemmän samaa ja yhteistä, kuin Seppälän kohdalla, ja Verronen onkin samaa ikäluokkaa kuin itse olen, pari vuotta minua nuorempi.
Erona näiden kahden välillä näkisin ainakin suhteen sukupuolirooleihin: Seppälälle ne ovat ongelma, jonka kanssa rimpuillaan, Verronen näkee ne myös ahdistavina, mutta hylkää ne "muotteina", joilla on vähän myönteistä annettavaa, ja juuri näin näkisin näihin rooleihin suhtautuvan myös niiden kahden sukupolven, joita nämä kaksi kirjailijaa edustavat, ja joista itse kuulun nuorempaan (vaikka varmaankaan tämä ei ole ainoa ero).
Toinen mikä tulee mieleeni, kun vertaan omaa elämääni ja Juha Seppälän tuotantoa, on se, jonka T. Perkolan blogi kerran esitti, kun oli puhe Runebergistä tai toisessa yhteydessä Baddingista: miten tylsää ja onnetonta elämä voikaan olla, kun ei ole internettiä.
Ja se onkin toinen selvä ero, minkä voi nähdä Seppälän tuotannon kuvaamassa elämässä ja siinä mitä olen itse havainnoinut. Verrosen uusimmassa tuotannossa internet on läsnä, Seppälän uusinta tuotantoa en ole ehtinyt lukea. Mutta jos näitä vertaisi tästä näkökulmasta, niin mikä olisi lopputulos?
Tätä minä pelkäsin. On kai sitten luettava ne uusimmatkin jollakin konstilla, sillä ostopuuhiin en ryhdy: olisihan hassua, jos typerät kommentit saisivat myyntiluvut nousuun.
Mutta toivottavasti muut ovat lukeneet ja kommentoivat.
Piittaamatta siitä, mitä sinä kirjoitat, en voi olla kuin kauhuissani luterilaisen piispamme tämän päiväisestä rimanalituksesta Hesarissa. Hän sanoo, ettei voinut muuttaa kerrostaloon, koska ei halunnut lastensa joutuvan kaljoittelevien katulasten vaikutusten piiriin!
Harmillisesti olen eronnut kirkosta enkä voi tehdä sitä nyt, jolloin siihen olisi - taas - hyvä syy.
Valitettavasti nyt ei voi myöskään kysyä, miksi meillä on tuollainen ääliö piispana, kun meni ja erosi.
Tarkoitit kai "riippumatta" eikä "piittaamatta"?
Kyllähän ex-piispa osoitti olevansa todella kaukana tästä maailmasta näine "katulapsi"- ja "kirkon tuki" -juttuineen. Sellaista on elitisoituminen, tavallisesta elämästä vieraantuminen.
Seppälätä kannattaa lukea Mitä on sähkö? novelli. On se kyllä hyvä, siitä ei pääse mihinkään.
Lähetä kommentti