Voiko olla tyhmempää ohjelmaa kuin UrheiluChat. Ja kuitenkin eilinen matelee pohkeista otsalohkoon sen verran kovaa, etten viitsi kurottaa kolmen metrin päässä olevaan kauko-ohjaimeen. [Myöh: Eikä Harakan Pressiklubi näyttänyt olevan juuri sitä kummoisempi, vaikka toimittajapuolen käytös onkin tavallista rennompaa ja siksi lupaavaa]
Olin eilen mukavan neiti-ihmisen 24-vuotissynttäreillä; tunnelma oli tuttu, sillä osallistuin hänen henk.koht vuosijuhliinsa nyt neljännen kerran peräkkäin. Aina jää jotain muistettavaa. Blogimiittipoissaolon vuoksi perjantaina lauantai-illalle latautui tavallista enemmän tunnustuksellisia henkisiä arvoja: vaikka en keskustellut vieläkään lapsuudestani, veikeä itseanalyyttinen soperrukseni, eivät-kovin-yllättävät paljastukseni ja sisäisten vibojen ulospäästetyt tihentymät tuntuivat vielä kotiin aamuneljän aikaan palattuanikin niin, että nukkumaan pääsin vasta aamuseitsemältä, selvitettyäni ajatuksiani puoliääneen höpöttäen siis kolme täyttä tuntia.
Ihmekö tuo, jos nyt ei keksi päivän blogin aihetta.
4 kommenttia:
Jos et millään keksi aihetta vaikka tahtoisit kirjoittaa - tuolla olisi tarjolla aihe-ehdotus:
http://eufemia.blogspot.com/2005/02/pyynt.html
Aaaargh....
Tsekkaa se mun blogien historia - kai siitä aina jotain saa
Ilman muuta aion viitata blogien historiaasi. Heh, jatka ihmeessä rauhassa sen Urheiluchatin seuraamista. ;)
Harri Sirola tosiaan oli kaverin nimi. Jos puhuu jostakin teoksesta, olisi kyllä hyvä tietää kirjailijan nimi. Muistetaan ensi kerralla. :)
Lähetä kommentti