Tämän päivän Ilta=Sanomien lööpissä kauhistellaan sitä, että Linnanmäen maailmanpyörä puretaan uuden ja isomman alta. Se on hyvä esimerkki siitä, että lööpit ja nykyään entistä suurempi osa juttujen otsikoista sekä vielä itse jututkin tehdään harhautusmielessä.
Oikeiden ja totuudellisten mielikuvien antaminen ei ole enää journalistille kunnia-asia, jos niillä enää mitään kunnia-asiaa onkaan. Ja onko sitä oikeastaan journalismillekaan enää?
Milloin ne asiat tällaiseksi kääntyivät?
Mutta se minua naurattaa, että se iso lööppiaines jäi käyttämättä. Jorma Kinnunenhan kertoo haastattelussaan, jossa hän muuten rasistisin sanakääntein ihmettelee kuinka mustat miehet juoksevat nopeammin kumisaappaat jalassa kuin valkoiset suomalaiset, että myös nykyinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki otti vastaan ns. "ruskeita kirjekuoria" sitten kun rupesi hyppäämään tarpeeksi korkealta. Siihen asti kirjekuoret menivät niille, jotka heittivät keihästä tarpeeksi kauas.
"Ruskeiden kirjekuorien" antia tuskin ilmoitettiin veroilmoituksessa. Niinpä kyse on oikeastaan (jatketusta ja törkeästä) veropetoksesta. Tekosarja on tietysti oikeudellisesti jo vanhentunut: veropetokset kun vanhenivat ainakin aiemmin - minulle käsittämättömästä syystä - nopeammin kuin muut petokset.
Mutta eihän sitä vanhentumista tarvitse lööpissä kertoa.
3 kommenttia:
Hehe, sen vanhan maailmanpyörän vois pyörittää mäkeä alas ja katsoa kuinka pitkälle se menee...
Sen voisi joku uusrikas ostaa kesämökilleen.
Sisäpiiriläiseni puhui jo jokin aika sitten maailmanpyörän purkamisesta. Silloin mietiskelimme, että sillä on jo vaikutusta koko Helsingin silhuettiin.
Varsinkin talvisin olen viimeaikoina ollut kovin tietoinen maailmanpyörästä. Sen valaistu runko on loistanut käytävän päässä olevasta ikkunasta, kun olen illan pimeydessä hipsinyt pois työpaikaltani.
Taitaa tulla ikävä, vaikka kyytiinsä en kyllä kaipaa.
Lähetä kommentti