perjantaina, elokuuta 12, 2005

Tyhmyydestä

"Niin paljon kuin kuolevaiset minua yleensä parjaavatkin - sillä tiedän kuinka huonossa huudossa TYHMYYS on jopa kaikkein tyhmimpienkin keskuudessa - väitän siitä huolimatta, että minä, juuri ja ainoastaan minä kirvoitan taivaallisella voimallani ilon sekä jumalista että ihmistä." Erasmus Rotterdamilainen, Tyhmyyden ylistys. Alkuteoksen nimi: Encomium Moriae.

Kiertelimme tyttären kanssa kaupungilla, pistäydyimme tietysti kirjakaupassa. Mukaan tarttui Dragonologia - suuri lohikäärmekirja, joka näyttää intouttavan hänet suuriin sivistyksellisiin hankkeisiin.

Kävelimme Punavuoresta ydinkeskustaan ja koska kävely tuntui mukavalta, päätimme käväistä Olympiastadionilla kahvilla - matkalla katselimme kävelijöitä, bongasimme Sergei Bubkan, jonka syliin melkein tupsahdin tungoksessa.

Radan varrelta tarkka silmämme tavoitti myös Ben Zyskowiczin. Ben kannusti viimeisiä kilpakävelijöitä siinä määrin kovaäänisesti, että kuulin järjestysmiesten ihmettelevän miehen perään katsellessaan, onko edustaja ottanut häppää. Aihetta epäilyyn ei selvästikään ollut. Äänenkäyttö oli kyllä kiitettävää ja kannustus selvästi aitoa. "Enää kilsa stadionille", kansanedustaja karjui kisan viimeiselle suu virneessä.

Tyttäreni ei tunnistanut edustajaa ennen kuin vihjaisin, että kyse oli Itse valtiaiden hahmosta. "Ai sekö joka tulee aina ikkunoista?", tytär nauroi. "Sepä se. Tämä on vaan oikea eikä animaatio", sanoin. Täytyy varmistaa, ettei todellisuus ja fiktio mene sekaisin.

"Mitään miettimättä on elää suloista." Sofokles.

Stadionin edustan ravintoloiden äärellä sijaitsevalta suurelta videotaululta seurasimme sitten naisten keihäänheiton karsintaa mussutellen korvapuusteja. Kansalaisjournalistinen vihjeeni on, että vaikka ne olivat kalliita pusuja, ne maistuivat hyviltä lähes kuuden kilometrin kävelylenkkimme jälkeen. Kahvia ja tuoreita korvapuusteja!

Sieltä bongasimme myös Tampereen yliopiston historian professorina toimineen, turkulaisen Vesa Vareksen, jonka häpeämätön tapa on kuulemma ottaa tamperelaisopiskelijat suulliseen kuulusteluun TPS:n lipun alle, mutta emme kontaktoineet. Kaupungilla vastaan käveli sitten toinen historian professori Tampereelta ja nyt oli selitettävä, miksi en käynyt perinteisillä puutarhajuhlilla. Lupasin osallistua seuraavaan.

Kotiin päästyämme jalat olivat todella kipeät: kymmenen kilometriä on harjoittelemattomalle aika matka; nilkat kipeytyivät raskaan taakkansa alla.

Loppuillan olen viettänyt lueskellen Erasmus Rotterdamilaisen - [s. 1466 Rotterdam, k. 1536 Berliinissä] - Tyhmyyden ylistystä (Karisto, 1974).

Keskiajan tutkija Johan Huizinga kirjoitti teoksesta Erasmus-kirjassaan (s. 134-8): "Erasmuksen kirjoituksissa renessanssin elämänihanne pukeutuu viehättävän kävelyretken muotoon, joka seuraa maatalossa nautittua ateriaa. [-- --] Elämän todelliset nautinnot ovat hurskaus ja hyve. [-- --] Tällaisen ihanne-elämänä kuulauden ja sopusoinnun äärirajoilla kukoistavat monet esteettiset arvot: kauneudelle altis mieli, sydämellinen kohteliaisuus, ystävällinen käytös, rakastettava ja kaikesta jäykkyydestä vapaa keskustelu. [-- --] 'Minun käyttämäni kieli ei milloinkaan ylitä rajojaan ja pysyttelee mieluummin rannalla kuin antautuu meren ulapalle.' [-- --] Erasmuksen luonne ei ollut filosofinen ja historiallinen. Hän ei pyrkinyt erittelemään käsitteitä eikä tajuamaan suuria historiallisia yhteyksiä. Hänen laatunsa oli tyypillisesti filologinen. Hän rakasti kieltä, ilmaisua, puhetta; hän antaa sen valua sormiensa lävitse kuin tuntija, joka antaa arvokkaiden vanhojen kudonnaisten kimallella auringonpaisteessa."

Mutta Erasmus oli lisäksi osallistuja, poliitikko, kriitikko, pamfletisti ja diplomaatti. Suomentaja Kauko Kare toteaa, että Erasmus oli myös pakinoitsija: käsitteiden kirkastaja, sanain punnitsija, tyylin täsmentäjä, kohtuuden ja terveen järjen kuuluttaja. Itse hän sanoi enemmänkin pudistelevan sanoja itsestään kuin kirjoittavansa: siitä varmaankin kumpuaa hänen yliherkkä hermostuneen valpas otteensa.

"Olisin kuitenkin Tyhmyyttäkin tyhmempi ja totisesti Demokritoksen röhönaurun arvoinen, jos yrittäisin laatia täydellisen luettelon kaikista rahvaan houkka- ja narrimaisuuksista. Siirtykäämme siis niiden pariin, joita kuolevaiset pitävät viisauden edustajana ja Vergiliuksen kuvaileman Kultaisen Lehvän tavoittelijoina."

Lisää luettavaa Erasmuksesta:
Inka Moilasen Erasmus-artikkeli on myös kiintoisa katsaus tekijän historiaan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sedis kirjoitti...

Brittiläistä spämmiä poistettu.

Cat Furniture kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
velikulta kirjoitti...

Tulin vain terve sanomaan kuten Louhi Kalevalassa.

Minä en ole koskaan pitänyt Bubkasta.
Hän vaikutti jo uransa huipulla katselevan
kanssaihmisiään alaspäin vaikka ei ollut edes seipäännokassa.

Kisalähetyksissä nähdyt haastattelut
ovat vain vahvistaneet tätä mielikuvaa.

En kuitenkaan lähde tuomitsemaan miestä ja
hienoa urheilijaa mediatiedon pohjalta
kun en ole ollut edes lähellä törmätä heeboon.
Tyhmäksihän minut leimattaisiin jos näin tekisin.

Pidän huomattavasti enemmän Isinbayevasta.
Hänellä on paremmat tissitkin.

Sedis kirjoitti...

Et tuomitse, et, mutta haukkua räpätät.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Sedis kirjoitti...

Jos spämmärit jatkavat näin, on kai otettava kommentit pois. Mutta katsotaan vielä hetki.

Anonyymi kirjoitti...

Dragonologia-kirjan jälkeen on myös ilmestynyt toinen kirja samaa sarjaa, ainakin englanniksi. Ja sitten on samalla formaatilla tehty Egyptologia-kirja. Hirveän hauskoja. Suosittujakin ovat, ainakin meillä. Varsinkin se Dragonologia, kun siinä aitoja nahkanäytteitä lohikäärmeistä.

ruu morbidi

Sedis kirjoitti...

Nämä nahkanäytteet ovat menestys. Lastenkirjoihin kannattaa näemmä panna kosketeltavaksi erilaisia pintoja tai "tuntumia". Nythän niin tehdään vain ihan pikkuvauvoille tarkoitetuissa kirjoissa.

Mutta toimii vähän isommillakin, vaikka aikuinen sitä ei tajua.