Minulla ei ole koskaan mitään tähdellistä sanomista, mutta olen ottanut periaatteekseni blogata päivittäin, kun oikeassa elämässäni olen tuppisuu ja sosiaalista elämää on vain vähän. Olet sentään bloggaajana, puolet nuorempi kuin esim. minä. Tsemppiä! Missäs se on se blogikritiikki, jonka aloitit, kun väliin tulivat nuo hieman häiriintyneet megalomaanit. Odotan sinunkaltaiseltasi juuri sinulle tyypillistä punnittua puhetta. Näkymä rannalta on esikuva minulle. Hän saa jokapäiväisen kuulostamaan merkittävältä. Itse yritän jotakin samaa. Sinä et tosin ole nettipäiväkirjailija vaan enemmänkin esseisti.
Minua harmittaa, etten pääse katsomaan Almodovareja elokuva-arkistoon. Sunnuntaikin oli kuulemma loppuunmyyty. Ehkä sitten joskus toiste... Saimme juuri kakkukahvit täällä töissä kesäihmisten kotiinlähdön kunniaksi. Viimeistään nyt tuntuu syksyltä - mikä ei tietenkään ole välttämättä paha, vaan olen aina tykännyt tästä satoajasta, kypsymisen ajasta. Onhan syksyllä toki toinekin puolensa, kuten Hugo Simbergin maalauksessa. Sedis, onko sinulla lempivuodenaikaa?
Eipä juuri. Se huolestuttaa ajoittain kovastikin. Mutta pakko jaksaa, kun on taakkansa valinnut, sanoi vanha mummoni, joka ei aina välttämättä ollut niin oikeassa.
Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee. Hän on onnellinen työssään kai.
Elokuvista. Dokumentin ydin tarjoaa Orionissa tänä syksynä oikeaa viihdettä: hurjia matkoja maailmalle juuri niin kuin se haluttiin suomalaisille tarjota.
Miksi matkustaa itse, kun sen voi nähdä valkokankaalta!
Minulla on yksi asia, siis eiliseltä keskiviikolta. Kävin Helsingissä työmatkalla. Onneksi pääsin sieltä pois. Iskias paheni. Tosin se ei liene pääkaupungin syy.
Niin, jos ei usko siihen, että kykenee keskittymään vain yhteen asiaan on syytä hankkia joko hammassärky tai iskias. Usko keskittymiskykyynsä palaa taas. Itse harjoittelen sitä tänään päänsäryllä.
10 kommenttia:
Ei oikeastaan Hector, vaan Tuli Kupferberg. "Nothing" oli The Fugsien biisi. Hassua muuten, että Hectorin muistetuimmat biisit ovat käännöksiä.
Minulla ei ole koskaan mitään tähdellistä sanomista, mutta olen ottanut periaatteekseni blogata päivittäin, kun oikeassa elämässäni olen tuppisuu ja sosiaalista elämää on vain vähän. Olet sentään bloggaajana, puolet nuorempi kuin esim. minä. Tsemppiä! Missäs se on se blogikritiikki, jonka aloitit, kun väliin tulivat nuo hieman häiriintyneet megalomaanit. Odotan sinunkaltaiseltasi juuri sinulle tyypillistä punnittua puhetta.
Näkymä rannalta on esikuva minulle. Hän saa jokapäiväisen kuulostamaan merkittävältä. Itse yritän jotakin samaa.
Sinä et tosin ole nettipäiväkirjailija vaan enemmänkin esseisti.
Joo, olet mukava. Kiitos leffavinkistä, tuli käytyä Ihmissuhteen kanssa siellä Espoon Cinessä. Antoista etelänmatka!
Milloin valitset 5 helmeä arkiston syksyn tarjonnasta - en osaa päättää, siellä on niin paljon kaikkea upeeta! Auta Sedis, auta!
Minua harmittaa, etten pääse katsomaan Almodovareja elokuva-arkistoon. Sunnuntaikin oli kuulemma loppuunmyyty.
Ehkä sitten joskus toiste...
Saimme juuri kakkukahvit täällä töissä kesäihmisten kotiinlähdön kunniaksi. Viimeistään nyt tuntuu syksyltä - mikä ei tietenkään ole välttämättä paha, vaan olen aina tykännyt tästä satoajasta, kypsymisen ajasta. Onhan syksyllä toki toinekin puolensa, kuten Hugo Simbergin maalauksessa. Sedis, onko sinulla lempivuodenaikaa?
Eipä juuri. Se huolestuttaa ajoittain kovastikin. Mutta pakko jaksaa, kun on taakkansa valinnut, sanoi vanha mummoni, joka ei aina välttämättä ollut niin oikeassa.
Hän on ammatiltaan sotilas, hän aina taistelee.
Hän on onnellinen työssään kai.
"Minulla ei ole mitään sanomista"
Ei se mitään, annetaan Hectorin sanoa!
Salkkumiehet nurkissamme häärii
pankit meidän leivän rahaan käärii
asfalttiprinssi mä oon
Tuli näetsen radiosta aamusella.
Juuri tästä minä pidän Blogistanissa. Jos ei ole itsellä sanomista, muut hoitavat sen puolestani.
Pidän kesästä ja sellaisesta keväästä ja syksystä joka tuntuu kesältä.
Tiinalle! Mietin noita viittä.
Elokuvista. Dokumentin ydin tarjoaa Orionissa tänä syksynä oikeaa viihdettä: hurjia matkoja maailmalle juuri niin kuin se haluttiin suomalaisille tarjota.
Miksi matkustaa itse, kun sen voi nähdä valkokankaalta!
Minulla on yksi asia, siis eiliseltä keskiviikolta. Kävin Helsingissä työmatkalla. Onneksi pääsin sieltä pois. Iskias paheni. Tosin se ei liene pääkaupungin syy.
Niin, jos ei usko siihen, että kykenee keskittymään vain yhteen asiaan on syytä hankkia joko hammassärky tai iskias. Usko keskittymiskykyynsä palaa taas. Itse harjoittelen sitä tänään päänsäryllä.
Lähetä kommentti