Suomalaisen elokuvan ja teatterin kantaviin voimiin kuulunut näyttelijä Rauha Rentola kuoli heinäkuussa 86-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen kotikaupungissaan Helsingissä. Vuona 1919 syntynyt Rentola näytteli vuosien 1940–1960 aikana 80 elokuvassa, ja Jussi-patsaitakin tuli kolme, vuosina 1946, 1958 ja 1962, taiteilijoiden Pro Finlandia vuonna 1967.
Kuten arvata saattaa 80 elokuvan uraan mahtuu monelaista. Nimimerkki Helena oli seuraamassa studiotyöskentelyä vuonna 1954, kun Aarne Laine ohjasi Kasarmin tytärtä Suomen Filmiteollisuuden studioissa Liisankadulla. Rauha Rentola näytteli siinä Viliina Vilhelmiina Vitikaista:
"Eräänä iltapäivänä pistäytyessäni Liisan halleille, tapasin studio A:ssa ryhmän kuvaamassa 'Kasarmin tytärtä'. Blondiiniksi muuttunut Rauha Rentola oli kyykkynojassa katsoen odottavasti monniksi sonnustautuneeseen Kaarlo Halttuseen. Tämä seisoi kantapäät yhdessä Rauskun edessä ja komensi: 'Kyykkyyn, makkuulle, kyykkyyn makkuulle...'
Ja Rausku totteli. Kameransa takana sopivia kuvakulmia etsivä Pentti Unho lausahti - veitikka silmänurkassa: 'Jospa otettaisiin tuo harjoitus vielä pari, kolme kertaa ennen kuvausta"!
Hyväsydäminen ohjaaja Aarne Laine pudisti päätään ja sanoi: 'Kyllä Rausku on huomenna kipiä!.
Johan Kaarlo Halttunen, alias sotamies Tuppurainen: 'Huomenna ei tule Rausku töihin, on se niin kipeä.' Ja hetken päästä hiven sääliä äänessään lisäsi: "Eipä kule Rausku huomenna ilman ambulanssia.'
Oli parhaillaan menossa harjoitus kohtauksesta, missä sotamies Tuppurainen kouluttaa patteriston komentajan piiasta itselleen elämänkumppania. Ohjaaja Laineen mielestä oli Rauskua (joka on tavattamasti viime aikoina sievistynyt - ja laihtunut niin, että häntä kuulemma kutsutaankin jo 'Nauha Hentolaksi') tarpeeksi 'harjoitettu' ja niin pantiin kamerat pyörimään.
Rausku oli alkuasennossaan, ja Tuppurainen komensi:
'Kyykkyyn, makkuulle, kyykkyyn, makkuulle. Kolme kertoa pönnistekkee.'
Rausku teki työtä käskettyä. Mutta kun sitten piti 'pönnistää' eli ojentautua vaakanojaan, loppuivat Rauskun voimat ja hänen kasvonsa kävivät ponnistuksesta punaisiksi. Ohjaaja Laine painoi kiireesti käden suunsa eteen, kuvaaja Unho puri lujasti alahuultaan, sotamies Tuppurainen painoin käsivarsiaan kylkeään vasten ja pidätti hengitystään ja kaikki muutkin yrittivät hillitä nauruaan, jotta ei 'maikkiin' tulisi sivuääniä. Viimein Rausku luopui yrityksestään, jäi lattialle ja sanoi: 'Kun mulla on niin huonot käsivoimat. En minä jaksa!' Silloin kuvaus päättyi ja kaikki purskahtivat nauruun.
Poistuessani studio A:sta jatkui työ. Viimeisenä kuulin tykkimies Tuppuraisen hämmästyneen huudahduksen, kun hän katseli käteensä jäänyttä naisen peruukkia:
'Eipä ou äet mulle kertonna, että naesilla on karvat kahessa kerroksessa. Eipä ou ennee moalimassa muuta ku petosta petoksen peällä.'"
Lainaus: nimim. Helena, 'Rakkauden tuli palaa' kotimaisissa studioissa, Suomen Kinolehti 4/1954, 11.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti