Nettiyhteys katkesi aamutuimaan. Elisa oli päättänyt sulkea yliopistolaisille tarjoaman reitin: hard ware oli kai käynyt vanhentuneeksi, yhteys oli hidas ja kallis. Mutta yliopistolaisille on ollut etua siitä, että yhteys on kiertänyt yliopiston koneiden kautta. Muun muassa oman koneen etäkäyttö ja erinäisten tietokantojen hyödyntäminen kotoa on onnistunut. Nyt se on vaikeampaa, mutta ei ilmeisesti mahdotonta. Tuntiopettajan statuksella minullakin on tuo yhteys säilynyt.Uusi ADSL-modeemi oli tuotu lähettipostina jo heinäkuun puolivälissä: ihmiset varmaankin päivystivät kotonaan tätä maailman ihmettä. Vanha modeemi (ADSL Ethernet Router) joutaa romukoppaan, ellei joku sitä jostakin syystä itselleen halua tarjoamalla minulle olutta sen vastikkeeksi. Mutta uuden ja kiiltävän esineen kanssa sitten vain odoteltiin, milloin yhteys katkaistaisiin. Ja hetkeä luvatun jälkeen se sitten whimppasi.
Ei muuta kuin manuaalien kimppuun - suurennuslasi on varmaankin monelle tarpeen kahdeksan pisteen tekstiä lukiessa. Laitteen johdot paikoilleen, entiset järjestelmät toiselle pöydälle, naputellaan reitittimen yleisasetukset kuntoon, poistetaan proxy-määrittelyt selaimesta, tarkistetaan operaattorikohtaiset reititinasetukset valikoista johon manuaali vain varovaisesti viittaa ja tehdään oman koneen verkkoasetuksien määrittely.
Sen verran ohjeistus poikkesi todellisuudesta, että pähkäillä sai kerran ja toisen. Nopsasormisena olin pariin otteeseen liiankin viisas, mikä ei liene asetusten kanssa pelaaville mikään yllätys. Sain kulumaan varttitunnin hommaan kaksi tuntia. Nyt sitten voin palata niihin työasioihin, jotka jäivät aamuyöllä kesken. Loman jälkeinen elämä on siis alkanut työteliäänä ja pitkäkestoisena ahkerana uurastuksena. [Viimeinen virke oli pomolleni, joka eilen sanoi lukevansa blogiani.]
Mutta vielä asennuksiin. Ensimmäinen kerta on aina hankala. Enkä tiedä siitä muuta poikkeusta kuin tikanpojan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti