maanantaina, huhtikuuta 03, 2006

HS palaa rikospaikalle

Helsingin Sanomat palaa tänään rikospaikalle (HS 3.4.2006, A6). Seitsemän palstan jutussa - siis näkökulmakolumneineen ja tietokulmineen - käsitellään kansanedustajien internetissä pitämiä "avoimia päiväkirjoja".

Jutun kärki perustuu siihen, että toimittaja oli nimennyt kansanedustajien päiväkirjat "avoimiksi". Kirjoittaja Raija Kaikkonen rakentaa laajan juttunsa sille väittämälle, että ne eivät ole avoimia. Tässä häntä auttaa digitaalisen median asiantuntija, filosofian maisteri Schizo-Janne, joka loihe lausumaan: "On muodikasta ja trendikästä pitää blogeja, mutta eivät ne äänestäjiä palvele."

Minä kysyn vakavissani, että miten niin eivät palvele. Jannekin päätyy sovittamattomaan ristiriitaan eli antagonismiin, kun hän myöntää toimittajan haastattelemana, että jos "pääministeri Vanhasen päiväkirjaa voisi kommentoida, se tulisi täyteen roskaa." Ja silti hän sanoo, että "oikeassa blogissa pitäisi voida keskustella".

Näin Janne - ja kaikki muut "oikeat" bloggaajat - on saatu näyttämään puristeilta, jotka kynsin hampain pitävät kiinni "oikean" blogin formalismista. Se on nyt vain yksinkertaisesti tyhmää.

Helsingin Sanomilla on nyt kampanja, jolla poliitikkojen blogeja moititaan. Sen tarkoituksena on saada heidät lopettamaan suora viestintä äänestäjilleen. Vaikka Janne muuta väittää, blogin pitäminen on suoraa viestintää äänestäjille ja äänestämättömillekin. Poliitikko tai kukaan muukaan blogin pitäjä ei tarvitse digitaalisen median asiantuntijaa saatikka Helsingin Sanomien toimittajaa kertomaan, mikä on "oikea blogi".

Helsingin Sanomat kampanjoi asiasta, koska se pelkää asemansa puolesta. Heidän näkökulmastaan on ongelma, että journalistinen suodatin ei ole tarpeen nykyaikaisessa viestinnässä. Kuten päällikkö Pekkala yllä viitatussa kolumnissaan taannoin kirjoitti, muun viestinnän pitäisi oikeastaan olla kiellettyä. Siihen viittaa sekin, että Raija Kaikkonen ei pannut lainaamiensa poliitikkojen blogien osoitteita näkyville. Liioin jutussa ei ollut tietoa siitä, että ne löytyisivät HS:n verkkosivuilta. HS ei siis palvele lukijoitaan asiassa, jonka se itse laittaa tapetille. Lukijan, kansalaisjournalistin, on näin vaikeampi tarkistaa, onko toimittaja lainannut lähteitään oikein, rehellisesti ja ennen muuta oikeudenmukaisesti.

Sen sijaan toimittaja keksii, että poliitikon suora viestintä ei ole suoraa. Oikein asiantuntijan hyöstämänä. Ei hyvä, Janne. Sinun pitäisi olla viisaampi näissä lausunnoissa silloin, kun olet periaatteellisella tasolla. Kun haluat antaa neuvontaa sujuvassa bloginpitämisessä, niin kommenttisi ovat ihan ok. On pyrittävä keskusteluun.

Lainaukset poliitikkojen blogeista olivat tarkoitushakuisia ja mauttomia. Se kertoo, mihin toimittaja halutessaan pystyy: yritykseen nolata. Toimittaja luo poliitikolle roolin, ja vaatii sitten häntä pysymään juuri siinä roolissaan. Muita inhimillisen elämän osa-alueita kuin itse hyväksymäänsä hän käsittelee pilkallisesti. Ei sekään toimittajan itsetuntoa varmasti kohota. Ainakaan sen jälkeen, kun tämä hänen korviinsa menee. Ja toivottavasti menee.

Tietokulma oli ok. Olisi siinä voinut olla pari linkkiä niihin kirjoituksiin, joilla asiaa selvennetään. Mutta sehän olisi ollut hyvää journalismia, ja tämä juttu ei sitä pääasiassa ollut.

28 kommenttia:

Janne Toivoniemi kirjoitti...

Ja höpö höpö. Ainahan sitä voi lukea toisten kirjoittamia juttuja ja haastateltavien toimittajien kirjoittamia "lausuntoja" kuin piru raamattua, mutta tällä kertaa luentasi menee aika pitkälle metsän puolelle.

En nyt lämpene tälle, että eräät leikkivät tässä maassa ajanmukaisia ja avoimia vaikka tekevät kaiken oman valta-asemansa pönkittämiseksi. Varsinkin, kun eturivin poliitikon pitämä "blogi" on jo periaatteellisesti miltein mahdoton toteuttaa järkevästi ja aidosti komminikoivasti - sitä varten on jo olemassa lehtien kolumnit ja muut vanhat keinot.

Mutta asia, joka on jo ymmärretty maailman tyhmimmän kansan valtiossa Yhdysvalloissa taitaa olla meille sivistyneille suomalaisille ylivoimaista ... Nauran matkalla pankkiin. Sorry ...

Jari Sedergren kirjoitti...

Ei ole pirua eikä raamattua. No, mikä se sitten oli tämän jutun clue mielestäsi.

Miksi poliitikot mielestäsi "leikkivät"? Miksi blogin pitäminen on heillä "valta-asemien pönkittämistä"?

Minun väitteeni on, että Sinusta tehtiin asiantuntijana HS:n "mannekiini", kun et pitänyt kiinni poliitikkojen oikeudesta blogata itse niin kuin haluaa.

Kuten sanoin, hyvään bloggaamiseen voi aina antaa neuvoja, mutta periaatteelliseen vapauteen blogata haluamallaan tavalla ei pidä puuttua. Siihen HS on nyt jo useamman kerran halunnut puuttua. Ja aivan ilmeisistä syistä.

a kirjoitti...

schizo-janne kirjoitti:
"En nyt lämpene tälle, että eräät leikkivät tässä maassa ajanmukaisia ja avoimia vaikka tekevät kaiken oman valta-asemansa pönkittämiseksi."

vaikka kuinka luen tuon vastauksesi, etenkin yllä olevan kohdan, en ymmärrä sitä.

poliitikot tekevät joka tapauksessa lähtökohtaisesti kaikkensa valta-asemansa pönkittämiseksi. miten blogit muuttavat tätä seikkaa?

eturivin poliitikoilla on joka tapauksessa fiksatut puheenvuoropaikkansa monissa isoissa lehdissä, esim avussa, jolla on yli miljoona lukijaa. näiden lisäksi eturivin poliitikot kolumnoivat ja antavat haastatteluja jatkuvasti esim maakuntalehdissä. siis: viestin läpi saamisessa ei ole ongelmaa, jos on eturivin poliitikko

tuntuu kaukaahaetulta väittää, että blogin perustaminen palvelisi tätä tarkoitusta.

"leikkivät ajanmukaisia..." en ymmärrä. miten niin leikkivät?

सारी kirjoitti...

Hui, että poliitikot voisivat jopa julkaista itse omia ajatuksiaan! Pelottaa...he kuitenkin vaan "leikkivät ajanmukaisia--- tekevät kaiken oman valta-asemansa pönkittämiseksi."...en tunne sinua Schizo-Janne, mutta tuo on minusta mitä puhtainta hölynpölyä.

En ole lukenut HS:n artikkelia (en lue Hesaria) mutta kyllä haiskahtaa siltä että aivan mainiosta ideasta (siis siitä, että poliitikot julkaisevat kirjoituksiaan helposti saavutettavassa muodossa) yritetään väen väkisin löytää jotain negatiivista. Kyllähän kaikille kansanedustajille voi jo nyt kirjoittaa postia tai spostia; miksi siis poliitikkojen pitäisi sallia kommentointi blogeissaan? Siksikö että syntysi "keskustelua"?

Itsekin harkitsin blogia perustaessani koko kommentointi mahdollisuuden poisjättämistä, vaikka blogiani lukee abouttia neljä satunnaista kävijää ja ehdin joskus vastaillakin kommentteihin. Minusta blog ei välttämättä ole kaksisuuntaista viestintää.
Miksi sen pitäisi olla? Siksikö vaan, kun se on mahdollista?

Toisaalta jos eturivin politiikot kirjoittavat omissa blogeissan naurettavuuksia, eikö sekin ole vain hyvä asia demokratian kannalta. Juuri se, että blogin päivittäminen on paljon ykseinkertaisempaa kuin lehteen kolumnin kirjoittaminen, tekee politiikon ajatukset läpinäkyvämmiksi.

Lisää blogeja politiikkaan! prkl!

Hyvärinen J. kirjoitti...

Ehkä taustalla joidenkin verkkokirjoittajien toive siitä, että blogit nähtäisiin jotenkin erillisenä (verkko)julkaisemisen muotona, vaikka taitaa olla niin, että käytännössä merkittävin ero blogiksi kutsuttavan tuotoksen tai esim. jonkin vuonna 1996 julkaistun web-sivuston välillä on se, että ensinmainitun ylläpitoon on saatavissa helppoja valmisalustoja, kun jälkimmäisen ylläpitäjän piti olla jonkinsortin atk-osaaja. Täten blogien mahdollinen merkitys perustuu vain ja ainoastaan niiden suureen määrään. Suuri määrä voisi olla merkittävyyttä lisäävä tekijä, mutta määrän paradoksi on merkittävyyden hukkuminen kohinaan.

Blogi-termille on sananvapauteen perustuvassa yhteiskunnassa mahdotonta luoda samanlaisia XHTML:n kaltaisia standardeja kuin WWW:n tekniselle puolelle, koska blogi-termiä ei voitane yrittää määrittää muuten kuin sisällön kautta.

Oikean blogityylin vaatimisessa on tiedostetulla tasolla kyse varmaankin aivan luonnollisesta ja harmittomasta pätemistarpeesta itse tärkeäksi kokemassaan asiassa. Siinä ei ole mitään pahaa. Mutta periaatteellisella tasolla voidaan nähdä hieman synkempiäkin visioita: pyrkimys rajata blogi-ilmiötä on samalla pyrkimys rajata sananvapauden ilmaisutapoja, toisin sanoen kuka saa sanoa mitäkin minkäkin otsikon alla.

Eikö olisi jo korkea aika lopettaa hypetys "blogi-ilmiön" ympärillä, ja osaajien alkaa miettiä jotakin ihan oikeasti uutta? Tämä blogi-termin kanssa saivartelu tuskin tuottaa senkään vertaa käytännön hyötyjä kuin hypermediavillitys viime vuosikymmenellä. Onneksi tähän ei taida olla riskirahaa tai yhteiskunnan tukia saatavilla :-)

Janne kirjoitti...

Löytyy rahaa; juurihan vasta AOL osti Calacaniksen blogiverkoston 25 miljoonalla taalalla.

Mä olen itse vakaasti sitä mieltä, että blogeja nimenomaan *ei* voi määritellä sisällön perusteella; vain muodon.

Verkkoonhan voi kirjoittaa vaikka kuinka monella eri tavalla, mutta niistä blogiformaatti on pärjännyt parhaiten.

Luonnollisesti aluksi hype-ilmiön rajoja haetaan, ja välillä sellaisiakin sivustoja, jotka eivät blogin nimeä oikeastaan ansaitsisi, mainostetaan blogeina. Tämä on kuitenkin pitkälti irrelevanttia pidemmän päälle; hype kuolee aikanaan ja substanssi jää. Myös ääliöillä on oikeus kokeilla ja sanoa sanottavansa.

Siinä en sinällään näe mitään väärää, että joku kertoo, miten kannattaa blogata. Blogiformaatti on loppujen lopuksi melko fiksujen ihmisten kehittämä, ja siellä on paljon sellaista, joka ei näy ihan pinnalle pikavilkaisulla. On oikein ja järkevää jakaa ohjeita muille.

Siitä olen samaa mieltä hra Hyvärisen kanssa, että varsinainen peitsenvääntö blogin syvimmästä olemuksesta kannattaa ehkä jättää akateemikoiden ja filosofien (mitä Schizo-Janne muuten on, joten häneltä sitä odotettakoon ;) tehtäväksi. Muut voisivat keskittyä kokeilemaan, mitä kaikkea kivaa tällä formaatilla voi tehdä.

Kyllä blogi on aina kaksisuuntaista viestintää - kärjistäen voisi kysyä: "jos kukaan ei lue blogiasi, onko se olemassa?" Se, miten se kaksisuuntaisuus sitten näkyy - oli se sitten kommentti, viittaus toisessa blogissa, virnuilua ruokalassa tai lainaus iltapäivälehden kannessa - on sitten sivuseikka ja jokaisen omissa preferensseissä.

Jari Sedergren kirjoitti...

Eihän tästä enää saa edes erimielisyyttä aikaiseksi. Eipä paljon ehtisikään juuri nyt. Takaisin työhön.

Hyvärinen J. kirjoitti...

Jos kaksisuuntaiseen viestintään perustuva muoto on asian ydin, niin taitaa blogin erottaminen mistä tahansa luettavaksi tarkoitetusta verkkosivusta olla aika vaikea juttu. Jonkinlaista vastetta jossakin ympäristössä kai jokainen verkkojulkaisija haluaa, oli hän sitten kauppias tai poliitikko tai mitä tahansa. Olen edelleen sitä mieltä, että rahaa menee hukkaan, jos tätä aletaan miettiä muuna kuin ajanvieteharrastuksena. Olisivat kehittäneet niillä AOL:n rahoilla mieluummin vaikka terabitin Ethernetiä tai jotain muuta kivaa :-)

Karde kirjoitti...

Mä en nyt oikeen ymmärrä.

Pekkalan kolumni ja yhdeltä puoleltaan poliitikkojen blogeihin kriittisesti suhtautuva juttu on siis "kampanja", jonka motivaationa on "Hesarin" aseman pönkittäminen?

Kampanja on kovin heikko, kun saman aamun lehdessä kampanjaa kampittaa J. Ahlrothin neutraali/positiivinen juttu CC-lisenssistä (joka suuntautuu suoraan HS:n etuja vastaan rapauttamalla copyrightin ideaa) ja tv-sivuilla julkaistu kolumni YLEn podcasteista (YLEn!).

Idea HS:n toimittajista keskuspöytäohjautuvina robotteina on yhtä seitkäänkytlukua kuin idea YLEn toimittajista kommunistijuoppoina. Kumman sitkeästi molemmat vain elävät.

Janne kirjoitti...

Kaksisuuntaisuus ei ole mielestäni mikään blogien yksinoikeus, eikä ole koskaan ollutkaan. Blogimuoto vain sattuu olemaan varsin hyvin soveltuvainen tähän, paremmin kuin perinteiset "kotisivut"; joskin blogeja parempia keskustelujärjestelmiä on olemassa ja on ollut kauan (esim. USENET ja erilaiset bulletin board -ohjelmistot).

Blogin määritelmä noin omasta kulmastani on siis sivusto, jossa uusimmat lisäykset ("merkintä") ovat luettavissa yhdeltä sivulta, ja joista ylimmäinen on aina uusin. Jokaiseen merkintään voi myös viitata uniikilla osoitteella.

Blogien nerokkuus on siinä, että tuo hyvin yksinkertainen määritelmä riittää. Yhdelle sivulle kokoaminen tekee blogista helpon lukea; uusin informaatio on helppo löytää; ja koska merkintään voi viitata, on helppoa kommentoida ja sanoa "XXX kirjoitti merkinnässään YYY, että..."

Muuta ei tarvita; kaikki muu on vain kakun kuorrutusta.

Se, mikä tästä on tehnyt niin ison jutun ja vallankumouksen on se, että rajoittamalla formaatin noinkin tiukaksi voi tehdä helpohkosti helppokäyttöisiä julkaisujärjestelmiä, mikä puolestaan on saanut syvät kansan rivit parkumaan elämäänsä verkkoon suureen ääneen. Ja myös ne muutamat harvat, joilla on oikeasti asiaa, mutta joilla ei ole aiemmin ollut oikein hyvää keinoa tai taitoa.

Blogeissa ei sinällään ole mitään uutta; ne vain sattuvat tekemään asian tarpeeksi oikein, että portit murtuivat.

Tämä on pitkälti sama asia kuin kirjanpainovallankumouksessa, mielestäni. Ei siinäkään varsinaisesti mitään kovin uutta sisällöllisesti keksitty: kirjojahan oli ollut jo maailman sivu. Mutta keksinnön nerokkuus piilikin siinä, että se tasoitti pelikentän, ja kirjat lakkasivat olemasta harvojen ja valittujen yksinoikeus.

Toisaalta minä olenkin insinööri ja katselen asiaa mekanistisesti ;-)

Janne kirjoitti...

Muuten, Baghdad Burning -blogin kirjoittaja on ehdolla Samuel Johnson-palkinnon saajaksi.

Turhaa? Ajanvietettä? Ei, ei mikään, mikä auttaa ihmisiä kommunikoimaan ja ymmärtämään toisiaan ansaitse väheksyntää. Terabitin Ethernet mukaanlukien ;-)

Anonyymi kirjoitti...

MOI IHANA SEDIS! Sori, ei liity, mutta pakko oli tulla sanomaan, että oot iha sikkeparas Jonesissa, rakastetaan sua. T. Wannabeet, ne hullut ämmät, no ok, yks niistä kaikkien muidenkin puolesta.

Jari Sedergren kirjoitti...

Kiitän Alexandraa kannustuksesta. Yritin kommentoida blogissasikin, mutta blogini osoite tulkittiin roskapostin lähettäjäksi, eikä viestiä tallennettu.

Komeat sivut sinulla kuitenkin!

Jari Sedergren kirjoitti...

Kari, kannattaisi ymmärtää enemmän.

Rauno Rasanen kirjoitti...

kyenokmjdsduazsk
isuk shsrb
llkajajhhggetyuioiooppp...

RR

Anonyymi kirjoitti...

bravo sedis, alas yksinvaltiaat!

a kirjoitti...

Kari Haakanalle:
Nimesi on jostain tuttu, lienetkö toimittaja itsekin. Jos olet, niin ihmettelen, eikö korviisi ole kantautunut tiedonmurusia siitä, millä tavalla isot sanomalehdet käyttävät valtaa? Ei ole kyse siitä, että kaikki isojen lehtien toimittajat ovat keskuspöytäjohtoisia robotteja vaan siitä, että jotkin juttuaiheet ja niiden näkökulmat ohjautuvat ylhäältä päin. Ei siinä ole mitään seitkytlukulaista. Se on journalismia, johon sisältyy mahdollisuus tarvittaessa hyvinkin suvereeniin vallankäyttöön. Valtaa on käytetty myös ennen seitkytlukua ja sen jälkeen. Näistä asioista toivottavasti joku vielä joskus uskaltaa kirjoittaa esimerkiksi mehevän kirjan. Aukeaisivat ihmisten silmät, millaisessa maassa tässä elellään.

Jari Sedergren kirjoitti...

HS:n poliitikkojen blogien vastustamiskampanja:

21.3. HS:n verkkopalvelun kehityspäällikkö kolumnissaan tuomitsee ja pilkkaa poliitikkojen blogeja
25.3. Pääkirjoitustoimittaja tuomitsee ja pilkkaa poliitikkojen blogeja
3.4. Erikoisjuttu poliitikkojen blogeista, joita vastaan jutun kärki suuntautuu.

Kyllä tämmöisen trendin voi lopettaakin. Vaikka näin kommentoimalla.

Karde kirjoitti...

Okei, puhutaan trendistä tai tendenssistä. Se on vähän vähemmän latautuneempi sana kuin kampanja.

Varmasti löytyy esim. pääkirjoitustoimittaja Sadeniemen tapaisia toimittajia, joille blogi (toimittajan, oman toimitusjohtajan tai politiikon) on omituisuus ja jopa uhka. Uudet asiat tuppaavat joillekin ihmisille sellaisia olemaan. Ja jos tällainen ihminen on ison tiedotusvälineen uutispäällikkö tai toimituspäällikkö, voi hän olla herkkäkorvaisempi juttuideoille, jotka suhtautuvat kriittisesti tällaiseen ilmiöön. Voi jopa panna sellaisia tekoon.

Toisaalta HS:n toimittajat ovat jutuissaan ja kolumneissaan suhtautuneet blogeihin myös neutraalisti tai positiivisesti. Hirveän tarkkaa lähilukua en ole tehnyt, mutta HS:n arkistosta viimeisen vuoden ajalta hakusanalla "blogi" löytyneistä runsaasta sadasta jutusta löytyi esimerkkejä kaikkiin suuntiin. Ja sitten on tietysti sekin, että ryhtymällä julkaisemaan omia blogejaan HS:n voisi tulkita nostaneen blogeja yleisemminkin näkysälle.

Haluttomuuteni nähdä suurempaa juonta tai tendenssiä kriittisten juttujen takaa voi johtua siitä, että olen toimittaja enkä mitenkään pysty ajattelemaan blogeja minkäänlaisena uhkana omalle työlleni tai asemalleni, such as it is. Kyse voi olla omasta ymmärtämättömyydestäni, josta myöhemmin maksan.

Eero Leppänen kirjoitti...

ajattelin minäkin jotain sanoa mutta nuukana miehenä säästin sen omaan blogiini ja tuossa allahan se linkki onkin. tuo minusta...

Jari Sedergren kirjoitti...

No harrastat sitä samaa kuin toimittajatkin. Nimität juttuni salaliittoteoriaksi - näin se tehdään naurettavaksi kun ei osata demonisoida - ja sitten kerrot, kuinka toimittajilla ei ole mitään muuta kuin kiire ja rutiini.

Mutta Hesarin linjanvetoa asiassa et selitä millään. Et tietenkään, koska minä selitin sen jo.

Eero Leppänen kirjoitti...

jospa sitä linjanvetoa ei olekaan

Jari Sedergren kirjoitti...

Niin, sinähän sen tiedät.

Karde kirjoitti...

Korjaan itseäni: poliitikkojen blogeista kirjoitti Erkki Pennanen.

Jari Sedergren kirjoitti...

Niinpä teki. Tekeekö se asian vakavammaksi?

Karde kirjoitti...

En osaa arvioida.

Anonyymi kirjoitti...

Great work!
[url=http://hrxmnomc.com/ykef/rsfe.html]My homepage[/url] | [url=http://rcwlwfcd.com/ybjf/yhri.html]Cool site[/url]

Anonyymi kirjoitti...

Thank you!
http://hrxmnomc.com/ykef/rsfe.html | http://nefbkmgn.com/djdq/wqxd.html