Bukarest, 4. paiva

Eilen oli vapaapaiva ja kiertelin kaupunkia niin etta pohkeissa tuntuu. Paasin jo hieman syrjaisemmillekin kujille ja nain muutoksen suuruuden, osa alueista on enemman ennallaan. Onneksi vaikutan tummanvihreassa takissani paikallisista pelottavalta, kuten minulle kerrottiin. Minua ei helposti hairita, silla tama ei ole isojen miesten maa, ainakaan nain leveyssuunnassa. Isot miehet pelaavat jalkapalloa eivatka seisoskele kadun kulmissa. Kumma kylla poliiseja ja vartiomiehia nakee enemman aamuisin kuin iltaisin. Ehka heidan maailmansa on yon pimeydessa. Poliisia kaikki pelkaavat, niin kuin yleensakin maailmalla.

Jengi on ystavallista ja avuliasta. Yolla kavellessani ja kysyessani tieta hotelliin tosin minua varoitettiin. Ota taksi, se on turvallisempaa, sanottiin. Otin ja taksikuski oli hauska niin kuin aina. Ei ollut antaa rahasta takaisin. Niinpa lopetin tinkimisen siita oliko parin kilometrin matka 0,85 euroa vai puolitoista. Puolitoista kavi minulle hyvin.

Nahtavyydet on kierretty vaikka museoita ja entisen diktaattorin palatsi on viela katsomatta. Kaupunki on elokuvan ystavan paratiisi, filmeja on paljon, eika niita ole dubattu. Klassikkojakin esitetaan taajaan, useita paivassa. Siitahan taisin mainita jo eilen.

Antikvariaatit ovat aika mainioita. Vahinko etta kieli tuottaa vaikeuksia. Ostin Romanian elokuvan historian hieman yli eurolla, ja luinkin sita parikymmenta sivua. Kylla nain latinalaispohjaisesta kielesta saa selvaa, kun sanakirjaa aina silloin talloin vilkaisee avainsanojen kohdalla. Osin kyse on tietysti intuitiosta ja siita, etta kyse on yleisesti tutusta asiasta. Tiedan mita elokuvien kansallisissa historioissa yleensa lukee ja tekstiin suhtautuu sen myota sisaisesti ymartaen. Romaaneista tai sanomalehdista on paljon vaikeampaa saada selvaa.

Alun tuttuus alkaa ihmisten arjen suhteellisen kovuuden kautta vahitellen valjeta. Silti yleisvaikutelma on koko ajan positiivinen. Taksikuski ottaa ylimaaraista, internetkahvila 25 prosenttia enemman kuin eilen eika taallakaan meinannut loytya ensimmaisen kolmen minuutin aikana takaisin annettavaa setelia. Mikas siina odotellessa, etta tartutaan pohjakassaan. Tuli muitakin asiakkaita ja mies ymmarsi ettei nain bisnesta tehda. Vaikka ei tama ole bisnes enaa pitkaan. Eilinen kaveri taalla kertoi, etta kotiyhteydet ovat yleistyneet niin, ettei asiakkaita enaa ole paljon. Ehka he voisivat panostaa asiakasviihtyvyyteen, ainakin vaihtorahojen ja toimivan kahviautomaatin verran.

Kavimme eilen illalla syomassa lahetyston kakkosmiehen ja hanen tyttarensa kanssa. Kohtalon ironiaa oli, etta kaikista ravintoloista han valitsi sen saman missa eilenkin kavin syomassa. Mutta aihetta valituksiin ei ole, koska ruoka oli hyvaa ja romanialaisia erikoisuuksiakin loytyi. Tarjoilu on ylitsevuotavan kohteliasta. Juuri siksi ajattelin kayda tanaan viela Propaganda-kahvilassa, jonka mainoslauseessa sanotaan, mikali kaannokseni romanian kielesta on oikea, etta "taalla asiakas ei juhli".

Illalla pitaisi paasta karaokeen. Karaokepaikkoja on muutamia, yksi alle puolen kilometrin paassa tasta Internet-kahvilasta, joka on Piata Romanin ja Piata Universitatin puolessa valissa niita yhdistavalla bulevardilla. Bulevardi ei taalla tarkoita puita, vaan sita etta mies, jonka mukaan se on nimetty on jotenkin nimilautakunnan mielesta suuri. Naisten mukaan nimettyja katuja en ole loytanyt.

Mutta illalla ajattelin menna karaokeen opiskelija-asuntuloiden kompleksissa sijaitsevaan Onx-ravintolaan. (Aannetaan suurin piirten "Onix"). Romanialaiset jattavat laulamisen ja tanssimisen paaosin etnisille vahemmistoilleen, unkarilaisille ja mustalaisille, vaikka kansanpukuja ja laulu, tanssi ja muuta ilonpitoa riittaa oman televisiokanavan verran. Hotellissa nakyy 50 kanavaa, joten yo-ohjelmasta ei ole pula.

Karaokessa romanialaiset ovat ujoja ja pidattyvaisia. Ei tahdo loytya laulajia, kuulin kerrottavan, kun asiaa kyselin Jazz-rock -kahvilassa viime yona. Plata Victorian lahella olevassa ravintolassa soitti paikallinen bandi ihan mukavasti. Tyylilajina oli rock, mutta bandin lopetettua taustalta kuului miellyttava jazz. Underground-baarissa pitaisi soida underground, mutta siella soivat listahitit.

Tanaan pitaisi loytaa pari musiikkiliiketta, toinen Musica on Plata Revolutjiin lahella, joten sinne ei ole pitka matka. Sielta saa laillisia CD-levyja. En tieda ostanko kansanmusiikkia, mutta paikallisia rock-bandeja ajattelin tsekata. Iris, Holograf, Voltaj, AB4, joka soitti MTV:n gaalassa viime vuonna ja Vita de vie ovat taalla tunnetuimmat bandit. Niiden levyt voisin hankkia. Hinnat ovat reilu kaksi euroa levylta, joten siihenkaan rahoja ei saa tuhlatuksi. Olen antanut saman verran satunnaisesti yli 70-vuotiaille kerjalaisnaisille, jos he ovat olleet yksin kadun vierella pyytamassa. Jos porukoita on lahella, en ole siihen ryhtynyt, oman tai ihmisten turvallisuuden vuoksi.

Olen nyt puhunut englantia nelja-viisi viikkoa yhta soittoa, ja huomaan, etta tekstiin livahtelee englanninkielisia sanoja koko ajan. Taytynee muistaa juurensa. Jostain kumman syysta amerikkalainen aksentti on saanut voiton, enka brittienglantia enaa edes yrita, vaikka se voisi olla taalla suositumpaa. Tosin en tieda, kun en ole kysynyt. Pari irkkupubia kaupungista loytyy, mutta niihin en ole paassyt. Viikonloppuna englantilainen pub aukeaa vasta iltaneljalta, joten silloin on yleensa jo muutakin ohjelmaa.

Kummoisia kontakteja ei taalla ehdi muutamassa paivassa saada. Ehka, jos laukkaisi yot mukana menossa. Nyt ne ovat jaaneet tosi vahalle, olen ollut jo puolen yon aikaan hotellissa ja meno kestaa taalla usein neljaan/viiteen aamulla. Sen verran sita arastelee kuitenkin, vaikka melkoisen peloton olen tassa kaupungissa.

Otin aamulla paksun syys/talvitakin. Oli niin sumuista ja viileaa, ehka 13 astetta. Nyt aurinko paistaa ja luvatut 24 astetta ovat tulossa. Taytyy hankkia muovipussi ja lantata ylimaaraiset vaatteet sinne. Olisi sittenkin pitanyt ottaa kesatakki paalle.

Huomenna en ehka ehdi kirjoittaa, paluu on edessa. Ehka sitten kotona tiistaina, syntymapaivanani.