perjantaina, lokakuuta 08, 2004

Elämäni viimeinen päivä

Vietin juuri elämäni viimeisen terveen päivän. Kävin lääkärissä ottamassa testit, ja jo pikatestit osoittivat, että ei loppuelämästäni kovin kummoista tule. Sain väärät geenit. Tässä tapauksessa äidiltäni. Siellä miehet kuolevat kaikki alle viisikymppisenä.

Itse ajattelin sinnitellä muutaman vuoden enemmän. Tärkein syy siihen on tyttäreni, joka on vielä kovin nuori.

Painuin baariin. Join litran viinaa. Poltin viisi askia tupakkaa. En mennyt humalaan. Henkeä ei ahdistanut. Ihmeellistä hengen voima.

5 kommenttia:

mea kirjoitti...

Tervetuloa seurakuntaan. Muistan minäkin sen päivän, jolloin ajattelin samoin. Mutta kaikkeen tottuu, jonain päivänä huomaa, että on ollut ajattelematta asiaa jo pitkään. Jonain toisena päivänä huomaa, että on oppinut elämään uutta elämäänsä paremmin kuin vanhaa. Ja paremmin elävä on parempi ihminen, joka on parempi myös lapselleen.

Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin.

Sivustaseuraaja kirjoitti...

Geeneille emme voi mitään, mutta elämänasenteelle kylläkin. Ja sitä asennetta sinulla aivan varmasti löytyy. Häntä pystyyn, Sedis!

Makinen kirjoitti...

Isänmaallinen teko! Siis tuo, että menit viinaa juomaan ja tupakkia polttamaan. Meidän eläkejärjestelmäämme on sisäänrakennettuna sellainen olettamus, että sinä, Sedis, kuolet miehekkäästi viidenkympin korvilla kuten aiemmatkin sukupolvet.
Nyt kun huoltosuhteen muutos jo muutenkin aiheuttaa painetta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteille tulevaisuudessa, ei siitä hyvä seuraa että ME sedikset alamme yhtäkkiä elää yli tuottavan aikamme.
Eli siis isänmaallisesti Eppu Normaalia mukaellen (kaikki pojat mukaan): "Ollaan juovuksissa aina, sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina..."

Jari Sedergren kirjoitti...

Ihmeellinen juttu. Siis litra viinaa, eikä mene humalaan. Eikä aamulla ole krapulaa. Kannattaa kuulla elämää suurempia asioita. Muuten yhdyn Seymoren puheenvuoroon. Ensin ajattelin rypeä mudassa pari-kolme viikkoa.

Timo kirjoitti...

Mietinpä tässä, että jos Blogistanin karuilla kaduilla on joku, jolla on elävyyden edellytyksiä muillekin jakaa (ja tarvettahan on), joku, joka osaa elää merkiten eikä ainoastaan oirehtien, joku, joka henkilöi kokemuksen voittoa meemeistä, niin se on Sedis.