tiistaina, lokakuuta 05, 2004

Sairaslomaa

On sitten käyty lääkärillä ja apteekissa, josta selvisin kolmellakymmenenllä eurolla, soiteltu kymmenellä eurolla työpuheluita omasta puhelimisesta, suunniteltu yhtä ja toista taudinkuvaan sopivaa loppuviikoksi, joka määriteltiin virallisesti sairaslomaksi. Vaikka en kyllä ymmärrä mitä lomaa se tämmöinen on. Sidekalvon tulehdus molemmissa silmissä. Toisaalta niistä on moni selvinnyt hengissä.

Lähtökohtana on, että tässä iässä on syytä tarkistuttaa kaikki, minkä voi epäillä kronklaavan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ensimmäisen kerran semmoinen kannattaa tehdä muutamaa vuotta ennen neljääkymmentä, mikä kaikille mieslukijoille tiedoksi. Naisia en uskalla opastaa näissä asioissa. Mutta miesten kannattaa tutkituttaa kaikki mitä verestä ja virtsasta irti saa. Lisäksi vähän tunnustelua ja muiden keskeisten tappajien mittausarvot selville ja analyysiin. Saattaa moni loppuelämää heikentävä tekijä tulla ajoissa esille.

Kun sitten s-lomalaiselle on aikaa, varasin kaikki mahdolliset lääkäritutkimukset tälle viikolle. Marraskuussa taas tietää, missä mennään. Eiköhän sieltä sopivia sairauksia löydy kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi, kuten lääkärille - harvinaisen mukavalle, filosofiansa osaavalle ja asiat oikealla tavalla esittävälle, muuten - loppukaneetissani tunnelmani ilmaisin. Lääkäriin meno ei ole helppoa, mutta kun mennään, käydään sitten kaikki asiat läpi. Nyt oli sen aika, vuosi asiaa oli mietitty. Esimerkki: miehille tyypilliseen tapaan saan tämän iltapäivän kokeiden tuloksista selville sen mitä olen viisi vuotta askaroinut mielessäni.

Jos kaikki on okei, saatan palata punttisalille ja pistää lihaskunnon taas kohdalleen. Pariisissa huomasin, että voin kävellä viisikin tuntia kaupungilla ilman täydellistä uupumista. Kun tuohon aikaan mahtui sitten kilometrejäkin jo aikamoinen määrä, vieläpä useina peräkkäisinä päivinä, ei kunto aivan ravassa lieku, vaikka en pääse sillä kehumaankaan. Rikkinäisillä osillakin siis keplotellaan vielä ihan kohtalaisen mukavasti. Raskas ruumiinpaino on haitaksi särkyneille osille, mutta toisaalta lihaspuolella se on kantamusta. Hyväkuntoiset voivat ottaa kolmenkymmenen kilon säkin syliinsä ja lähteä juoksemaan. Pohkeet pusyvät kunnossa. Niin myös ylipainoisilla.

Palailen blogiin, jos silmät eivät arista liikaa.

1 kommentti:

Jari Sedergren kirjoitti...

Kyllä sitä käsikopelollakin aina nuo aih:t ja voih:t kuulee. Kiitän osanotosta. Onnea työnhakuun...