Sota-huuto - päivän ääni

Aamulla maksettuani 21 euroa kirjastosakkoja kävin kiinni erikoiseen urakkaan. Marssimme kollegani kanssa Helsingin yliopiston kirjastoon, joka ystävällisesti oli mikrofilmannut yleiseen käyttöön Pelastusarmeijan Sotahuuto -lehteä (ent. Sota-Huuto).

Näin sysäsimme syrjään hetkeksi tämän viikon keskiviikon esityksen Orionissa, jossa vuorossa ovat saksalaisten uutiskatsaukset sotavuosilta ja niissä esiintyvät Suomi-aiheet. Niitä voi tulla Eerikinkadulle keskiviikkona klo 17 katsomaan, jos sattuu viettämään aikaa Helsingissä.

Nyt kohteenamme on pelastusupseeri Edward Rosenlund, joka oli siirtynyt Indonesiaan (silloin Hollannin Itä-Intia) vuonna 1914. Hän toimi siellä vaimoineen 25 vuotta ennen kuolemaansa paitsi lähetystyössä, myös mm. leprasairaalan johtajana. Erikoista asiassa on se, että hän myös filmasi ja näitä filmejä on tallennettu 1980-luvulla elokuva-arkistoon. Varhaisimmat filmit ovat aikaisintaan vuodelta 1926, sillä ne on kuvattu Kodakin kääntöfilmille, jota alettiin valmistamaan tuolloin ja mukana on tapahtumia ajalta ennen tammikuussa 1928 tapahtunutta muuttoa leprasairaalaan, josta osa filmeistä on. Vuoden 1929 syksyllä hän sitten tuli käymään Suomessa ja esitteli filmejään esitelmiensä höysteenä, mistä kertovat lehtiuutiset varmistavat ajoitukset näiden filmien osalta.

Niinpä veivasin kampea Sotahuuto-lehtien parissa ahkerasti kuin ennen vanhaan. Saimme varmistettuja filmien henkilöitä, tapahtumia ja paikkoja. Se ei ole niin pieni juttu tämmöisissä hommissa, kuin saattaisi luulla. Yleensä se ei onnistu.

Saatuamme näyttävän paketin faktaa ja sitaatteja oli aika siirtyä tunnustelemaan teologisen tiedekunnan kirjaston ilmapiiriä. Se oli verrattain rauhainen ja jopa huopatossun hiissutus olisi varmaan saanut ihmisten päät nousemaan ja kääntymään. Saati sitten minun naureskeluni ja selkeäksi tarkoitettu artikulointini asiasta. Saimme lainakiellostani (amerikkalaisen aatehistorian opus Liberal Minds on vieläkin palauttamatta yliopiston kirjastoon) huolimatta Rosenlundia käsittelevän gradun kopioiduksi vauhdilla.

Gradun lähdeluettelosta huomasimme toisenkin gradun, johon vielä viitattiin elokuvien yhteydessä. Se oli valmistunut 1979, oppiaineena yleinen etnologia ja gradun tiedon mukaan yleisen etnologian laitoksen kirjasto säilyttää sitä. Mutta maailma on muuttunut.

Siis Topeliaan, humanistisen tiedekunnan kirjastoon. Laudaturtyötä ei ollut kortistossa. Marssimme kansatieteen laitokselle ja amanuenssin ystävällisesti ohjaamina kaivoimme puoli varastoa, kunnes olimme varmoja, etteivät ne siellä olleet. Professori ja laitoksen tutkijat opastivat, että "antrot" ovat ne vieneet muuttaessaan. Antropologit ovat lyöneet hynttyyt yhteen kulttuuriantropologien kanssa ja siirtyneet nurkan taakse. Samalla vaihtui tiedekunta ja sateenvarjoaine on nyt sosiologia. Siellä ainoa gradukaapin avaimen omistaja oli tiedekunnan kokouksessa, kuten saimme ystävällisen henkilökunnan avulla selville nopeasti.

Sosiologia on valtiotieteellisen oppiaine, joten siis sen kirjastoon. Saimme tietää yhtä aikaa sieltä ja Topelian puhelinviestistä, että ko. gradut ovat valtsikan kirjastossa, mutta eivät vielä luetteloituja. Ne ovatkin mitä ilmeisimmin luetteloijan huoneessa pahvilaatikoissa. Ystävälliset virkailijat lupasivat ne meille huomiseksi kello 12.

Siis lukemaan gradua, tekemään tiivistelmää siitä ja suunnittelemaan esitettä ensi viikon keskiviikoksi. Gradu (79 sivua + liitteet) meni vauhdikkaasti ja hyödylliset kohdat on merkitty ylös. Nyt voisi kirjoittaa luonnoksen esitteen alkuosaksi, siis sen mikä koskee Rosenlundia. Auerin Tulimaan-retken taustat jäävät tuonnemmaksi.

Rosenlundin alkuosion teksti lienee tehty tänään noin klo 20.00 ja on aika siirtyä kansallisfilmografian tämän viikon dead linen hoitamiseen. Sen uskon selvittäväni ennen puolta yötä niin, että voin kirjoitella tämän viikon keskiviikon esitteen vaatimia lisätietoja ehkä vielä ennen tuota vuorokauden vaihtumista. Ehkä siihen menee tunti tai jopa vähän enemmän yli, kun aihe sentään minua kiinnostaa.

Välissä pistäydyin lääkärissä ja sain tilanneselvityksen sekä tulokset taannoisista kokeista. Huonoista uutisista en viitsi puhua, mutta hyviäkin riitti: hemoglobiini 158, kolesteroli 2,9 ja maksa-arvot 45 (huolestumisen raja 115). Syön siis terveellistä ruokaa ja maksa-arvoistani päätellen olen raitis mies. Vahinko, että nuo geenit ovat kurjat.