Miesten viisikymmentä kilometriä päättyi Oberstdorfin maailmanmestaruuskisoissa norjalaisten kolmoisvoittoon. Heja Norge!
Mutta kyllä se on mukavampi kilpailu väliaikalähdöllä.
Nyt yhteislähdössä katselu oli pelkkää ahtaan paikan kammoa: "Oltiin klimpissä koko ajan", Tero Similäkin sanoi.
Vanhan ajan kilpailuissa pidettiin aina kirjaa hiihtäjistä ja heidän väliajoistaan. Ja iloittiin siitä, kun homma pysyi paremmin hallussa kuin selostajilla.
Oli muuten siitäkin hyvä iltapäivä, että selostajat olivat tänään parhaimmillaan. Ensimmäinen varsinainen onnistuminen koko kisoissa heille, vaikka alkupuolella toisteiset aiheet hieman vaivasivat herkää kisakorvaani.
Onnistumiseen vaikutti se pieni kansallishenkisyys, jota selostajat jaksoivat pitää yllä. Se on ehkä yhteislähdön etu. Kun on 28. ja 32., niin yhteislähdössä voi hehkuttaa Suomen poikien olevan mukana pääjoukossa. Väliaikalähdöllä se ei oikein onnistuisi.
Lopputulos oli ihan mukava. Sami Jauhojärvi oli 14. ja Terokin 25. Yhdessä muiden esitysten kanssa voi summata - miesten surkeasti mennyttä viestiä lukuunottamatta -, että Suomi on kärjen vauhdissa mukana maastohiihdossa neljän vuoden tauon jälkeen. On aikakin: uudet miehet kestävät jo kovankin harjoittelun, naisten asema huipulla vakiintui.
Katsotaan vielä yhdistetyn sprintin hiihtokin, vaikka mitalit jo menivät Hannu Mannisen epäonnistumiseen. 16-vuotias Anssi Koivuranta lähtee kärjessä loisteliaan mäkiosuuden jälkeen, mutta hiihtoon hänen eväänsä eivät vielä riitä. Hieno kisa kyllä tällaisenakin.
[Lisäys: Anssin kuudes sija oli kyllä enemmän kuin miehen työ. Kuumetta oli kuulemma nelisenkymmentä astetta. Siinä on toisilla pojilla miettimistä, sillä heillähän kisat menivät oikeasti pieleen.]
1 kommentti:
Kirjoituksessasi tulee mielestäni hienosti esille se pieni ero kuuluttajan ja selostajan välillä, jota suuri yleisö ei aina jaksa tarpeeksi painokkaasti käsittää: selostajilla ei homma ole aina hallussa.
Lähetä kommentti