Kiireet jatkuvat, joten tässä isän armeijamuistoja 1950-luvulta. Tuo keskellä oleva lehtijuttu taisi sen inspiroida. Minä lähden aamukokoukseen. Kirjoitus on toukokuulta 2004.
Rovajärvi on armeijan harjoitusalue jossakin Kemijärven radan pohjoispuolella.
– Menin sinne härkävaunussa 50-kesän loppupuolella. Olin silloista toukokuun saapumiserää ja minun olisi pitänyt olla aliupseerikoulussa, josta kuitenkin keinottelin irti. Sehän olisi tietänyt kolmen kuukauden lisäpalvelusta eikä armeija omissa ikäluokissani ollut ainakaan in eikä pop. Ei ollut käsitteinäkään.
- Pinnasin, teeskentelin mahavaivoja ja onnistuin oirehtimaan sen verran uskottavasti, että minut siirrettiin ensin Lahteen Hennalan sotilassairaalaan. Silloin en tiennyt mitään alueen sisällissodan aikaisesta historiasta. Ja sivuasiahan se tässä … makailin ja kuntovoimistelin sairaalasänkyjen välissä ja varassa, että parin viikon makailun jälkeen minut palautettiin Kuopioon kahden viikon toipumislomalitteroiden kanssa. Kesä ehti heinän korjuuseen eikä se mitenkään riemastuttanut, mutta kunto kohosi, että menin piirikunnallisiin yleisurheilukilpailuihin ja selvisin toiseksi tuhannen viidensadan metrin juoksussa.
- Sen jälkeen olin kuin irtolainen auk:n koulutusohjelmien edettyä niin pitkälle, että komennukseni peruutettiin. Pinosin halkoja, osallistuin taistelulähettikoulutukseen ja voitin parini kanssa loppurytinäksi tarkoitetun maastosuunnistuksen. Kaveri sai kuntoisuusloman, minä en, vaikka ilman omaa sotilaspoika-koulutustani meillä ei olisi ollut mahdollisuuksia alkuunkaan. Osasin lukea kartaa, ottaa suuntimat ja valita nopeimmat reitit rasteille ja lisäksi kannoin tämän pakollisesti kannettavan konepistoolinkin.
- Olin juoksukunnossa ja pärjäsin jo ennen inttiin menoa pitäjän maastomestaruusjuoksussakin. Ja heti alokasajan jälkeen juhannuksen tienoilla olin komppanian paras juoksija ja pituushyppääjä, joten kuntoa riitti.
-Komppanian vääpeli Lamppu osallistui Antverpenin olympialai-sissa keihäänheittoon ja tukevasta varrestaan huolimatta oli innokas urheilumies. Hän lienee havainnut kuntoni, valitsi minut koulutetta-vakseen, jotta hän saisi minusta kirjurin komppaniaansa. Sen paikan ehti sairaalareissuni aikana saada kiuruvetinen kauppias Jaakko Remes, ehkä paras kaveri niissä hommissa.
- Siihen ehti talvella aloittaneen saapumiserän ”vapaussota”, johon jouduin harjoituskomppanian kirjuriksi. Harjoitusleiri oli Kemijärvellä, jossa hirsisten kasarmien rakentaminen ja alueen raivaus oli aloitettu edellistalvena.
- Vain viikko Kuopiossa, komennus AuK.n kirjuriksi ja jouduin heti toiselle Misin asemalta alkaneelle marssille Rovajärven harjoitusleirille nyt koulun kirjurina, kun AuK/JR 2:osallistui eri yksikköjen sotaharjoituksiin
Leike Kalevasta 3.5.2004 otsikoi:
Rovajärvellä ammuntoja 55 vuotta
Oulu Tykistö- ja kranaatinheitinjoukkojen perinteikäs Rovajärven ampuma-alue juhlistaa 55-vuotista taivaltaan kunnialaukauksin ja juhlallisuuksin toukokuun 20. Päivänä.
Alueella on sota- ja ampumaharjoitus 13.-26.5. Harjoitukseen osallistuu myös muiden maavoimien aselajien joukkoja ja yhteensä mukana on noin 4500 varusmiestä, reserviläistä ja kantahenkilökuntaa.
Ajoneuvoja mukana on noin 700 ja raskaita aseita noin 90. (Kaleva)
– Niin oli silloinkin. Vain reserviläisjoukot puuttuivat. Mukana oli heitäkin, jotka olivat olleet aloittamassa rakennustöitä telttamajoituk-sessa ja Lapin talvi ankarana ympärillä. Olin kuin etuoikeutettu, kun oli vasta kellastuvien lehtien syksy ja sain sentään kenttäsairaalavuoteen hirsisestä kasarmista, jossa jo oli aiottu siirtää yli neljänkymmenen asteen kuumeessa houraileva potilas Ouluun. Kai ne 1. divisioonan komentajan, jääkärikenraali Aarne Blickin taputukset olkapäälle elvyttivät, etteivät muonavahvuudet jääneet viemättä toipilaanakaan peninkulman takaiseen esikuntaan, vaikka varsinainen toipilasaika jäi vain päiväksi.
– Mistä muka ne kenraalin taputukset?
– Äijältä itseltään. Hänelle kerrottiin urotekona, että mies oli kävellyt osaston komentopaikalta esikuntaan, palannut asemiin ja jo lähes neljäkymmentä astetta mittarissa kävellyt saman matka takaisin ja kaatunut saman tien houreisena vuoteeseen. Kolme vuorokautta meni ja heräsin parhaiksi divisioonan komentajan saapuessa tarkastusmatkallaan sairasmajallekin. Se oli ensi kosketukseni Lapin luontoon, näin ja tunnistin kuukkelin ja muisto jäi merkittävimmäksi molemmista harjoitusleireistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti