Ajankohtaiskirjoituksieni laadusta aika ajoin huolestunut vaimo huomautti helpottuneena minulle, että olen näemmä samaa mieltä kuin Jukka Paarma. YLE välitti hänen avoimen kirjeensä sisältöä: "Paarma tuomitsee sananvapauden varjolla tapahtuvan, uskovien ihmisten pyhimä pitämien asioiden tarkoituksellisen loukkaamisen. Arkkipiispa tuomitsee yhtä lailla myös pilapiirrosten joissakin maissa aiheuttamat väkivaltaisuudet."
Pieni ero tässä kuitenkin on. Minun ei tarvitse tuomita, kun en tuomiovaltaa tavoittele, enkä pasuunoiden soittoa kaipaa. Minulle riittää, että pidän noita arkkipiispan mainitsemia asioita pahana. "Uskovaiset! Viini, maisir-peli, uhrikivet ja arpanuolet ovat inhotus ja Saatanan työtä. Välttäkää siis niitä, jotta menestyisitte."
Olen samaa mieltä myös Matti Vanhasen kanssa nyt kun hän on ymmärtänyt asioita äveriään emiirin luona. Enkä osaa olla katkera edes siitä, että Suomi ei saanut myydyksi Kuwaitille tälläkään kertaa sotilaallisia tuotteita. Enkä siitäkään, että aikaisemmista kotimaassa pidetyistä puheista huolimatta juuri emiirin piti ottaa puheenaiheeksi loukkaavat kuvat Muhammadista.
Ja olen samaa mieltä islamtuntijan, professori Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa varsin usein. Ainakin hänen suomentamastaan "Niiniköyden suurasta": Tuhoutukoot Abu Lahabin kädet ja tuhoutukoon hän itse! / Ei häntä auta omaisuus, ei hyödytä se, mitä hän on koonnut. / Hän vielä korventuu liekehtivässä tulessa / vaimonsa kantaessa lisää polttopuuta / niiniköysi kaulassa.
Tukholmalaisessa Aftonbladetissa on hyvätasoinen islamologi Jan Hjärpen haastattelu. Hän arvioi terrori-iskun mahdollisuuden kasvaneen Skandinaviassa viime päivien tapahtumien myötä.
Jossakin vaiheessa Blogistanissakin kommentoitiin, että pilapiirroksiin reagoitiin islam-piireissä myöhään. Metelihän syntyi siis siitä, että kun tanskankieliseen lastenkirjaan islamista ei saatu piirtäjää, joka olisi suostunut piirtämään Muhammadin kuvaa, niin Jylland-Posten otti itsesensuuria vastustaakseen tehtäväkseen järjestää niitä kuvia oikein roppakaupalla. Kyse oli siis harkitusta provokaatiosta. Ja siihen reagoitiin nopeasti, kuten Wikipedian pilapiirrossivu osoittaa. "Asian johdosta Algerian suurlähettiläs Latifa Benassa, Bosnian ja Hertsegovinan suurlähettiläs Sead Maslo, Egyptin suurlähettiläs Mona Omar Attia, Indonesian suurlähettiläs Perwitorini Winjono, Iranin suurlähettiläs Ahmad Dialy, Libyan suurlähettiläs Mohammad E. R. Rimali, Marokon väliaikainen suurlähettiläs El Houssaine Oustitane, Pakistanin suurlähettiläs Javed A. Qureshi, Palestiinalaishallinnon yleisvaltuuskunnan päällikkö Maie F. B. Sarraf, Saudi-Arabian suurlähettiläs Mohammad Ibrahim Al-Hejailan ja Turkin suurlähettiläs Fugen Ök allekirjoittivat kirjeen Tanskan pääministerille 25. lokakuuta 2005, missä he pyysivät tapaamista asiaa koskien. Pääministeri Anders Fogh Rasmussen ei suostunut tapaamaan diplomaatteja."
Nyt Rasmussen alkaa olla jo siihen valmis. Ja minäkin saatan olla samaa mieltä hänen kanssaan. Viimeisissä puheissaan hän ehdotteli jo sovintoratkaisua. Muutenkin Tanskan johdon ja journalistien tyhmänylpeä asenne alkaa olla taipunut järkevämmille linjoille. Kuningattaren haastattelukirjassa ottama asenne, ulkoministerin asenne, lehdistön asenne ja monien poliittisten ryhmien asenne olivat aika huonoja esimerkkejä siitä, miten EU-valtiossa asioita hoidetaan. Poliittisia seuraamuksia ei Tanskan nykyhallitukselle näytä mikään maailman mahti tuottavan. Siellä ministerit istuvat tiukasti palleillaan. Mutta ehkä heillekin oppitunti siitä, mitä European Social Building tarkoittaa, olisi paikallaan. Mutta kuinka se voisi olla sitä, koska nykyinen hallitus tuli valtaan juuri muslimeiden asemaa Tanskassa kritisoivalla populistisella ohjelmalla.
7 kommenttia:
Minä en muista, että yksikään vasemmistolainen olisi koskaan paheksunut Sikamessiasta tai Juhannustansseja. Äkillinen huolestuminen uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta tuntuu kyllä perustuvan pikemminkin opportunistiseen oivallukseen yhteisestä vihollisesta ääri-islamilaisten kanssa.
"kommentoitiin, että pilapiirroksiin reagoitiin islam-piireissä myöhään."
Tuota, se laajempi reaktio syntyi ymmärrettävästi myöhässä, koska tanskalainen muslmimivaltuuskunta kiersi lähi-idässä hengennostatuskiertueella vasta talvella. Kansan masinoimiseen tarvitaan kuitenkin tietty toimeenpanoaika.
"Metelihän syntyi siis siitä, että kun tanskankieliseen lastenkirjaan islamista ei saatu piirtäjää, joka olisi suostunut piirtämään Muhammadin kuvaa"
Hmmm...sallinet että täsmennän viitekehystä. Itse asiassa kyse ei nyt ollut "suostumisesta" – siis merkityksessä oma tahto – vaan pelosta. Kuvittajat ovat sanoneet etteivät *uskaltaneet* ryhtyä kiintoisaan toimeksiantoon, koska musliminaisten kohtaloa kuvanneen kirjan filmatisoinnista vastannut ohjaajakin murhattiin raa´alla tavalla, muun muassa. Satukirja kuvitettiin kyllä, mutta nimettömänä.
Tämä tapaus mainittiin sitten esimerkkinä Politikenin artikkelissa "Syvä pelko islamkritiikkiä kohtaan". Asian tultua ilmi myös useat muut kääntäjät, toimittajat, näyttelijät ja taiteilijat kertoivat kieltäytyneensä väkivallan uhan edessä töistä jotka liittyivät islamilaisen kulttuurin kommentointiin. Tätä samaa keskustelua jatkoi myöhemmin tämä Jylland-Posten. Tällaista keskustelua on käyty paljon myös Hollannissa.
"niin Jylland-Posten otti itsesensuuria vastustaakseen tehtäväkseen järjestää niitä kuvia oikein roppakaupalla. Kyse oli siis harkitusta provokaatiosta."
Toisaalta, ihan samanlainen "provo" tämä oli kuin tuo viittaamani koko keskustelukin ja Salman Rushdien tai A. Hirsin kirjatkin. Tai jopa – jos hieman polemisoi – Chaplinin Diktaattori, sitäkin vastustettiin samankaltaisella argumentaatiolla. Lehdissä puhuttiin vakavissaan – uskokaa tai älkää – Hitlerin tunteiden loukkaamisesta ja levityskiellosta, jotkut jopa sitten syyttivät hieman itseään kun se "suuttui". Jälkeenpäin kävi ilmi että miehellä olikin grand plan ja missio. Kuten on asia hieman tässäkin tapauksessa.
Onneksi on alkanut kuulua muslimimaista kaipaamaani toisenkinlaista ääntä. Jordanialaisen lehden päätoimittaja Al-Momami jo muistutti lukioitaan että kyse on kuitenkin vain kuvista ja kehotti katsomaan peiliin & rauhottumaan. Äijä tietysti irtisanottiin heti ja vankilatuomio uhkaa, mutta onhan tämä alku.
-taligent
Anonyymi osoittaa sen, että ymmärrys on vajaa, kuten anonyymeillä yleensä. Anonyymisyyteen on yleensä jokin syy, ja tämä on varmasti niistä yleisin. Omaa sanottavaa hävetään etukäteen.
Mutta väännetään suprajohteesta. On eri asia paheksua jotakin taideteosta kuin huolestua toisten uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta.
En minä paheksu profeetan kuvia "as such", mutta olen huolestunut muslimien uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta.
Minulla itselläni ei ole uskonnollisia tunteita, joita voisi loukata. Sikamessiaasta olen kirjoittanut pari riviä Tammen julkaisemaan teokseen Suomen kulttuurihistoria IV. Lue sieltä.
Taligent ei tällä kertaa sanonut mitään kommentoimisen arvoista.
Taligentille vielä: tässä sinulle peili
No enhän minä nyt täällä koko ajan jouda kommentoimaan.
1) Anonista.
Leimakirveen ja veitsen pelossa näin.
2) Kommentoinnista.
Pysypä nyt asiassa, älä hermostu. Jos olen sanonut jotakin väärää, puhu siitä – älä muusta. Oikaisin vain biased-väittämiäsi. Osin koska pohjimmiltaan luulen että niissä kyse tästä: monen edistyksellisen inehmon mieleen on kirjoitettu piilokaava: usa on päävastus, kaikki sitä vatustavat ovat automaattihyviksiä. Allekirjoitan vain lauseen ensimmäisen osan. Juttusi viittavat implisiittisesti, mutta vahvasti siihen että sinä allekirjoitat koko lauseen. Pahalla ei voi, eikä saa olla nimikylttiä, tämä on ensimmäinen pointtini.
3) Guardianin peilauksesta
Varsin oiva juttu.
4) Uskonnollisista tunteista
Et ole siis ilmeisesti ymmärtänyt lainkaan pointtejani? Ehkä ilmaisen itseäni huonosti. Vielä kerran: tietyssä kulttuurissa noudatetaan pääsääntöisesti tietyn kulttuurin normeja. Piste. Tämä oli toinen pointtini.
Pilapiirrosten julkaiseminen on tietysti loukkaavaa. Ainahan ne ovat. Israelilaiset pitävät varmasti samalla tavalla loukkaavana arabilehdissä koko ajan julkaistuja juutalaisia demonisoivia pilapiirroksia. Nämä "loukatut uskonnolliset tunteet" ovat aika usvaa, takana on usein politiikka ja ikävät aatteet. Niiden ymmärtämistä en ymmärrä. Puhe/piirros/kirjoitus on eri asia kuin toiminta. Näiden välillä on nähtävä ero, jotta missään on mitään järkeä. Tämä oli kolmas pointti.
Kaikkea voidaan ymmärtää, jotakin vain ole syytä ymmärtää liikaa. Lähesi mitä tahansa on täysin mahdollista ymmärtää kun niitä tarkastellaan "kulttuurista ymmärtämistä arvostavan " edistyksellisen viitekehyksen kautta, kuten esimerkkini norjalaisesta antropologista kertoi. Täytyy siis olla jotakin arvoja jotka eivät ole kulttuurisidonnaisia. Minusta sellaisia ovat ihmisoikeudet ja sananvapaus. Ongelmalliseksi – ja kiintoisaksi – homma tulee jos sananvapautta käytetään johdonmukaisesti väärin, sitä itseään vastaan. Esim. yllyttämällä vallankaappaukseen, joka lopettaa sananvapauden.
Esimerkiksi käy myös tämä tänään tuomittu englantilainen muslimipomo Hamza, joka yllytti ja ilmeisesti oli suunnittelemassa väkivaltatekoja, aseita ja vääriä passeja moskeija täynnä etc. Homman annettiin kuitenkin tietoisesti jatkua, koska sananvapaus oli taattu laissa. *Kynnys* ylitettiin vasta kun syyllistyttiin suoraan rikokseen. Tämä on neljäs ja viimeinen pointti: tämä kynnys ei ylittynyt tanskassa.
Mistä kohdasta olet eri mieltä?
teidän taligent
"Äkillinen huolestuminen uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta tuntuu kyllä perustuvan pikemminkin opportunistiseen oivallukseen yhteisestä vihollisesta ääri-islamilaisten kanssa."
Laittamattomasti sanottu. Juuri tämä on se piilossa oleva dynamiikka.
– Taligent
Lähetä kommentti