tiistaina, helmikuuta 14, 2006

American Pie - laulun tarina

Vuoden aikana on varmaankin tullut paljon uusia lukijoita. Viime vuonna koostin tällaisen juttusarjan vanhasta American Pie -hitistä. Olkaapä hyvä. Toiveuusinta. Nyt ensimmäistä kertaa yhdessä postauksessa.

American Pie – tarina laulun takana, osa I

American Pie – tarina laulun takana, osa II

American Pie – tarina laulun takana, osa III

American Pie – tarina laulun takana, osa IV

American Pie – tarina laulun takana, osa V

American Pie – tarina laulun takana, osa VI

American Pie – tarina laulun takana, osa VII

American Pie – tarina laulun takana, osa VIII

5 kommenttia:

mila kirjoitti...

Jee, tästä tykkäsin älyttömästi jo taannoin, valtava kiitos toiveuusinnasta!

J. Pekka Mäkelä kirjoitti...

Mainiota!

Pieni kommentti V osaan: Mielestäni "And moss grows fat on a rollin' stone" voi kyllä hyvin viitata Elvikseenkin, jonka fyysinenkin rappeutuminen oli 60-luvulla jo hyvässä vauhdissa - ja taiteellinen rappeutuminen oli alkanut vahvasti pian armeija-ajan jälkeen, jolloin hän jämähti Hollywoodiin tekemään aivottomia musiikkikomedioita ja laimeita iskelmiä. Joista rockmusiikin ystävä McLean tuskin on ollut kovinkaan innoissaan. Ns. comeback-televisiokonsertti oli tietysti pieni kipinä siitä mitä olisi voinut olla, mutta kovin pieneksi ja ainutkertaiseksi se jäi.

Terveisin jPekka, vanha portacommunistitoveri

Sedis kirjoitti...

Terveiset molemmille.

Pekalle, näitä tulkintoja on paljon ja siksihän se oli niin hauskaa niitä kaivella esiin.

Hauskinta on, että sanojen tekijä ei ole itse avautunut.

Tony kirjoitti...

Sedis, olen sanaton ja palaan luen tämän vielä uudemman kerran ajatuksella lävitse. Nyt olen siihen liian hilpeällä tuulella. tuosta lento-onnettomuus tulee aika ajoin meileeni, vaikkei se suoranaisesti minuun koskenut. Silloin päässäni alkaa soimaan Patsy Clinen Crazy.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Jaaha. Varsinainen tietolaari sinä olet.

Tiedän kyllä tämän sanoituksen taustat noin yleisesti, mutta en missään tapauksessa näin tarkkaan.

Toisaalta - kun tekstiäsi lukee, niin kyllä sieltä suhteellisen tuttua pop-historiaa esiin kumpuaa.

Mutta kuten sanottu - Don McLean ei itse tätä ole juuri selitellyt. Tulkintoja voi siis tehdä moneen suuntaan.

Hieno teksti, joskin Donin parhaana biisinä pidän edelleen pienimuotoisempaa mutta sitäkin sensitiivisempää kappaletta Vincent (Starry Starry Night) (Vincent van Goghista tietty).

Hector on sanoittanut siitä loistavan cover-version (liki sana sanaan käännös) Cay Karlssonille.