Pohjoissuomalaisen kulttuurilehden Kaltion sivusto on sitten suljettu. www.kultti.net määrittelee sen seuraavasti: "Pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio on ainoa pääkaupunkiseudun ulkopuolella yli 50 vuotta säännöllisesti ilmestynyt valtakunnallinen kulttuurilehti. Eurooppalaisuus tarkoittaa sille myös pohjoissuomalaisuutta, saamelaisuutta ja Barentsin alueen monikulttuurisuutta."
Lehdessä tosin eurooppalaisuuden rajoja lyötiin rikki, kuten samasta lähteestä löytyneet juttuotsikot viime vuoden alusta osoittavat: "Kaltio 12005mm. - Pääkirjoitus (Pia Ronkainen)- Minun pohjoiseni: Pitspärkki (Juha Hurme)- Luonnon äänistä kirjoitetuksi kertomukseksi (Kristian Olsen Aaju) - Huoratkin menevät naimisiin (Eero Balk) - Kaunis ja rohkea (Heimo Pihlajamaa) - Eteläntyttö (Umayya Abu-Hanna) - Idän ja lännen välissä (Jaakko Hämeen-Anttila)."
Päätoimittajana oli Janne Vilkuna. Helsingin Sanomat otsikoi verkkosivustollaan aika näyttävästi hänen potkunsa, joiden takana oli lehden julkaisema typerä sarjakuva. Siinä kuvattu Muhammed oli naamioitunut linnunpelätiksi, jonka äärellä piirtäjät pelkäävät henkensä edestä. Ei siis mitään suurta älyn säihkettä.
Maailman tilan huomioon ottaen sarjakuvan julkaiseminen oli osoitus päätoimittajan arvostelukyvyn pettämisestä. Tämän sanoin vasta kun näin sarjakuvan. Siksi potkuja ei voi pitää mitenkään omituisena juttuna.
Päätoimittajia erotetaan pääasiassa juuri arvostelukyvyn pettämisen vuoksi ja johdosta. Lehtitietojen mukaan lehden hallitus antoi päätoimittajalle mahdollisuuden poistaa verkkosivuiltaan sen loukkaavaksi näkemän sarjakuvateoksen ja päätoimittaja kieltäytyi. Syntyi ristiriita, jonka mikä tahansa hallitus ratkaisee erottamalla päätoimittajan. Niin nytkin. Vahinko, sillä kaikkialta on näkynyt ex-päätoimittajan tehneen muuten hyvää työtä.
25 kommenttia:
Kaltio ry:n hallitus erotti päätoimittajan. Hallitusta johtaa Tapiolan paikallinen johtaja. Tapiola oli yksi kolmesta suurta pankki- ja vakuutussponsorista, jotka lehteä tukivat. Käytän imperfektiä, koska ensimmäisenä reagoivat nämä ilmoittajat. He vetivät rahansa pois pelätessään (?) Pohjois-Suomen muslimiekstremistien (??) hyökkäystä. Tämän jälkeen hallitus toimi ryhdikkäästi ja antoi potkut päätoimittajalle. Kyseessä ei ollut reaktio sarjakuvaan, vaan mainostajien reaktioon.
Kaltio ry ei taistellut monikulttuurisuuden, vaan ilmoitustulojen puolesta.
Itse sarjakuva ei ole edes verrattavissa tanskalaisiin pilapiirroksiin. Siinä on selvä pointti ja varsinainen kärki on kohdistetu valtiomme johtajiin. Luepa, Sedis, ne puhekuplatkin. Jos se sarjakuva olisi ollut "tavallinen" kolumni, koko maan toimittajakunta olisi ollut jo tuomistsemassa päätoimittajan potkuja ja sponsorien reaktiota.
Äärimmäisintä typeryyttä osoitti Oulun kaupunki, jonka sivistystoimen toimikuntahenkilö peruutti kaupungin tekemän kuvitustyön tältä sarjakuvataiteilijalta, koska "hänen työnsä ovat loukanneet ihmisiä". Paitsi että kyseessä oli sopimusrikko, niin vieläpä harvinaisen huonosti perusteltu sellainen.
Ville Ranta on tunnettu punavihreä humanisti, jonka tuotannosta on mahdotonta löytää rasismia. Älkää pistäkö häntä Tanskan ja Suomen äärikoikeiston kanssa samaan kategoriaan.
Hear, hear, ruzaccho!
Jyllands-Postenin pilakuvista alkaneessa roihussa on ollut kolme vaihetta:
1. Alkuperäinen julkaisu ja sitä seurannut väkivaltainen kuohunta.
2. JP:n pilakuvien uusintajulkaisut ja niiden synnyttämä polemiikki.
3. Roihun leviäminen Pohjolan takamaille, jossa, kuten aina, halutaan olla mallioppilaita, vetää peitto korville ja huutaa: "Ei me ainaskaan!"
JP:n alkuperäinen julkaisupäätös oli ajattelematon ja uusintajulkaisut typeriä, mutta Kaltion taustajengin menettely on yksinomaan häpeällistä.
Ihmettelen, miten Sedis kulttuurin tutkijana ja tuntijana voi sivuuttaa Rannan sarjakuvan yhdellä yliolkaisella adjektiivilla, kun kyse sentään on tässä tilanteessa suuren luokan periaatteellisesta kysymyksestä.
Huoli uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta on erinomainen syy erottaa päätoimittaja (vaikka sellainen huoli tässä tapauksessa osoittaisikin yletöntä yliherkkyyttä).
Mutta huoli ilmoittajien menettämisestä? Huoli lehden hallituksen arvomaailman loukkaantumisesta?
Mitä tapahtui? Missä maassa me elämme? Ja millä vuosisadalla?
Huhhuh.
Vai "typerät" ja "älynsäihkeettömät" sarjakuvat. Ihan kelpoa satiiria. Huumorin kärki on suomalaisissa politiikoissa, no katsokaa itse:
http://www.sarjakuvaopisto.info/sarjakuvaopistoa/cpg135/displayimage.php?album=7&pos=4l
Monin verroin tuota sarjista jyrkempää, yksisilmäisempää ja typerämpää on tämän palastanpitäjän asenne.
Pelottavaa, ilmeisesti meissä jokaisessa asuu pieni Adolf Dzhugashvili. Vaarallisimmat meistä ne, jotka eivät sitä tiedosta.
Vielä yksi asia.
Sedis, viittaat Kaltio-kritiikissäsi "maailman tilaan" hyvänä syynä olla julkaisematta Rannan sarjakuvaa.
Mitä mieltä olet suomalaisen elokuvasensuurin tutkijana siitä, että meillä täsmälleen samoilla perusteilla, ja vetoamalla kansalliseen etuumme, kiellettiin vuosikymmeniä elokuvia neuvostovastaisina?
Oliko sekin ihan okei? Maailman tila huomioon ottaen?
Urhojansa kansanvalta esiin tunkee kaikkialta...
No kävisikö tälle sananvapauden esiin tunkeneelle ritariarmeijalle sitten sellainen perustelu, että Kaltion päätoimittaja sai kenkää
h u o n o n sarjakuvan julkaisemisen vuoksi? Tässä katsannossa se oli esteettisesti perusteltu teko. Soisin tavan yleistyvän muihinkin julkaisuihin.
Kustaa Anton Laurila
Anonymous:
Joo, mutta jos päätoimittaja veisi asian oikeuteen, hallitus häviäisi.
Makuasia ei ole juridisesti pitävä syy erottaa edes päätoimittajaa, vaikka sitä ehkä toivoisitkin.
P.S. Pistä nimes näkyviin, nössö.
Puhuin estetiikan kannalta, en juridiikan.
Tuo p.o. pilapiirros oli ennalta-arvattava, oivallukseton, hutaisten piirretty. Sanalla sanoen: huono.
Kustaa Anton Laurila, nössö
Elämme vaikeita aikoja median toimia, sananvapautta ja toisaalta hyvän maun ja järjen käytön kannalta. En voi kuitenkaan kuin kannattaa päätöstä erottaa Kaltion päätoimittaja. Tarkoitushakuista toisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista ei pidä hyväksyä ja sillä siisti.
Minusta sarjakuva suhtautui typerästi myös valtiojohtoomme. He ovat toimineet sangen hyvin tässä tilanteessa, mitä nyt Vanhanen ontui.
Kaikki he tuomitsivat väkivallan käytön ja halusivat rakentavaa keskustelua.
Komposti
Anonyymille kommentaattorille on huomautettava, että sarjakuvan (huom! huom! kyseessä ei ole pilakuva, vaan aivan toinen media) "hutaisu" on tässä tapauksessa piirtäjän käyttämä tyylilaji. Ranta tekee sarjakuvansa luonnosmaisesti. Piirtäjän maneerin haukkuminen on yhtä oivaltavaa kritiikkiä kuin kirjailijan pilkutuksen arvosteleminen tai säveltäjän valitseman musiikkilajin moittiminen. Tämäntasoisen arvosteluketjun häntäpäässä on kiukkuinen kansalainen, joka vaatii näköispatsaita puistoihin ja Timo Koivusalon elokuvia telkkariin.
Kehotan myös kommentoijia lukemaan puheena olevan sarjakuvan ennen kuin lyödään leimakirveellä.
Olin itse alunperin, olen yhä, sitä mieltä, että Vanhasen ja Halosen anteeksipyynnöt tanskalaispilakuvien julkaisemisesta suomalaisella nettisivulla eivät olleet mitenkään raskaita iskuja sananvapautta vastaan. Normaalia diplomatiaa. Siinä päästiin kohottamaan kansallista profiilia ja keräämään pisteet joka taholta.
Mutta se olisi voinut jäädä siihen.
Nyt on kytketty keskustelua koskeva kommentti itse keskustelun alkusyyhyn. Eli onko keskustelusta keskusteleminen kiellettävä?
Anonyymille, taiteilijanimeä Ruzaccho käyttävälle kommentaattorille on huomautettava, että jos "hutaisu" on jonkin sarjakuvataiteilijan omaksuma tyylilaji, tai että tämä tekee sarjakuvaansa "luonnosmaisesti", asia on minulle sinänsä yhdentekevä.
Jos lopputulos kuitenkin on sellainen kuin tämä nyt puheena oleva, pidätän itselläni oikeuden luokitella sen hutaisuksi, ja tässä tapauksessa vieläpä sisällöltään klisheemäiseksi, veltosti kokoon ajatelluksi.
Mm. tästä syystä en voi tuntea suurta surua tapahtuneen johdosta.
Toivotan kuitenkin sydämestäni anonyymille, taiteilijanimeä Ruzaccho käyttävälle kommentaattorille ja hänen vaaliheimolaisilleen voimia taistelussa sananvapauden puolesta. Niitä tarvitaan vielä.
Kustaa Anton Laurila
Siinä on linkki mikä kaikkien ja erityisesti Suomettumisen mestarin Sediksen kannattaa katsoa ja miettiä että mitä miettii.
Ruzacchon perusteluihin minulla ei ole lisättävää.
Olen jotakuinkin samaa mieltä.
Mutta tuulta vasten on typerää mennä sylkemään. Saa omat räkänsä silmilleen.
Näin kävi nyt Kaltion päätoimittajalle.
Ville Rannan "ylimääräinen" boikotointi sen sijaan on täyttä rasismia!
Jari,
elokuvasensuurilla on hyvät ja huonot puolensa. Sinä vaadit sitä äskettäin tiukentamaan ikärajoja.
Ulkopoliittinen kieltoperuste elokuvasensuurissa tuli lainsäädääntöön toisen maailmansodan jälkeen. Se oli asia, josta eduskunta oli yksimielinen kommunisteista kokoomuslaisiin. Itse asiassa siinä välissä oltiin epäilevämpiä.
Sotasensuurihan oli kieltänyt natsilaiset, natsimieliset, natseista muistuttavat ja myös eräitä tunnettuja kotimaisia venäläis- ja bolsevikkivastaisia elokuvia.
Vaikka tätä en menisi tutkimustuloksena kehumaan, ulkopoliittinen kieltoperuste on saattanut estää esimerkiksi apartheidia tukevien elokuvien maahantuontia. (Niitä muunneltiin kyllä esimerkiksi "hollantilaisiksi" juuri tästä syystä).
Olen sitä mieltä, että ulkopoliittinen kieltoperuste on hyvä olla laissa. Sitä ei vain pidä käyttää. Näin asia on Ruotsissa. Kysy sieltä, miksi he kielsivät Mantsurian kandidaatin vuonna 1963. Sen jälkeen ulkopoliittista kieltoperustetta ei ole siellä käytetty.
Ulkoministeriö oli yleensä elokuvien ulkopoliittisen sensuurin takana. He katsoivat, että kieltäminen on pienempi juttu kuin riidan aiheuttaminen. Niitä riitojakin kyllä 1950-luvun alussa oli, ja vähän myöhemminkin. Siitä kokemus. Siperia opetti?
Monet näyttävät ryhtyvän kovin paavillisiksi tässä sananvapausasiassa.
Paavillisiksi?
Sananvapaudesta on kovin helppo puhua kevytmielisesti silloin kun asuu maassa, jossa se vallitsee.
Sananvapauttahan ei oikein huomata, ennen kuin sitä ei ole.
Suosittelen vierailua tai peräti asumista sellaisessa maassa, jossa asiat ovat toisin. Se on hyvin opettavaista.
Mitä elokuvasensuuriin tulee, en ymmärrä sinua. Jokin sananvapautta rajoittava pykälä on hyvä olla laissa, kunhan sitä ei käytetä?? Olisiko tässä jonkinlainen ristiriita?
Suomessa kiellettiin neuvostovuosien aikana yhtä jos toista, ei pelkästään elokuvia. Sotaveteraanejakaan ei oikein saanut avoimesti arvostaa. Syynä oli aivan sama pelko kuin tässä Kaltio-asiassa -- isomman ja vahvemman pelko. Siis väkivallan.
Noihin vuosiinko sinä haluat palata? Siihen, että varmuuden vuoksi pidättäydytään mielipiteen ilmaisemisesta?
P.S. Kyllä, minä vaadin elokuvien ikärajasysteemin tiukentamista. Ei siinä mistään sensuurista kyse ole, ainoastaan vanhempien selkeämmästä opastamisesta suojelemaan lapsiaan. Kumma jos tämä asia on sinulle jotenkin epäselvä.
Laeissa on kovin monta sellaista kohtaa, jotka ovat siellä, vaikka niitä ei käytetä. Kriisilait esimerkiksi. Ei minusta olisi omituista, että hallituksella olisi oikeus esimerkiksi kriisioloissa kieltää ulkopoliittisesti vaaralliset elokuvat (tai peräti vihollisen elokuvat). Mutta sananvapauslain kunnioitus tämän säännöksen nyt sitten estää. Vaikka jokainen tietää, että kriisiaikoina tai sodassa sitä sananvapautta ei sitten kuitenkaan ole.
Ikärajasysteemin tiukentaminen on sekin eräällä tavalla sensuuria, vaikkei aikuissensuuria olisikaan. Perustuslaki kun ei periaatteessa oikeastaan katso eroa oikeuksien rikkomisen suhteen iän perusteella. Mutta onhan sinne tämä poikkeus "lapsen suojelemiseksi" värkätty. Sillä perusteella niitä SITOVIA ikärajoja sitten asetetaan.
Tuskinpa se näistä "uudistuksista" sen selkeämmäksi tulee: ilmeisesti yksi ikärajaslotti lisää, K14 on tulossa. Jos asia olisi vanhemmista kiinni, ikärajoja ei tarvittaisi lainkaan. Suositus riittäisi. Ei mielestäni voi loogisesti vedota kumpaankin yhtä aikaa, tarkastamon sitoviin ikärajoihin ja vanhempien vastuuseen. Vanhemmilla ei nimittäin ole valinnanvaraa. Ainoastaan elokuvista pois jääminen on mahdollista. Ikäraja sitoo kaikkia vanhempia ja yrittäjiä.
Jokainen myös tietää, että maa erikseen julistetaan sota- tai kriisitilaan, jolloin kriisiajoille tarkoitettu lainsäädäntö tulee voimaan.
On niin ilmeisen selvää, ketkä hyötyisivät noiden rajojen hämärtämisestä, että sellaista pitäa välttää viimeiseen asti, ja itse asiassa siitä melkein pitäisi tehdä rikos ihmiskuntaa kohtaan, jos mistä.
"Ihmettelen, miten Sedis kulttuurin tutkijana ja tuntijana voi sivuuttaa Rannan sarjakuvan yhdellä yliolkaisella adjektiivilla, kun kyse sentään on tässä tilanteessa suuren luokan periaatteellisesta kysymyksestä"
Turha yrittää. Itse yritin jo, kyllästyin. Tämän Sediksen keskustelumetodi tässä asiassa on se että kaikki jotka ovat erimieltä ovat lähtökohtaisesti typeriä ja propagandistisia. Tutkijalta aika asenne. Omaa asenteellisuutta ei tunnu näkevän ei sitten hitustakaan. Jokin ketunhäntä on kainalossa, sanon minä.
Mikä on sellainen sensuuritutkija joka ei kirjarovioita kavahda? Ja mikä on sellainen yhteiskunta jonka satiiriikestokyvyn raja saavutettiin tässä?
Minusta Ville Rannan sarjakuva oli tärkeä kommentti. Sen saamasta kohtalosta ei voi olla kuin järkyttynyt. Ja se, että tälle löytyy vielä ymmärtäjiä tästä maasta on masentavaa. Jonkinasteista uusssuomettumisesta voi alkaa puhua.
No, ehkä tämä on terveellistä. Nähdään nyt että ei nämä länsi-eurooppalaisen kulttuurin arvot niin sisäistettyjä tässä maassa olleetkaan. Liian lyhyt aika.
Puhukaa te vain "uussuomettumisista".
Ei niillä käsitteillä paljon kultaa vuolla.
Mutta missä se Taligent niitä kirjarovioita näkee. Unissaanko?
Ja mikä mahtaa olla "länsieurooppalainen" kulttuuri. Ja miksi se olisi niin kovin tärkeää?
Kirjarovioista puhuminen on hölmöä siis siksi, että taiteilija Ranta saa käsittääkseni nyt pois pudotetun tekeleensä julkaista missä haluaa - jos siis joku suostuu sen julkaisemaan.
Kai hänellä copyright omiin tekemisiinsä on.
Eri asia on, että kuka suostuu ne julkaisemaan. Ja ehkä jopa maksamaan siitä.
Eli kirjaroviot ovat tästä asiasta harvinaisen kaukana.
Huomautan vielä tässä keskustelussa, etten itse näe mitään "uussuomettumisen" vaaraa, vaikka Rannan ja Kaltion päätoimittajan kohtelu on järisyttävä idioottimaista.
Maamme kulttuuria tai valtiojohtoa on vaikea syyttää, kun itsenäiset ja yksityiset yritykset alkavat savustaa epämiellyttävää päätoimittajaa ulos kulttuurilehdestä. Vai onko meidän ymmärrettävä, että Tapiola on Suomen Gazprom?
Lehdistön vaitiolo on tosin melko huolestuttava asia. Olkoonkin, että Kaltio on pieni julkaisu, sen vaikutusarvo on aina ollut sen levikkiä suurempi. Lisäksi se on PAHA SIGNAALI, että päätoimittajia noin vain erotetaan ilman järkiperusteita.
Yleensä suomettumiskorttia heiluttelevat ihmiset vaativat myös pikaista Nato-jäsenyyttä, Alpo Rusin kanonisointia ja julkisen talouden lakkauttamista (poislukien armeija ja poliisi). En siksikään halua laittaa nimeäni sellaiseen adressiin, jossa s-sanaa käytetään.
Koko jupakassa yksi on kuitenkin yli muiden "suomettuneisuudessa": Oulun sivistystoimi. Pahat kielet tosin juoruavat, että taustalla on paikallista kärhämöintiä. Mutta olisi ollut silloinkin suoraselkäisempää vedota huonoihin henkilökemioihin eikä johonkin sarjakuvaan.
Kaltion toimien hyväksyminen sillä täysin subjektiivisella perusteella, että Rannan sarjakuva oli "huono", "typerä" tai "epä-älyllinen", on sananvapaudelle lähtökohtaisesti vihamielistä. Tekeekö se sensuurista hyväksyttävää, että se sattuu vastaamaan tarkastelijan omia näkemyksiä "eettisestä kestävästä" ja "hyvästä" taiteesta? Erityisen huolestuttavaa episodissa on se, että pankki- ja vakuutusyhtiöiden edustajat pyrkivät nyt määrittelemään sen, mikä on oikea tapa käyttää sananvapautta. Miksi tällaista hurskastelevaa poliittista korrektiutta ja totaalista huumorintajuttomuutta pitäisi ymmärtää?
En voi kuin sanoa sen, että minusta Rannan sarjakuva oli oivaltava kommentti siihen, että maailma on muuttunut pelottavaksi ja ihmisen ainoa reaktio sitä kohtaan on hämmennys. Tuntuu siltä, että taiteilijalta vaaditaan yllättäen ratkaisuja, vastauksia, tiukkoja loogisia kommentteja, kun minusta taiteilijan tehtävä on vain näyttää mitä tapahtuu ja ehkä myös esittää kysymyksiä. Kumpaakin tekee Ranta, minusta aivan loistavassa sarjakuvassaan. (Jossa Muhammed muuten saa viimeisen sanan. Kukaan ei hänen viimeisen repliikkinsä jälkeen kumoa sitä mitä hän on sanonut.)
Muhammed voi saada viimeisen sanan, mutta viimeistä kuvaa - eikä ensimmäistäkään - hän ei halua, vaikka se meidän mielestä olisi mitä, "vain pilakuva", vain sitä ja tätä, ja vaikka kuinka eettinen ja oikea. Siis meidän mielestämme.
Kyse ei ole sensuurista, vaan julkaisukiistasta.
Sitten minä sanon, että isääni ei saa kuvata millään muotoa. Ei millään muotoa. Uskotteko?
Lähetä kommentti