Henkisen haaremin jäljillä

Selibaattikirjassaan Birdy - yksi niistä Blogistanin ilmiöistä jotka pitäisi keksiä jos heitä ei olisi - kehittelee jälleen kerran uutta negatiivista käsitettä maailmaan. Siksi aion siteerata inhimillisesti katsoen liian paljon.

"Henkinen haaremi" määrittyy Birdyn kirjoituksessa suhteessa "normaaliin ystävyyteen", jonka olemassa oloa hän ei (tietenkään) kiellä myös "henkisissä haaremisuhteissa", mutta kaiken tämän birdyläisittäin määrittyvän normaaliuden "ohella henkisen haaremin henkeen kuuluu se, että 'ystävyyksissä' on tavan takaa pieniä rajan ylityksiä, pieniä tunneleimahdusdraamoja ja 'ystäviksi' on alunperinkin valittu sellaisia henkilöitä, joiden kanssa voisi tai olisi voinut olla sutinaa."

Birdyn mielestä ilmiö, joka on molempien sukupuolien jakama, täyttää henkisen huomiontarpeen: haaremin sulttaani/kuningatar (ilmaisu tämän blogin kirjoittajan) "saa osakseen flirttiä ja virityksiä, mutta niistä voi vain nauttia ilman suurempia murheita, koska se puoliso on jo valittu. Henkisen haaremin jäsenet saavat platonisesti huomiota ja suojaa - ja voivat tyydyttää romanttisen haikailun tarvettaan. Kuvio saattaa kuitenkin kaatua omille rinnuksille, kun tulee selväksi, ettei romanttista toivetta koskaan täytetä (sehän on elinehto henkiselle haaremille) tai jos haaremilainen lakkaa kokonaan haikailemasta."

"Oli miten oli, henkinen haaremi saattaa vaurioittaa sitä primäärisuhdetta", Birdy voivottelee ja kysyy loppupäätelmänään vastaamatta siihen, mutta tarkoittaen, että hän on jo vastannut: "Onko todellakin ihmisen niin vaikea keskittää eroottisromanttiset touhunsa yhteen suhteeseen ja panostaa sen ylläpitoon?"

Mistä kaikesta Birdy nyt sitten puhuu "henkisenä haaremina"? Tiivistäkäämme lausumia väitteiksi, jotka siis määrittävät oikean, aidon ja todellisen ystävyyden erotuksena "henkisen haaremin" "'ystävyydestä'":

1) Henkisessä haaremissa on johtaja ja jäseniä. Implisiittisesti ystävyys on siis korostetun tasa-arvoista.

2) Henkinen haaremi ei ole normaalia ystävyyttä, sillä henkisen haaremin jäseniksi valikoituu ihmisiä, joiden kanssa voisi tai olisi voinut olla sutinaa. "Sutina" ei siis ole määritelmällisesti koskaan - ei ennen, ei nyt, eikä tulevaisuudessa - ole mahdollista ystävien kesken. Ystävyys on sutinatonta.

3) Henkinen haaremi on vain "ystävyyttä", mistä seuraa, että ystävyyteen "rajan ylitykset" ja "tunneleimahdusdraamat" eivät kuulu, ja otaksun olevani birdyläisittäin oikeassa etteivät siihen kuulu myöskään "flirttailu" ja "viritykset". Ystävyys on siis oikeimmillaan uomaantunutta, tunneleimahduksia välttävää, flirtitöntä ja virittymätöntä tilaa ja jatkuvutta korostavaa tasa-arvoista toveruutta, josta - kuten loppukaneetti muistuttaa - eroottisromanttinen on kokonaan poistettu, sillä sitä pitää harrastaa vain - ilmeisesti ikuisen ja muuttumattoman - primäärisuhteen kanssa. Perin kristillinen ajatus maailmasta, jossa mm. avioerot ovat mahdottomia.

4) Henkinen haaremi perustuu johtajan osalta huomiontarpeeseen. Ystävyyteen huomiontarve ei ilmeisesti kuulu. Toisin sanoen parasta on huomaamaton ystävyys, jonka tulkitsen itsestäänselväksi, jatkuvasti realisoituvaksi ihmiskontaktiksi, missä tosin myös kohta kolmen varaukset pätevät.

5) Henkinen haaremi on jäsenilleen platonilaista romanttista haikailua, sillä se on totaalisesti eri juttu kuin huomiontarve. Tämä on tietysti ristiriidassa kakkospäätelmän kanssa, jossa nimenomaan ystävyys määriteltiin sutinattomaksi eli platoniseksi. Näin voimme unohtaa platonilaisuuden (kuten siihen liittyvän homoseksuaalisuuden, Birdykin käsitteli vain heterosuhteita) tiivistelmästämme, sillä se on oleellinen osa molempia, sekä "ystävyyttä" että ystävyyttä. Tästä platonilaisuudesta huolimatta hän keikauttaa käsitteellisen veneensä Näsijärven pohjaan sanomalla henkisen haaremin olevankin yhtäkkiä "eroottis-romanttisia touhuja".

6) Haaremin purkautuminen jonkun jäsenen irtaantuessa siitä on huono juttu, vaikka joku vähemmän analyyttinen voisi kuvitella, että se olisi hyvä juttu, sillä eikö "ystävyydestä" irtaantuminen ole hyvä juttu, kun kerran tarjolla on ystävyyttäkin?

Hyvä ja hauska käsite, ja juuri siksi, että "eroottisromanttiset touhut" sisältyvät vihjauksena itse käsitteeseen, kuten Birdyllä yleensä aina, mutta aiheetta enempään tässä sisäisesti ristiriitaisessa muodossaan.

Johtajatason tiivistys tiivistyksestä: Birdy haluaa yksinkertaisesti tehdä eron (määrittelemättä jäävän) normaalin ystävyyden ja parisuhteen kaltaisen primaarisuhteen välille vedenjakajanaan "eroottis-romanttiset touhut" ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Varovaisena ihmisenä en käy arvioimaan tämän toiveen mahdollista vastaavuutta reaalimaailman kanssa. Olen ihan itse jotenkin havainnut, että birdyläisittäin määritellyn "normaalin ystävyyden" ulkopuolella esiintyy "eroottis-romanttista touhuilua" - ainakin siinä laajuudessa kuin Birdy kirjoituksessaan esittää - varsin paljon, ja varsin usein jopa ystävysten kesken. Huomioni mukaan on esimerkiksi paljon ihmisiä, jotka pysyttelevät ystävinä, vaikka joskus heillä on ollut keskenään "sutinaa" ja historiaansa kieltämättöminä he sen mieluusti muistavat, joskus jopa pilke silmäkummassaan. Jos kohta se ei auta "normaalin ystävyyden" päämäärään pyrkiessä, tuo se mukanaan ymmärrystä joskus yli koko tilanteiden monimuotoisuuden.

Birdyn käsitteellinen ongelma on siinä, että hän määrittelee blogikirjoituksissaan varsin monet käsittelemänsä ilmiöt negatiivisesti, toisin sanoen rajaa rajaamistaan, eikä pääse koskaan perille. Sen vastapainoksi hän Stetson-Harrison -metodilla tuottaa sellaisia käsittämättömyyksiä kuin "normaali ystävyys", josta tulee oikeassa olevan olemassaolon (O-O-O -metodi) ylin määre.

Sanottakoon oma kantanikin näin lopuksi: ystävyyksiä on monenlaisia - ystävät päättävät niiden toimintamalleista itse. Yhtä, ylihistoriallista ystävyyden määritelmää ei ole.