Huomasin, että moni listaa elokuvansa, jotka katsoo. Kun sattui olemaan kuun viimeinen päivä, pistän minäkin oman listani tammikuulta 2005. Varmasti listalta on unohtunut joitakin ihan mainitsemisen arvoisiakin, mutta melkein kaikki tässä ovat. DocPoint-leffoja olin tietysti nähnyt jo marras- joulukuussa, joten jos niiden puutteita joku ihmettelee, syy on se. (Tähän kuuluisi oikea hymiö)
Lisäksi silmien vierestä ja edessä on vierinyt paljon puolikkaita fiktioelokuvia, satunnaisesti vastaan tulleita dokkareita, reppareita ja muita elokuvia, joiden luonnetta en käy selvittämään.
Mutta nämä nyt tulivat mieleen, kun vähän kirjojaan selasi. Järjestystä niillä nyt ei ole, ehkä tätä kirjaa pitäisi ruveta pitämään enemmänkin.
Arto Halonen: Kuuban valloittajat (2 kertaa)
Arto Halonen: Karmapa – jumaluuden kaksi tietä (1998)
Arto Halonen: Karmapa – matka maailman katolle
Arto Halonen: Koti (1995)
Arto Halonen: Rigside (1992)
Arto Halonen: Turisti (1989)
Arto Halonen: Veren perintö (1994)
Arto Halonen: Taivasta vasten (2000)
Arto Halonen: Tynnyrimies (2004)
Timo Koivusalo: Kulkuri ja joutsen (1999)
Ere Kokkonen: Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996)
Ere Kokkonen: Hurmaava joukkoitsemurha (2000)
Timo Linnasalo: Eros ja Psykhe (1998)
Lasse Naukkarinen: Olipa kerran Utopia
Markku Lehmuskallio: Pohjoisten metsien äänet 1973, colour, 14 min
Markku Lehmuskallio Mies jolla on kahdet kasvot 1975, colour, 25 min
Markku Lehmuskallio: Anna. Oodi nganasaneille (1997)
Markku Lehmuskallio: Uhri (1997)
Susanna Helke & Virpi Suutari: Valkoinen taivas
Jaakko Ilkka Virtanen: Miehen mitta (1997)
Pertti "Spede" Pasanen: Naisen logiikka (1998)
Aleksi Mäkelä: Häjyt (1999)
Kaisa Rastimo: Heinähattu ja Vilttitossu, 2002
Claes Olsson: Ihanat naiset rannalla (1998)
Markku Pölönen: Kuningasjätkä (1998)
Aku Louhimies: Levottomat (2000)
Aku Louhimies: Kuutamolla (2002)
Aku Louhimies: Paha maa (2005)
Peter Watkins: The War Game (1965)
Leila Pakalnina: Dream Land
Sergei Dvortsevoi: In the Dark
Todd Field: In the Bedroom (Satimessa)
Santiago Álvarez: 79 primaveras
Du Kich Cu Chi (Cu Chi Guerillas, Vietnam 1967)
Roman Karmen: Vjetnam (NL 1954)
Vojna okontshena – borba prodolzhajetsja (NL 1976)
Pierre Schoendoerffer: Dien Bien Phu (Sodan arvet – Dien Bien Phu, 1992)
Peter von Bagh: Vuosi 1939
Peter von Bagh: Viimeinen kesä 1944
Peter von Bagh: Vuosi 1952
Peter von Bagh: Ajan draama
Peter von Bagh: Asema
Peter von Bagh: Joulukuu
Peter von Bagh: Päivä Karl Marxin haudalla
Peter von Bagh: Mies varjossa
Peter von Bagh: Olavi Virta
Peter von Bagh: Elämä ja aurinko – Rapsodia F. E. Sillanpään maisemasta
Peter von Bagh: Lähikuvassa Rauli Badding Somerjoki
Peter von Bagh: Suomi Pop 1939-1944
Televisiosarjat: Komisario Frost, Princess Marie
George Roy Hill: Slapshot (Lämäri, 1977)
Milos Forman: The Man on the Moon (US 2001)
John McTiernan: Seikkailija Thomas Crown
Clint Eastwood: Space Cowboys
Clint Eastwood: Unforgiven (1992)
Alejandro Amenabar: Abre los Ojos
Tim Robbins: Dead Man Walking (1995)
Guillermo del Toro: Mimic (1997)
George P. Cosmatos: Shadow Conspiracy (1997)
James Cameron: The Terminator (1984)
Jack Nicholsson: The Two Jakes (1990)
Barry Levinson: Young Sherlock Holmes (1985)
Richard Thorpe: Jailhouse Rock (1957)
Robert Taylor: Conspirator (1949)
Peter Glenville: The Comedians (1967)
Robert Abel, Pierre Adidge: Elvis on tour (1972)
Robert Siodmak: Escape from East-Berlin (1962)
Tay Garnett: Bataan (1943)
Gottfried Reinhardt: Betrayed (1954)
Ted Tedzlaff: Terror on the Train (1954)
Lyhäreitä mm. ehkä noin parin- kolmenkymmenen (designiin liittyvän) lyhärin ohella:
Päijännehullut 1937, b/w, 7 min
Koli, mahtava – kuuluisa 1943, b/w, 9 min
Keski-Suomi kutsuu 1945, b/w, 10 min
Kolin korkeuksista Saimaan saaristoon 1948, b/w, 9 min
Aimo Jäderholm: Kiannan vesillä 1957, colour, 15 min
Sompio II 1962, b/w, 7 min
Risto Jarva: Kitka 1963, colour, 9 min
10 kommenttia:
Luoja paratkoon, eikö tuossa jo aivo sula?
Pari kysymystä: Oliko tämä miten lähellä keskiarvo-kuukautta, vai tönikö DocPoint lukumäärää jonnekin?
Ja miten nuo suunnilleen jakautuu suhteessa työ/huvi, koti/teatteri?
OlliS
http://iki.fi/dst/blog/
Herranen aika! Minä en edes tiennyt, että on olemassa noin monta elokuvaa. Itse kävin viimeksi katsomassa Pekka ja Pätkä puistotäteinä. Siitäkin on jo tovi.
-Simahaukka-
Herra Jumala. Unohdin listasta Pekka ja Pätkä -elokuvat. Vai oliko se viime vuoden puolella?
Listalta puuttuivat ainakin:
Fellinin Rooma,
Jaakko Ilkka Virtasen Hilda Goes Europe
J.I. Virtasen I am writing You Down Here on Earth
ja lapsen kanssa katsotut:
Pari Asterix-elokuvaa
Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Winx-tyttöjen kavalkadi - noin tunti päivässä
Frankenstein
Muumio
Aina on jokin juttu menossa joka tönii: tuo olisi semmoista 800-900 elokuvaa vuodessa, joka on hyvän vuoden keskiarvo, harvoin on mennyt yli tuhannen ja harvoin jäänyt alle viidensadan viimeisen viidentoista vuoden aikana.
Jotkut elokuvat tulee nähdyksi useampaan kertaan. Videonauhoittaa ei onneksi enää tarvitse, eikä paljon mahtuisikaan, mutta DVD-puolelta tulee kaikenlaista katseltua.
Filmografiassa katson noin 60-80 elokuvaa vuodessa, kotimaiset ensi-illat päälle - noin 20 näytelmää ja satakunta dokkaria. Festivaaleilta tulee vuodessa 60-100 elokuvaa. Eri ohjaajakatselmukset (artikkelit, lehtijutut, katalogitekstit yms.) tekevät vuodessa 50-100 elokuvaa. Orionin esitteitä eri elokuvista kirjoitin viime vuonna noin 100, tänä vuonna varmaan 50. Elokuvakanavilta tulee kotona katsottua useampi kuin yksi päivässä, vuodessa vähintään 400, lisäksi ulkomaisten elokuvien ennakoita, erilaisia elokuvaviikkoja, elokuvakerhoesityksiä, omien luentojen esityksiä ja jopa elokuvateatterikäyntejä eri syistä joitakin kymmeniä. Kyllähän siitä jotain kertyy, kun tämän lisäksi harrastuksenakin on joskus elokuva.
Et oo kyllä kattonu kaikkia silimät auki.
Mutta mikä on tuo Sompio II (1962) ja missä sen vois nähdä?
Tiina - tiedät kyllä kuka!
Lainaan itseäni ja työtoveriani Ileä viime syksyltä:
"Sodanjälkeisten pulavuosien paineessa dokumenttielokuvaus keskittyi jälleenrakentamiseen ja siirtolaisten asuttamiseen, joka ei jättänyt tilaa etnografisen kuvauksen näkymille. Tuolloin uusien asutustilojen raiviot ja yhdysteiden verkostot pirstoivat koko Suomen perinteiset ympäristöt. Ja tämän jälkeen uutta hyvinvointia jauhava metsä- ja voimalateollisuus tukahduttivat 1950-luvun kuluessa kala- ja riistataloudelle perustuneen luontaiskulttuurin viimeiset saarekkeet. 1960-luvulla Muinaismuistoyhdistyksen ja Kansallismuseon uudelleenherätetyllä hankkeella tallentaa elokuvaan katoava kansanperinne oli siksi viimehetken tilausluonne. Vuosikymmenen elokuvista merkittävin oli kansatieteilijä Osmo Vuoriston ja Suomi-Filmin lyhytelokuvaosaston johtavan kuvaajan Niilo Heinon Sompio –dokumenttien sarja. Sompio, Niittyheinän teko ja Kiiskismarkkinat merkitsivät Sompion kylän ja sen työkulttuurin elokuvaan kiinnitetyn nostalgian viimeistä esittämisen mahdollisuutta ympäristötuhon jo lähestyessä. Sarja nimittäin valmistui teatterissa esitettävän alkukuvakäytännön päätösvaiheessa, samaan aikaan kun Kemijoki-yhtiön suunnitelmat upottaa Sompion niityt ja suometsät Lokan vesialtaan pohjalle odottelivat valtakoneiston lopullista silausta."
Elokuva-arkiston Anna Mikkonen voi varata sinulle videohuoneen, jossa voit sen videolta (kohtuullista maksua vastaan) katsoa. Sompio-elokuvia on siis kolme.
Niinniin sielä Helsingisä. Mutta entäpä muuala, vaikkapa Oulusa. Sinä kun oot tuommoinen maalimanmies - tiiät kyllä mitä tarkoitan - niin etkö sinä voisi järjestää, että nuo merkkiteokset nähtäisiin esimerkiksi televisiosa. Puhun nyt siis Sompioista.
Tiina - tiiät kyllä kuka!
Kyllä on kadehdittavaa tuo elokuvien maailmassa eläminen.
Lohduttaa tietää että mitä runsaimmat aarekätköt ovat pysyneet minulle täysin tutkimattomina. Kannattaa jatkaa elämänkilvoitusta... jos joskus vielä saisi rahaa kokoon ja hankituksi television sekä DVD laitteiston.
Tiinuska! Televisio-ohjelmiin kun voisikin vaikuttaa: mielelläni tekisin sinne semmoista sarjaa, jossa näitä esitettäisiin. Mutta kun en tee...
Ja kyllä Sompio-elokuva on yhden Helsingin matkan väärtti.
Jari! Sinä muistit minut!!
Käyn kyllä katsomassa Sompion, kunhan tuun lasten kanssa Stationin tornia ihhailemmaan.
Tiinuska - tiiät kyllä mitä.
Lähetä kommentti