Pyhä perjantai vietetään tänään kotona. Elokuvasäätiön kekkereille minua ei kutsuttukaan, joten ne eivät jääneet väliin, vaikka niiden jatkoilla voisi olla kiva jutustella. Olikohan pääministeri Vanhanen kotiutunut Thaimaasta jo sinne?
Kantakapakassani ei taida enää käydä kanta-asiakkaita, joten sekään ei oikeastaan jäänyt väliin. Ja onhan tässä viime viikkoina liikuskeltu kodin ulkopuolella niin, että kotona jatkuvasti törmää esineisiin.
Vaimo on luokkajuhlissa. Laittautui matkaan jo varttia vaille iltakuusi, kun aikomus oli mennä lähiökapakan kautta keskustaan yhdessä lähes naapuriin asumaan eksyneen luokkatoverin kanssa. Sanoin, että jos aikoo mennä jatkoille, niin lähettää tekstarin asiasta viimeistään kello yksi aamulla. Turha sitä on mennä kolmen jälkeen päättämään ja sitten herättelemään minua tuommoisen asian vuoksi.
Minä en koskaan joudu luokkakokouksiin. Jostakin minulle käsittämättömästä syystä minut valittiin sen kokoonkutsujaksi sekä kunnallisessa keskikoulussa ja lukiossa, vaikka ilmoitin kategorisesti, että jos minut valitaan, niitä ei koskaan järjestetä. Ei ole järjestetty. Olisi ollut syytä uskoa miehen sanaan. Vaikka ehkä on niin, etteivät muut ole kaivanneet semmoista sen enempää kuin minäkään. Minulle riittää tämä yksi luokkakokous, joka on koko ajan menossa, nimittäin keskiluokkakokous.
Kun vaimo sitten aina minun poissaollessani järjestää "kirjallisuuspiirejä", järjestin minäkin "opintopiirin". Neiti S., kolmikymppinen melkein maisteri, kaipasi tutorointia, mutta eihän siitä mitään tullut. Yksi tenttikirja - kyse ei ole oman oppiaineeni tentistä - sentään kävi pöydällä.
Tein häränpaistista suikaleita ja erinäisistä kasviksista (paprika, sipuli yms.)voimakkaan tumman maustekastikkeen kera chilistä mössöä, suikaloin kananfileitä ja paistoin kurkuma-inkivääripohjaisessa sekoituksessa sipulin kanssa (hieman makeaa sekin kun näitä makeita nesteitä on tarjolla nykyään niin paljon), alkupaloina pinaatti-juusto -tortellineja runsaan parmesan-juuston kera ja koko ruoan ajan lisukkeena tomaattisalsaa reilun kattilallinen. Söimme näitä sekoituksia käärittynä ohuenohueen rieskaan, joka on parempi vaihtoehto kuin maissiwrapit. Juomaksi vettä ja teetä, minä nappailin vielä pari beherovkatotia, kun vilutti ja nenästä tiputti. Neiti vietti tipatonta tammikuuta.
Kun emme olleet nähneet pitkään aikaan, juttua omista tämänhetkisistä elämänkiemuroista riitti, kuten lähes koko kymmenvuotisen tuttavuutemme aikana.
Koti-ilta on totta totisesti paikallaan, sillä puolitoista viikkoa on menoa piisannut. Eilenkin olivat Kuuban valloittajien avajaiset, Forum 1 oli täynnä ja Eatz sen jälkeen samaten. Kuubalaista tanssia, soittoa, monelaista (hyvää) ruokaa ja juomaa sekä aivan maanmainiota seuraa, vanhoja tuttuja ja tuorettakin. Vain alkuillan paikalla ollut Neiti S. vaihtui tämän kotiinlähdön jälkeen Neiti T.:n, tuo kahden tusinan kypsyysvuoden ylittänyt tuleva kirjailija (ähäkutti), jolle luovutin arvokkaimpana mahdollisena lahjana blogini osoitteen.
Eatzissa oli paljon kuuluisia ja tunnettuja ihmisiä, joita en juuri tavannut, koska käytin lähes kaiken aikani jännittäviin keskusteluihin Neiti S.:n ja Neiti T:n kanssa. Kerran jouduin ilmeisesti naistenhaun vuoksi salsa- ja rumbakentälle joraamaan. Se meni niin hyvin, että tanssikumppanini piti seuraavan päivän lomaa töistä ja sain kaivaa ojaa tänään kahden edestä. Pitää olla ensi kerralla varovaisempi ja muistaa, että vasta vuosikymmenien parkettikokemus tuo turnauskestävyyttä.
Mutta Kuuban valloittajien kokemus on jaettavissa. Koskapa bileet olivat mageet, mainostan, että elokuva tulee ensi viikolla teattereihin (Forum 1) ja että elokuvalipulla pääsee kokemaan murto-osan eilisestä tunnelmasta, sillä lippu kelpaa käytettynäkin Eatzin Kuuba-viikolle sisäänpääsyyn.
Taidan keskittyä odottelemaan sitä tekstiviestiä. "Räks, räks... Yhteys Eshpoossheen on nhyt phoikki!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti