perjantaina, tammikuuta 28, 2005

Miksei aina voi olla perjantai...

Vähän kiirus, mutta jännä päivä tiedossa. SEA:n arkistonhoitaja Juha Kindberg - hän vastaa ulkomaisista kokoelmista - on luvannut näyttää aamulla uuden löydön vuodelta 1905. Sitten onkin jo aika kiirehtää filmografiatyöryhmän kokoukseen, jossa käsiteltävänä Lehmuskallion elokuva Anna (1997). Kokouksen jälkeen korjaukset viedään tietokantaan.

On puolipäivä. Aika katsoa Orionin ensi viikon esitteiden tila. Kirjoitan yksi tai kaksi uutta esitettä, tsekkaan muut, kirjoittelen niitä puhtaaksi ja tarkistan vanhojen kierrätettävien esitteiden tilaa ja luonnetta, varmistan, että paperilta tietokannalle siirretty file on kaikin puolin kunnossa. Siirrän ne osaksi tietokantaa.

Kello on kaksi. On nälkä. En syö, haen kupin kahvia ja käyn tupakalla, vaikka puhelin soi takana, kuten koko päivän ajan noin puolen tunnin välein. Tähän aikaan nimittäin vaimo soittaa perjantaisin ja kysyy jokseenkin tarpeettoman kysymyksen, että oletko menossa jonnekin.

"Olen", vastaan.
"Sinnekö?"
"Sinne."
"Ja tulet kun tulet."
"Tulen kun tulen."

Vartin yli kaksi tarkistan tilanteen. Dead linet kunnossa, paitsi se Slovenian esitelmän abstrakti. Paniikki.

Puoli sivua englanniksi on valmis kello 15 mennessä. Aika pistää pillit pussiin vaikka miinusta tulee.

Otan töitä kotiin, sillä viikonloppuna voi tehdä ainakin toisen filmografia-elokuvista ensi viikolla.

Pari kirjaa lukemista varten, koska viikolla ei ole ehtinyt. Mutta kurkku tuntuu karhealta. Siispä karaokeen sitä klaaraamaan.

I made my day!

Ei kommentteja: