Elämä on tällaista, sillä juuri kun olisi halunnut, että jotakin tapahtuisi ja sitä paitsi Ilta-Sanomien horoskooppikin oli jumalaisen suosiollinen, kuten jälkeenpäin opin tietämään, niin eksyin kantakapakkaani luennon jälkeen ihan yksikseni, eikä muuta ollut tekemistä kuin tekstiviestittää niin maan perusteellisesti, ja tulihan niitä varmaan kolmekymmentä, pari antaen vinkkejä blogeistakin, mm. selostaen epämääräisesti että kirjailija Anita Konkka halusi päästä pahasta ja yritti nakittaa minut - ja arvasi muuten oikein että en olisi ollut kieltäytymässä - mainostamaan blogeja, mutta ei minulle kukaan tänään semmoisista soittanut, mitä en kyllä pannut pahakseni, sillä nelosen uutisista minulla on kyllä enimmäkseen huonoja kokemuksia sen pari kertaa kun olen sinne eksynyt kommentoimaan jotakin maailmanihmettä, ja siksi minua kismittää paljon enemmän se, että E.K., tuo female, "Naisihmeinen, jolla mies ja liuta lapsia ja eläimiä" ei nykäissyt minua hihasta ratikka 1A:ssa, vaan alkoi lurittelemaan valaiden kieltä greenpeace mielessään juuri ratkaisevalla hetkellä, vaikka minun olisi tehnyt mieli mennä kahville jonkun kanssa, kun ei kellokorteistaan kiinni pitävät siihen suostuneet.
Ja niin minä jouduin kapakkaan, josta ihmiset olivat poissa. Ja kun he tulivat poissa olevien kapakkaan, minä olin kapakassa jonkin verran poissa, vaikka jäinkin kapakassa poissa olemaan liian pitkään, olemaan poissa, kapakassa.
Pipsa! Anteeksi että tulin myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti