torstaina, tammikuuta 06, 2005

Megatsunami

Tsunami sai aikaan pahaa jälkeä, mutta minkälaista saisi megatsunami? Jotkin elokuvat ovat näitä tilanteita kuvanneet, mistä Deep Impact ja The Abyss (ohjaajan leikkaama versio) ovat hyviä esimerkkejä.

Megatsunami tarkoittaa erityisen suurta tsunamia. Tieteellistä määritelmää siitä ei ole ja megatsunamin mekanismi on sama kuin tsunamilla, mutta se on käytännöllinen tapa viitata tsunameihin, joiden aaltokorkeus ulottuu 40 metristä yli sataan metriin. Niitä ilmenee joskus paikallisesti hyvin lähellä tsunamin syntypaikkaa ja erilaisissa syvissä lahdelmissa.

Megatsunameita voivat saada aikaan suuret maanjäristykset ja esimerkiksi mereen romahtava saari. Hyökyaalto voi tällöin ulottua jopa 20 kilometrin päähän sisämaahan. Vedenalaiset maanjäristykset eivät yleensä aiheuta megatsunameita, paitsi silloin kuin siihen liittyy suuri maanvyöry veden alla - tavallisimmin tsunamit ovat alle kymmenmetrisiä, niin kuin Kaakkois-Aasiassakin nyt koettu. Historiallisten megatsunamien uskotaan olevan monien vedenpaisumuskertomusten takana.

Alaskan tapaus todisti megatsunamit

Alaskan öljynetsijägeologit kehittivät megatsunamiteorian 1953. He löysivät eräästä kapeasta lahdelmasta Lituya Baysta, Alaskasta, todisteita epätavallisen suurista aalloista. Jäänpeittämä lahdelma on 220 m syvä, ja sen ulostuloaukko on vain 10 metriä leveä. Topologisesti se on sen vuoksi erityisen sopiva tuottamaan paikallisen megatsunamin. Vuonna 1958 heinäkuussa läheinen, 7,5 Richterin asteikolla tapahtunut maanjäristys sai aikaan aallon, joka oli ollut lahdelmassa suurimmillaan 520 metriä korkea. Teoria megatsunameista oli todistettu.

Megatsunamit ovat hyvin harvinaisia, mutta äärimmäisen tuhoisia. Viimeksi megatsunami on realisoitunut noin 4000 vuotta sitten Réunionin saarella, itään Madagascarilta. Lokakuussa vuonna 1963 valtava laatta - 260 miljoonaa kuutiometriä - pohjoiseen Venetsiasta sijaitsevasta Mount Toc-vuoren sivustasta aiheutti Vajont-padon alueella 250 metriä korkean aallon, joka ylitti 110 metrisen padon, tuhosi useita kyliä ja tappoi 2600 ihmistä.

Tapahtumasta on tehty italialainen elokuva Vajont (2002), joka kertoo padon suunnitelleesta insinööris Semenzasta, joka uskoi padon avulla antavansa sähkön jokaiseen kotiin koko maassa. Journalisti Tina Merlin yritti varoittaa vaarasta, joka syntyi kun pato rakennettii lähelle Mont Tocia sekä siitä ongelmasta, mikä syntyi korruptoituneiden poliitikkojen ja työntekijöiden slarvaillessa padonrakennuksen yhteydessä. Täältä löydät Vajontin katatstrofin valokuvia.

Norjanmerellä on ollut tsunami yli 7000 vuotta sitten: tutkijat uskovat, että Storeggan vyörymän kaltaisen tapahtuman uusiutumisen riski on monimaalinen. Vyörymiä on ollut kolme, ensimmäienn 25-30000 vuotta sitten, toinen ja kolmas toisiaan lähellä noin 7300 v sitten. Niiden aiheuttamat tsunamit iskivät Shetlantiin noin 20-25 metriä korkeina. Norjan rannikolla nuo hyökyaallot olivat silloin pahimmillaan 10-metrisiä, miedoimmillaan 3-5 metriin. Megatsunameita ei Euroopassa ole nähty.

Nykypäivänä vaarallisia megatsunameja voi syntyä vulkaanisilla saarilla, kuten Réunionilla ja Hawaijin saarilla, mutta näitä tuliperäisiä saaria on Mooren (2000) mukaan kaikissa valtamerissä. Niiden vaikutus ulottuisi myös niiden naapurisaariin. Hawaijilla on Mooren tutkimuksista (1964) lähtien tutkittu asiaa ja viime vuosina havaittu todisteita viidestä suuresta vedenalaisesta maanvyörymästä Kilauean alueella.

Eurooppa ja megatsunami

Se mikä koskettaa Eurooppaa on geologien arvelu siitä, että seuraava megatsunami syntyisi La Palman saarella Kanarian saarilla. Tätä skenaariota hahmotelleiden Steven N. Wardin ja Simon Dayn mukaan 2000 metrin korkuinen Cumbre Viejan purkautumisen yhteydessä vuonna 1949 tulivuoren läntinen osa halkesi irti vuoresta ja jäi roikkumaan useita metrejä aiempaa lähempänä vettä. Lisäksi veden ja tulikuuman magman yhteisvaikutuksesta monet uskovat, että se aiheutti saaren rakenteeseen suuria muutoksia. Nyt tutkijat uskovat, että muutaman lähivuosituhannen aikana saaren läntinen puoli, 25 km pitkä ja 15 km leveä, kooltaa 500 kuutiokilometriä eli ehkä noin 500 miljardia tonnia, liukuisi mereen ja aiheuttaisi katastrofin. Tämä tapahtuisi 10 minuutissa ja ulottuisi jopa 60 kilometrin etäisyydelle saarelta. Megatsunamiskenaariota kritisoidaan juuri siksi, että se tuo esiin vain kaikkein pahimman mahdollisuuden. Jos maanvyöry ei tapahtuisi näin nopeasti, ei tsunamikan olisi niin paha.

Se aiheuttaisi megatsunamin, jossa paikalliset aaltokorkeudet voisivat olla jopa satoja metrejä. Ensimmäinen aalto lähtisi noin 200 metriä korkeana, muttamat myöhemmät voivat jopa ylittää sen. Afrikan rannikolle tullessaan korkeus olisi tutkijoiden mallin mukaan 50-100 metriä.

Atlantin yli reissattuaan aallon korkeus olisi 10 (Newfoundland)- 25 metriä Floridassa, Karibealla ja Etelä-Amerikassa. Ensimmäiseksi aalto ottaisi Yhdysvalloissa Bostonin, sitten New Yorkiin aallot, joita lasketaan tuolloin olevan tusinan verran, tärähtäisivät lähemmäs 15 metrisenä, Miamissa jo melkein 25 metrisenä.

Eurooppa suurelta osin välttyisi megatsunamilta tämän pahimmankin skenaarion mukaan. Aallot tosin iskisivät Portugalin pohjoisosiin ja Espanjan Atlantin puoleiselle rannikolle, Irlantiin ja Islantiin.

7 kommenttia:

T.K. Makinen kirjoitti...

Sedis sanoi:"Ensimmäinen aalto lähtisi noin 200 metriä korkeana, muttamat myöhemmät voivat jopa ylittää sen. Afrikan rannikolle tullessaan korkeus olisi tutkijoiden mallin mukaan 50-100 metriä."

Olenkohan minä ymmärtänyt tuon tsunamin rakenteen jotenkin poskelleen, kun minulle on jäänyt sellainen käsitys, että syvässä vedessä kulkeissaan tsunamin kuskaama energiamäärä ja aallonkorkeus eivät eivät olisi korrelaatiossa keskenään. Nytkin käsitin puhutun, että tämä viimeisin kulki suurimman osan matkasta vain puoli metriä korkeana ja vasta matalaa vettä kohdatessaan alkoi kohota, eli että rannan muoto ja läheisyys lähtökohdasta määrittäisivät sen kuinka korkeaksi hyökyaalto lopulta kasvaa.
Voisitko valistaa vajaatietoista?

Sedis kirjoitti...

Olet tietysti niin oikeassa kuin vain mies voi olla. Tuosta on hienoja piirustuksia ja kaavakuvioita netti täynnä. Mutta tämmöinen paikallisesti maanvyörymän vuoksi syntynyt jättiaalto hidastuu ja säkäkorkeus laskee, kun sattuu maata - tässä tapauksessa saaria kuten Englanti, Irlanti, Islanti sun muita Kanarian saaria - väliin. Tässä on mitä ilmeisemmin kyse siitä. Napsi niitä pdf-linkkejä, artikkeli ei ole viittäkään sivua pitkä ja ihan kivoja kuvia siinä välissä hidastamassa latausta.

Timo kirjoitti...

Kyse on varmaan siitä, että rannalta mereen tapahtuva maanvyörymä (sellaisestahan oli Lituya Bayssakin kysymys) synnyttää valtaisan pärskähdyksen hei tapahtumapaikalla. Avomerellä edetessään aalto on luonnollisesti matalampi.

Sedis kirjoitti...

Niinpä. Joku massa sysää veden liikkeelle. Mutta läheiset maat ja saaret suojaavat kaukaisempia eikä aallosta tule niin ympyränmuotoinen eikä niin korkea kuin tilanne on. Aallot voivat kasvaa myös tuulen vaikutuksesta jne.

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelen, jos kysymykseni on tyhmä, mutta tavallisena maallikkona jäin pohtimaan noita mainitsemiasi tapahtumia.

Toisaalta kirjoitat: "Viimeksi megatsunami on realisoitunut noin 4000 vuotta sitten Réunionin saarella, itään Madagascarilta.", mutta ennen tätä mainitset 520 metriä korkean aallon Alaskassa 1958 ja heti tuon ym. virkkeen jälkeen 250-metrisen aallon Vajontin alueella 1963.

Olivatko nämä siis yksittäisiä aaltoja, joita ei lasketa megatsunameiksi, vai mitä?

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus joka tapauksessa.

t. Cebis

Sedis kirjoitti...

Olet oikeassa. Siinä on ristiriita, mutta kuten niin usein, vain periaateessa.

Réunionista 4000 vuoden takaa tiedän tosi vähän, kun en ole tieteellistä artikkelia siitä löytänyt näin nettipohjalta - se on nippa nappa ollut megatsunami, arviot heittävät 25-45 metrin aaltoihin, joka nyt on kuitenkin tieteellisten arvioiden mukaan pyyhkäissyt saaren yli tuolloin. Megatsunamin "määritelmä" on siis yli 40 metriä.

Alaska todisti, että megatsunameja voi olla olemassa, mutta kaikissa noissa määritelmissä megatsunami lasketaan PAIKALLISEKSI, joissa olosuhteet ovat sille suosiollisia: maan, jään tai muun massan nopea vyörymä saa aikaan valtavan veden liikkeen, joka suuntautuessaan sopivaan kapeikkoon, jossa se nousee korkeaksi hyökyaalloksi. Semmoinen oli siis ensin teoriassa ja sitten käytännössä Alaskassa ja myös Italiassa, jossa kivimassat valuivat jättiläispadon varastoaltaaseen (ja vesimassat ylittivät padon tuhoisalla tavalla).

Nyt meillä sitten on olemassa historiallisia tarkasteluja siitä, että tällaisia poikkeuksellisen suuria hyökyaaltoja on eri paikoissa ollut. Réunion on niistä viimeisin todiste. En osaa sanoa, onko se ollut PAIKALLINEN megatsunami. Ehkä joku voi kertoa siitä.

Viittasin siihen, että laskelmat osoittavat, että _pahimmissa arvioissa_ sellainen voi syntyä mm. tuolla Kanarialla La Palma -saarella. Jos laskelmat eivät pidä paikkaansa vyörymän nopeuden suhteen, vastaavaa vaaraa ei ole. Ennuste oli siis joitakin tuhansia vuosia tästä eteenpäin.

Asiasta on kohta tulossa BBC:n dokumenttikin YLE:n kanavilla, joten voimme sitä sitten ihmetellä sen myötä. Googlettamalla BBC ja megatsunami saatte siitä tietoa.

En pane pahaksi, jos asiantuntijat näitä tietoja korjailevat. Minähän olen vain pahainen blogikirjoittaja.

Anonyymi kirjoitti...

Tsunamista ja megatsunamista löytyy tietoa myös suomenkielisestä Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tsunami
http://fi.wikipedia.org/wiki/Megatsunami

Tosin tässä Sediksen jutussa on jonkin verran tietoa, mitä ei noista artikkeleista löydy, siinähän Sedis voisi kasvattaa Wikipedian tarkkuutta laajentamalla sen artikkeleita aiheesta, kun osaa kirjoittaa hyvin. Me muut kun emme osaa.

t. Soopa