Hätääntyneet uusoikeistolaiset globalisoituvat

Näkymä rannalta kirjoittaa viisaasti:

"Ruotsin iltapäivälehdet näyttävät ihmiskohtaloiden ohella keskittyneen hallituksen ja etenkin ministeri Freivaldsin lyömiseen. Oletin meillä olevan paremmin, mutta IS:n ja IL:n lukeminen korjasi käsityksen. Kansa raivostui ulkoministeriölle, väittää IS. Paskat raivostui.

IS on kaivanut jonkun kriisipsykologin kitisemään, että Tuomioja ei ole osoittanut tapeeksi myötätuntoa ja matkustanut oitis Thaimaahan. Onhan ulkoministeri kylmä kala ja nykyään toiset vaatimukset kuin Paasikiven esiintyessä kerran vuodessa -radiossa, mutta silti. Kaipa valtioneuvostoon pitäisi perustaa vielä empaatikon virka."

Ruotsissa ns. demariviha oli vahva ilmiö jo Olof Palmen aikana. Sitä samaa asennetta on nyt tuotu Suomeen reilu vuosikymmen. Sen oleellinen piirre on henkilöinti, instrumentti tässäkin semmoiset termit kuin "tunteet", "empatia" ja "ihmisten hätä". [Komeaa miestä loukkaamatta: Jos minä olisin Ilta-Sanomien A.-P. Pietilä, en kyllä tuommoista smiley-valokuvaa itsestäni pistäisi propagandistisen "hätäjutun" koristukseksi.] "Tällä kertaa globaali hätä ei herättänyt Halosta, vaikka maanjäristys oli hajottanut kymmenet tuhannet perheet ja surmannut ainakin 40:een eri kansalaisuuteen kuuluvia ihmisiä", herra kirjoittaa jokseenkin ala-arvoisesti sekä presidenttiä että henkilöä loukaten.

Tällaisen "kritiikin" pilkka osuu kyllä ennen pitkää omaan nilkkaan, kun ihmiset havahtuvat miettimään sekä Tuomiojan että Halosen toimintaa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana ja vertaavat sitä näiden (uus)oikeistolaisten globalisaatioajattelijoiden toiminnan totaaliseen puutteeseen.

Ongelmaksi tällaiselle kokoomuslaiselle ulkopolitiikalle muodostuu se, että nyt näistä asioista on sitten heidänkin puhuttava, kun ovat - tosin läpinäkyvän selvästi vain sisäpoliittinen "pelin politiikka" mielessä - heränneet maailman ongelmiin. Presidentti ja ulkoministeri voisivat hyvin toivottaa heidät tervetulleiksi näidenkin asioiden käsittelyn piiriin. Tähän asti heidän globalisaationsa on ollut vain kovaa taloutta - ja se on jokseenkin vastakkaista sille mitä "empatia", "tunteet" ja "ihmisten hätä" on ollut. Vaikka kuten Blogistanin taloustieteilijät meitä aina muistuttavat, mitä raaempi kapitalismi, sen paremmin asiat ovat. "Niin monella menee hyvin", lauloi jo Reijo Franck silloin, kun työväellä oli omat laulunsa.