Huoltoa turvaamaan! Supermarketissa väärälle käytävälle heti herättyään eksynyt Ben Rope kyseli ilmeisesti itseaiheutetussa aamujanossaan ja -nälässä ja - kuten on elämää kokeneempana pakko sanoa vaikka tietääkin että se sattuu - ensimmäiset tarkkanäköisen keski-ikäisyyden ahdistuksen merkit sielussaan: "Miksi elintarvikkeita kutsutaan elintarvikkeiksi? Voisiko samalla tarkentaa esimerkiksi oluen olevan maksatarvike ja sipsien sydäntarvike?"
Luettuani BR:n aamublogin kuuteen kertaan, minun on pakko olettaa, että tuottajansa toiveesta huolimatta mainostamisesta kieltäytyvä Roup oli pistäytynyt Elintarvikekaupassa. Mainoksen mukaan siellä tarjotaan "ILOISTEN IHMISTEN ELINKAUPPAA VUODESTA 2003". Siksi muistutankin mieleen Tampereen kaupungin sivuilla mattoja tamppaavan Ekotallaajan ohjetta: "Mieti aina ostopäätöstä tehdessäsi, tarvitsetko todella tuotetta vai pärjäätkö ilmankin."
Oluen (unkariksi "sör" ja tilaus: "söör, söör, please!") nimittäminen maksatarvikkeeksi olisi toki mahdollista, kun muistaa sen videon jolla Apua! orkesteri vuonna 1985 kailotti elintilaansa koko Suomelle. Kappale oli tietysti Juicen sanoittama Maksamme velkaa [12", Poko ETIOPIA 2, FIN -85, EX/EX, divarissa noin 4 euroa]. Aikanaan käytettiin paljonkin aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, olisiko esimerkiksi sydän ollut parempi sisäelin tuon laulun kohteena. Lopulta voiton veivät aivot, jotka unohtivat koko jutun - vain jotta toisin sen taas framille, kaikkien huulille, read my lips. Mutta ei kukaan olisi kerännyt kahtakymmentä taiteilijaa, jotka olivat melkein kaikki eri perheistä, laulamaan kappaletta Sipsimme velkaa. Sipseistä ei siis ole sydäntarvikkeeksi!
Tässä on jo ollut niin näppärästi Tonavan neron välähdyksiä, että annettakoon väliin tietoisku - me muut voimme käydä noutamassa jääkaapilla nauttimassa OhjelmaVirran erikoisen, sipsimme siis oluen.
TIETOISKU
Asiallisempaa aamulinjausta kaipaavat voivat pistäytyä blogin ulkopuolella Euroopan elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston sivuilla.
TIETOISKU PÄÄTTYY
Ben Ropen aamuahdistus herätti monia blogistanaatteeseen vihkiytyneitä kanssasisaria ja -veljiä. Mea (Culpa?)pohdiskeli hänen viestinsä kommenttipalstalla lyhyttavara-termin merkitystä. "Minua on kauan mietityttänyt, että mitä myy lyhyttavarakauppa. Kymmenen sentin viivottmimia? Lyhytlahkeisia kalsareita? Mäyräkoiran kumisaappaita? Tai mitä minä sitä ihmettelen, kerrankin jossain kauppa ihan minua varten."
En voi olla suosittelemasta pitkälahkeisia kalsareita, jos elää Suomessa. Niiden riisuminen voi olla vaikeampaa, mutta se tulee pitkän päälle mahdolliseksi juuri niiden avulla. Historianopettajani nimittäin sanoi kunnallisessa keskikoulussa aikoinaan, että Euroopan väestöräjähdys sijoittui samaan aikaan kuin pitkien alushousujen keksiminen. Hän ei muistanut lisätä, että väestöräjähdyksellä on tekemistä myös sen kanssa kuinka usein kalsareita vaihdetaan. Vanha kansa - se mikä loi suomalaisuuden - riisui ne kerran viikossa ja vaihtoi kerran kahdessa. Älkää enää ihmetelkö sitä ahdistusta, mikä suomalaiskodeissa tunnetaan siivousta kohtaan!
Minulla on hämmentävän vahva "mutu" [Musta Tuntuu] tässä Mean ongelmassa. Lyhyttavara esiintyi useimmin kangas- ja vaatekaupan yhteydessä, joissa myytäviä lyhyitä tavaroita eli nappikauppaa nimim. selluloid älykkäästi luetteli. Sukupuolten tasa-arvon nimissä on sanottava, että näistä nimistä on luovuttu mitä todennäköisimmin poliittisen korrektiuden periaatteen vuoksi. Onhan selvää, että tämmöiset kaupat sortavat aina miehiä, koska sitä pitkää tavaraa myytiin metreissä eikä senteissä. Nykyään sitä myytäisiin euroissa mutta semmoisia myyvien kauppojen perustaminen on kielletty, ja tyytyminen omansa myymiseen. Jos on siis bisnesverta sukusuonissa.
Ben Rope oli saanut toisenkin ajatuksen ed. kommenttien jälkeen: "Lisää pohdiskelua aiheuttaa siirtomaatavarakauppa. Mitä siellä myydään? Ja mikä ihmeen huoltoasema?" Siirtomaatavarakauppa on nykyään myös kielletty. Vihreän diktatuurin perustamisen jälkeen tällainen ei enää ole mahdollista. Siteeraan taas Ekotallaajaa:
"Suosi mahdollisimman lähellä tuotettuja palveluja ja tuotteita, niin vähennät liikenteestä ja energian kulutuksesta johtuvia haitallisia ympäristövaikutuksia. Suosi ympäristömerkittyjä tuotteita. Suosi myös mahdollisimman vähän pakattuja sekä kestäviä, laadukkaita ja korjattavia tuotteita."
Mutta tämä oli puoluepoliittinen kannanotto ja sitoutumattomuuteen sitoutuneet blogistit välttävät sellaisia. Siirtomaatavarakauppojen salaisuuksiin voidaan vihkiytyä pohtimalla sitä mitä on siirtomaa. Nopea tarkastelu osoittaa, että siirtomaat ovat loppuneet kesken. Siirtomaiden loppumisen vuoksi siirtomaatavarakaupoilla on ollut jakeluvaikeuksia. Logistiikka ei sinällään pettänyt, vaan länsimäinen logiikka "luopua" siirtomaista petti kaikki siirtomaatavarakauppiaat. Minun on vaikea kuvitella, että laajat siirtomaatavaraketjut pysyisivät yllä sillä, mitä Maailman Viimeinen Siirtomaa Länsi-Sahara tarjoaa. Siirtomaa-termi on siirtynyt imperialismin käytöstä moderneihin, ja paha kyllä käsitteellisesti varsin laveisiin ja siksi epäselviin merkityksiin. Tässä se muistuttaa monia muitakin historiallisesti merkittäviä termejä kuten feodalismia.
Ben Rope ihmetteli myös huoltoasema-termin syvintä olemusta. Se kytkeytyy äsken keskustelemaamme teemaan, ts. post-imperialistisiin ajatuksiin. Vietnam oli ensimmäisiä uusia Amerikan siirtomaita 1960-luvulta lähtien, Afganistan ja Irak viimeisimpiä. Amerikkalaisilla on armeijalleen tunnetusti maailman paras huolto: cocacolaa ja cameltupakkia riittää kaikille, jotka eivät ammu takaisin. Omakohtaisia tuntojakin asiasta on, sillä muistan hyvin, kuinka erään ystäväni lähtiessä Etelä-Afrikkaan Mandelan töihin lauloin olutlasi kädessäni Vanhan kuppilassa jäähyväislaulun: "Näkemiin vapaaehtoinen, sinä lähdet taistelemaan, ja minä partisaani, jään huoltoa turvaamaan."
Imperialismiin ja Suomeen tämä liittyy TB-huoltamoiden kautta. Eräs miehinen aikakauslehti repi 1970-luvulla valtavan jutun siitä, että maahamme perustetut TB-huoltoasemat, jotka täyttivät tankkinsa neuvostoöljyllä ja siitä tehdyllä bensiinillä, sijaitsevat geopoliittisesti itä-länsi -akselilla. Juuri sen vuoksi, lehti kirjoitti, ne olivat huoltoasemia neuvostotankkeja varten. Suomea miehitettäessä neuvostotankit pysähtyisivät vain TB-asemilla ja kysyisivät montako ruplaa litra polttoaine täällä maksaa. Jos päivän hinta olisi liian kova, he jatkaisivat matkaansa viimeisillä polttoainelitroilla Shellin tai Esson asemalle, suuntaisivat tankin piipun kohti huoltamokonttoria ja valittaisivat unohtaneensa alennuskupongin kotiin, mutta että voisivatko he silti saada parin sentin alennuksen litralta.
Tämän neuvostotankkiuhan vuoksi TB-asemia ei enää ole, Suomi on liittynyt Euroopan Unioniin ja loputkin "huoltoasemat" ovat joko kylmiä tai miehittämättömiä asemia. Huoltoa niiltä on turha pyytää, sen sijaan monenlaista lyhyttavaraa ja amerikkalaisten siirtomaille tarkoitettuja propagandatuotteita niistä kyllä voi vielä ostaa. Ennen kuin vihreä diktatuuri sen kieltää.
Stand Up. Get Up. Don't Give Up Your Fight!
Stand Up. Get Up. Don't Give Up Your Rights!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti