tiistaina, toukokuuta 11, 2004

Koti-ilta (vaihteeksi)

Muistinko kertoakaan, että rakas vaimokulta palasi sittenkin kotiin äitienpäivän harharetkiltään. Ei, hän ei ollut laulamassa vanhan koulutoverinsa kotona aamuyhteen ja risoihin. Kyllä, hän meni 'karaokeen', niin kuin hän sanoi, 'parin vanhan kaverinsa kanssa'.

Enempiä sanoja ei tarvittu, eikä itse asiassa pariin päivään sanoja lainkaan. Tupakanpolton lopettamisen (selkärangattomien kielellä myös "tupakkalakko") vuoksi riitti, kun murahtelin muutaman päivän ajan. Se on maskuliinista. Se toimii aina. Pienet uskottavuuskriisit tosin vaivaavat ajoittain, vaikka nyt jo viikon kestänyt niska- ja hartia sekä lapaluidenvälisärky veti pääni vinoon ja poskilihakset tärisemään kivusta ja särystä. Kotiuskottavuus on vakava asia.

Lapsi palasi kotiin. "Kahdeksan minuuttia myöhässä", ärähdin ilkeyttäni. Lapsi ei edes katsonut minuun. "Minä lähdin kerhosta tasalta niin kuin sovittiin. Onko ruokaa?"

Miksi se aina kysyy ruokaa kun sitä ei ole. Ja ei kysy tai edes halua kun sitä olisi? Sanoin siis: "Ei ole." Lapsi sanoi, että hyvä. Annoin periksi. "Minä teen nakkikastiketta."

Nakkikastike valmistui. Olin unohtanut ostaa sipuleita, mutta onneksi purjoa löytyi palanen sijoitettavaksi yhteiseen kasariin. Perunoita ei viitsinyt kuoria, joten tein 'papupitoisen chili con nakkikastiketta' eli ns. Sediksen padan. Järkyttävän hyvää nälkäkuoleman partaalla oleville! Lapsi on trenditietoinen ja nyppii ruokaa sisuksiinsa papu kerrallaan vaikka lusikkaan mahtuisi muutakin. "Mitä nää lihannäköset on", lapsi vinkuu. "Ne on broileripullia." "Naam! Mä ihmettelinkin miksi tämä on niin hyvää."

On siis koti-ilta. Lapsi nukahti klo 18 eikä ole tehnyt läksyjään, käynyt iltapesulla tai vaihtanut yövaatteita ylleen. Minä saan tästä vielä sapiskaa.

Vaimo on työmatkalla. Muistaakseni Tampereella. Sanoi aamulla sanomalehden taakse sen verran, että juna tulee Helsinkiin klo 22.30. Kysyin ehtiikö kotiin ennen kolmea.

Joten minulla on siis koti-ilta. Mikä on tietysti oikein, koska minulla on niska-, hartia- ja lapaluidenvälisärkyä, olen lopettanut tupakanpolton, eikä olutkaan maistu, enkä enää jaksaisi kiukustuakaan. Sitä paitsi en ole saanut yhtäkään tekstiviestiä ja televisiosta näkyy, että jopa Tampereella on lämpimämpää kuin täällä. Ik biin ein Hymypoika-Bloggari!

Oli pakko mennä virtuaalilääkärille

Doctor Unheimlich has diagnosed me with
Sedis Blog's Lurgy
Cause:improperly prepared spam
Symptoms:hallucinations, invisibility, levitation
Cure:drink two cups of tea before going to bed
Enter your name, for your own diagnosis:


Okei! Arvasitte oikein. Minä käyn lunttaamassa toisten sivuilta.

Tietoisku:
Lunttaus

"Lunttaus kuuluu joissakin maissa kiinteänä osana opiskelijakulttuuriin. Siksi kannattaa teroittaa kv-opiskelijalle, että Suomessa lunttaus on paitsi paheksuttavaa, myös rangaistavaa.

Lunttaamiseksi katsotaan ylimääräiset dokumentit tenttitilanteessa, toisen tenttijän vastauksen lukeminen ja keskustelu toisen tenttijän kanssa. Kannattaa myös muistaa, että lunttaamiseen kuuluu plagiointikin.

Käytännöt tietysti vaihtelevat yliopistojen välillä, mutta yleisesti ottaen jos jää lunttauksesta kiinni kesken tenttitilanteen, keskeytetään kyseisen henkilön tentti ja hänet poistetaan huoneesta. Jos lunttaaminen todennetaan myöhemmin, tentti hylätään. Lieviksi katsotuissa tapauksissa laitos suorittaa mahdolliset rangaistustoimenpiteet. Vakavammissa tapauksissa asia viedään rehtorille, joka käsittelee tapausta yliopistolakien mukaan."


Mutta se johtuu vain siitä että en ole vielä täysin paatunut. Olen valmis mietiskelemään.

Ei kommentteja: