Leni Riefenstahl nuorena
Olin eilen juhlissa avecina. 60-70 ihmistä nautti hyvästä ruoasta ja elokuvista: Ilari ja Markus Nummen The Heimola Story (Kronos-Filmi, 1984) sai 20-vuotisjuhlaesityksensä. Mukana oli myös oma filminsä Johdatus elokuvaan, jossa Tuomas Nevanlinna ohjaili sujuvin petervonbagh-sanakääntein katsojat tähän nuoren maalta yliopistoon tulevan historianopiskelijan tarinan kertovaan elokuvaan. Esitettävänä oli myös elokuvan traileri, sen sijaan The Making Of Heimola Story jäi tällä kertaa näkemättä.
Vuoden 1992 haastattelussaan ohjaaja Markus Nummi sanoi kysyttäessä Heimola-Storysta:
"No, monet pitävät sitä edelleen onnistuneimpana työnämme. Siinä oli selvää elokuvakerronnallista kunnianhimoa, vaikka teknisesti se tietysti oli puutteellinen - elokuvaa ei esim. ollut lainkaan valaistu. Jännä juttu muuten on se, että elokuva kuvattiin vielä kaitafilmille, pari vuotta myöhemmin se olisi jo tehty videolle.
Kyllä Heimola-storyn jaksaa vielä itsekin katsoa, paitsi niiden ihmisten myös siinä olevan miljöön takia. Elokuvaan tulee näitä miljöitä, mikä ei ole ollenkaan tarkoituksellista. Kyse on eräänlaisesta huomaamattomasta historiantallennuksesta - kaikki muuttuu: kapakat, Kluuvi. Leffaan tulee aina ajan myötä uusia löytöjä."
Itse pidin ehkä eniten Ilari Nummen kameratyöskentelystä, joka oli jo vuonna 1984 nautittavaa. Ilari on ohjannut teatterin ohella myös oopperaa. Markus Nummi on elokuvaohjauksen rinnalla myös kirjailija.
Olin siis paikalla avecin ominaisuudessa. Vaimollani on elokuvassa merkittävä rooli: hän käyskentelee Esplanadin puistossa pääosanesittäjän (Väinö Vähä-Älli, Dolf Assman) siskona Virve Vähä-Ällinä ja sen lisäksi hän esiintyy sampanjaa litkien historian laitoksen miestenvessan bailuissa. Elokuvan korkeamoraalisessa naispääroolissa on Kyllikki Kaunonen (Päivi Pakkanen).
Loppupaloina näimme vielä 20-minuuttisen dokumenttielokuvan haastatteluista, joilla haetaan Heimola-trilogian suunniteltuun neljänteen osaan pääosanesittäjää. Haastatteltavana tähän huippupäärooliin oli eteenpäinpyrkivä 30-vuotias nuori mies, jolla oli omien sanojensa mukaan takanaan vain vähän teatterikokemusta ja kotona tehtyjä improvisaatioharjoituksia. Mies vaikutti rooliin kohtuullisen hyvältä, ei vähiten innokkuutensa vuoksi ja uskon että hänestä vielä kuullaan, vaikka tämä rooli jäisikin saamatta: muistaakseni Peter Franzéniksi esittäytyneen miehen olisi kyllä nostettava painoaan, sillä kuten hän itsekin totesi, hän ei ole nykyisellään tähän rooliin "kyllin pyylevä".
