Lauantai-ilta ja meillä oli nälkä. Joskus täytyy vain ihailla joidenkin jaksamista. Mr. Rahola on työstänyt upean sivuston ruoasta ja siihen liittyvistä hankalista sanoista: Raholan syötäviä sanoja eli kokoelma kielellisesti ja muuten mielenkiintoisia ruokasanoja aakkosjärjestyksessä. Sitä lukemalla viisastuu huimasti ja kun lukee tarpeeksi pitkään, se myös kasvattaa nälkää.
Lapsi karkotti minut ruoanlaittoon petistäni vetämällä peiton päältä ja vaatimalla ruokaa. Se on julma mutta tehokas tapa, vaikka yleensä se on vain vanhempien käytössä. Sanoin tietysti, että nyt kävi huonosti, sillä kylmä ilma jäädytti minut, enkä pääse ylös vaikka haluaisin. Pyysin muutaman minuutin lisäaikaa, jotta ongelma voitaisiin ratkaista. Isät ratkaisevat tällaiset ongelmat aina helposti.
Pohdittuamme ongelmaa minä päädyin siihen, että muistutin lasta äänen ihmeellisestä voimasta. Se voi rikkoa lasinkin. Niinpä olin nyt kehitellyt äänen, joka rikkoo jäätä. Vedin dramaattisesti peiton pääni yli: "Se on eräs harvinainen valaan huutoa muistuttava kuorsauslaji. Valas on maailman paras jäänsärkijä!"
No, eihän tytär uskonut, ja ruoanlaittoon oli pakko kiirehtää. Sillä välin tytär saa lukea valaista.
Uskaltaudun tässä lainaamaan P. J. Ojalan hienoa kirjoitusta, jossa on valaasta kyllä enemmänkin tarinaa.
Ojala kirjoittaa: "Oma kiehtova maailmansa on valaiden laulu. Valaat ovat tiettävästi ihmisen lisäksi ainoita eliöitä, jotka kykenevät säveltämään musiikkia. Ryhävalaiden musiikki ei ainoastaan muuntele jotakin kiinteää teemaa, vaan tuo siihen kokonaan uusia nyansseja. Melodioissa noudatetaan yli kahtatoista säveltämisen sääntöä ja vuosittain vesille kajautetaan uusi hitti. (Musiikkia on levytetty myös vinyylilevylle.) Vedessä ääni kulkee viisi kertaa nopeammin ja kantaa tuhat kertaa kauemmas kuin ilmassa. Tämän johdosta meren rauhallisten bassojen matalien, alle 50 Hz äänten kantavuus meren alla on sadan kilometrin luokkaa. Hammasvalaat taas ovat varanneet asemansa hyvin korkeilta taajuuksilta. Delfiinien "rasvameloni" on verrattavissa lepakon kaikuluotaimeen tai II Maailmansodan aikana useassa eri leirissä toisistaan riippumatta suunniteltuun tutkaan. Koska veden alla aistit on viritetty niin suurelta osin äänten varaan, merieliöiden huonosti tutkittu uhka onkin öljynporauslauttojen, laivojen ja voimakkaiden sotilaallisten tutkalaitteiden aiheuttama vedenalainen melusaaste."
Herman Melville
Herman Melvillen klassikkoromaani Moby Dick (1851) kertoo valaanpyynnistä ja ihmisen pakkomielteestä. Olen aloittanut kirjan monta monituista kertaa, mutta en ole saanut sitä luetuksi. Mutta viimeistään eläkkeellä, jos se minulle sallitaan, sen luen. Nyt on tyytyminen muiden lukijoiden kommentteihin.
Jean-Pierre Melville
Toinen Melville, Jean-Pierre, on sen sijaan minulle aika tuttu, olenhan lukenut Eeva Kurjen hienon väitöskirjan. Punaisen ympyrän" olen nähnyt ainakin kymmenen kertaa, enkä siihen koskaan kyllästy, mikä näkyy siinäkin, että arvosteluja elokuvasta kertyy vielä nykyäänkin. Tässäpä Kirsin vetäisy:
"Ei tarvitse kauas katsoa, arvatakseen mistä Aki Kaurismäen elokuvien taustavaikutteet löytyvät. Paitsi Kaurismäen tapa kertoa, myös tämän elokuvista tutut kuvat muistuttavat kovasti melvillemäistä maailmaa ja maisemaa. Punaisen ympyrän kerronta on hyvin lakoninen ja minimalistinen - siitä huolimasta ajankuva on värikästä ja paikoin jopa runsasta. Elokuvassa ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä, sen tarkka maisema on harkitun selkeä ja tyylikäs, jokainen esine mietitty yksityiskohta kokonaisuudessa. Kaiken lisäksi Punainen ympyrä on hyvin epäranskalainen elokuva: siinä on vähän puhetta - sama "epäsosiaalinen" piirre tekee myös Kaurismäen elokuvista niin suosittuja Ranskassa."
Mutta kanarisottoon päädyin, koska se antoi aikaa väliin vähän kirjoitellakin. Paistoin kanat nopsasti, sipulit päälle (valko- ja kelta-), ja pitkiksi tikuiksi leikatut porkkanat perään. Mausteita? Suola, valkopippuri, inkivääri, makea chilikastike, maustumisen jälkeen hieman mustapippuria ja soijaa ripoteltuna sotkun päälle. Sekaan puoli litraa kanalientä, johon lorautetaan reiluhkosti appelsiinimehua. Se paistokasariin. Lopuksi päälle kaksi kahvikupillista riisiä, hyvää basmatia Nepalista, ja kansi päälle vähän raolleen. Levitin tasaisesti riisin pinnalle ja ripottelin reilusti kurkumaa päälle. Haudutellaan kypsäksi ja syödään ilosta kiljuen.
Nälkä on ohi.
Euroviisut
On aikaa pohdiskella menneen viikon huippuhetkiä. Suomalaiset ovat useimmiten nationalisteja. Niin kuin Euroviisuissakin, jossa esillä oli tango. Suomalaisille oli aivan käsittämätöntä se, että joissakin maissa on vierasmaalaisia, jotka äänestävät omaa entistä kotimaataan. Vielä ihmeellisempää suomalaisille oli se, että naapurimaat antoivat ääniä naapurimaille. Kukapa naapureista olisi koskaan mitään hyvää ajatellut! Ja sitten suomalaisia ihmetytti sekin, että toiset pitävät ihan eri piiseistä kuin he, nimittäin, mikäli lehtitietoihin on luottamista, tänäkin vuonna enemmän ääniä sai paljon huonompia piisejä. Ja varsinkin kun Jari Sillanpää on selvästikin Euroopan tangokuningas-ainesta. Eurohumppaa Suomessa osataan tehdä vientiinkin, mutta tangoa kotimaisempi vientitavara olisi kyllä akankanto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti